Idea on 25-vuotias, kaupallisia toteutuksia on ollut laajassa tosikäytössä 10 vuotta. Viisi vuotta sitten moni vielä epäröi. Merja Korpelan vetämän SYTYKE-työryhmän raportti 'Kokemuksia relaatiokannoista herätti paljon kiinnostusta. Siinä esiteltiin suomalaisten relaatiokantakäyttäjien kokemuksia: odotukset eivät täysin toteutuneet - ei etenkään helppouden osalta - mutta varsin tyytyväisiä oltiin eikä paluumuuttoa harkittu. Moniko vielä tänään rakentaa uusia sovelluksia edellisen sukupolven tietokantajärjestelmillä? Yksi ainoa tapaus tulee minulle mieleen.
STST-kerho alkoi pohtia relaatiokantatuotteiden viisasta hyödyntämistä Korpelan raportin ilmestyttyä vuonna 1990. Painopisteet olivat toisaalta muutosjoustavuuden hyväksikäytössä systeemityön vaiheistamisessa