Internet - osoitus vastavuoroisuuden toimivuudesta

Internet on 90-luvun mahtavin osoitus siitä, että jotain hyödyllistä voi vielä syntyä hallinnon ja kaupallisuuden ulkopuolella puhtaasti ihmisten välisen yhteistyön pohjalta. Itse asiassa internet ei olisi edes voinut syntyä suunniteltuna, kaupallisiin ja poliittisiin intresseihin sovitettuna. Internet syntyi koska riittävän suuri joukko eri organisaatioissa työskenteleviä ihmisiä oli valmis noudattamaan vuorisaarnan kuuluisinta ns. vastavuoroisuusperiaatetta.

Olemme nyt nähneet internetin nousun. Seuravien vuosien aikana näemme aiheuttaako internetin leviäminen ja siten julkisuuden, politiikan, hallinnon ja yritysten mielenkiinnon kohteeksi joutuminen internetin kypsymisen vaiko tuhon. Internetin vaaran vuoden ovat alkaneet.

Internetin synty

Kukaan ei omista internettiä

Internet on pohjimmiltaan vain joukko yhteensopivaa tekniikkaa käyttäviä tietoliikenneverkon solmuja, jotka ovat sallineet toisilleen yhteyden muodostamisen itseensä ja siten myös muihin solmuihinkin. Kukin solmun omistaja päättää itsenäisesti keiden kanssa välittömät yhteysmahdollisuudet halutaan. Ei ole olemassa mitään lakia, määräystä tai sopimusta, joka antaisi oikeuden liittyä tai pysyä internetissä, jos kukaan internetissä oleva ei halua tätä mahdollisuutta tarjota.

Tähän asti internet on toiminut suljettujen yhteisöjen tapaan (kuten uskonlahkot, vapaamuurarit jne.). Internettiin pääsee vain, jos joku internetiin kuuluva internet-solmun ylläpitäjä haluaa sallia pääsyn internettiin. Samalla yhteyden tarjoama toimii myös eräänlaisena takajana.

Välittömien yhteyksien tarjoaminen toisille internet-solmuille on vapaaehtoista hyvästä tahdosta riippuvaa palvelua. Internet noudattaa ainakin vielä vuorisaarnan periaatetta “Kohdelkaa toisia, niin kuin haluatte itseänne kohdeltavan”. Mutta eiköhän tämäkin tilanne saada aikanaan korjattua.

Jos joku välittömän yhteyden tarjoaja katsoo, jonkun toisen käyttäytyvän epäasiallisesti tai hän pelkää omien yhteyksiensä vaarantuvan tietyn yhteyden takia, hän yksinkertaisesti voi katkaista milloin tahansa epäsuotavan välittömän verkkoyhteytensä. Kun kaikki (yksi tai useampi) välittömien yhteyksien tarjoaja ovat jonkun internet-solmun kohdalla tehneet saman päätöksen, solmu on erotettu internetistä. Päätöksistä ei voi valittaa mihinkään.

Esimerkiksi 1989 koko Suomi eristettiin välittömästi internetistä, kunnes oli selvitetty kuka oli yrittänyt hakkerointia USA:n puolustusministeriöön internetin kautta Suomesta. Nykyisin tätä voisi pitää kauppasaartoon rinnastettevana toimenpiteenä, jos se enää onnistuisikaan.

Nykyään internet-yhteisön omat käyttäytymissäännöt ovat pitäneet tilanteen hallinnassa. Keskinäinen valvonta ja yhteisön ulkopuolelle sulkemisen uhka pienimmästäkin moraalisääntöjen tietoisesta rikkomuksesta ovat tähän asti taanneet asiallisuuden. Suljettu yhteisö hoitaa omat häirikkönsä tehokkaasti. Kun viranomaiset ja valtiovalta yritysten toimeksiannosta alkavat valvoa internettiä virallisesti, moraali rappeutuu nopeasti.

Laskutus

Tämä ero näkyy myös suomalaisten ministeriöiden toiminnassa. Kauppa- ja teollisuusministeriö, jolla on voimakkaat kytkennät yritysmaailmaan, puoltaa luonnollisesti laskutusperustaisia verkkoratkaisuja. Kauppa- ja teollisuusministeriö onnistui jopa laatimaan vielä vuonna 1994 selvityksen, jossa ei edes mainita internettiä. Tämän kaltaisista selvityksistä järjestetään muutamia seminaareja mm. Tietotekniikanliiton kanssa ja ehkäpä joku, jolle asiat ovat vielä uusia lukeekin, mutta pääsääntöisesti ne unohdetaan kohteliaasti.

Sen sijaan opetusministeriö, jonka pääasialliseen toimialaan kuuluu tiedon levityksen, saatavuuden ja tulkintataidon edistäminen Suomessa, on omaksunut Internetin (esim. Funet). Opetusministeriö perusti myös kouluille tarkoitetun internet- verkon (Freenet).

Internettiin tuntuu vakiintuvan käytäntö, että internet-solmujen välisistä yhteyksistä laskutetaan kahdenkeskisin sopimuksin enimmäissiirtonopeuden, ei todellisen käytön mukaan. Sen sijaan loppukäyttäjiä laskutetaan pääsystä verkkoon (access) joko kiinteä kuukausimaksu aikarajoituksin tai yhteysajan mukaan. Internetin erikoistarjouksena käyttäjille ovat siis ilmaiset “kaukopuhelut”.

Inter-solmujen välisessä laskutuksessa on taustalla ns. vapaaehtoinen yhteiskuntasopimus; Jos välitän korvauksetta kauttani kulkevat viestit edelleen, niin minunkin viestini välitetään maksutta tai kiinteästä maksusta mihin tahansa maailmassa. Vastavuoroisuus periaatteen johdosta internet ei, muiden verkkojärjestelmien tapaan, tarvitse hallintoa. Hallinnon pääasiallisena tehtävänä olisi kerätä maksuja sekä edelleen välitettäväksi että hallintokuluihin.

Sähköposti

Internet-käyttätymisen oikeudelliset perusteet ovat vielä täysin tutkimatta. Ei esimerkiksi ole ennakkopäätös siitä, onko sähköpostilaatikon tukkiminen mekaanisesti lähetyillä viesteillä tai mainoksilla puhelinterroriin verrattavissa olevaa kotirauhan rikkomista. Nykyäänhän tätä keinoa käyttää vielä moraalisesti perustellusti Internet-yhteisössä häiriköiden poistamiseen.

Toimiakseen sähköposti tarvitsee toimivan viestintäkulttuurin. Muutoin näemme tällä vuosikymmenellä pelkästään sähköpostin nousun ja tuhon.

Sähköpostikulttuuri on toimiva, jos jokainen lähettää vain sen tyyppisiä viestejä, kuin haluaisi itsekin vastaanottaa. Jos sähköpostikulttuuri rappeutuu, esimerkiksi mainosten takia, sulkeutuvat nykyisin avoimet sähköpostiosoitteet ja sähköpostijärjestelmiin tullaan pääsääntöisesti asentamaan erilaisia suodattimia. Esimerkiksi vain tietyiltä henkilöiltä tai solmuista tulevat mailit otetaan vastaan.

Tietoturvallisuus

Tiedon päästä-päähän (end-to-end) salaus ei kuitenkaan ole tiedonsiirtoverkon varsinainen tehtävä. Tiedonsiirtoverkon tehtävänä on ainoastaan siirtää mikä tahansa ja minkä muotoisena annettu salattu tai salaamaton tieto haluttuun paikkaan. Jos osapuolet haluavat salata tiedon he voivat tehdä sen haluamallaan menetelmällä.

Kaikessa tiedonsiirron tietoturvallisuudessa tulee lähteä siitä, että viesti päätyy tahallisesti tai vahingossa kolmannelle osapuolelle. Jos todellista salausta tarvitaan, keskenään keskustelevien ohjelmien on muotoiltava viesti alunperin siten, ettei siitä ole hyötyä muille kuin tarkoitetulle vastaanottajalle.

Esimerkiksi Ranskassa asetetaan, 1600-luvulta juontuvasta ‘stalinistisesta’-perinteestä johtuen, mielellään virallisestikin rajoituksia tietoliikenteen todelliselle salaukselle. Erityisesti USA:ssa ei pääsääntöisesti saa myydä ja ilmeisesti ei myöskään siviilipuolella ainakaan kaupallisesti käyttää sellaisia tietoliikenteen salausmenetelmiä, joita USA:n hallitus ei pysty aukaisemaan.

Hyväksyttävien salausstandardien perusvaatimuksena on, että niissä on oltava hallituksen tiedossa oleva takaportti. Internetin kaltainen anarkistinen verkko, jossa viestijät käyttävät itse valitsemiaan epästandardeja salausmenetelmiä, ei tulene täyttämää tulevaisuudessakaan tätä verkkosalauksen perusvaatimusta.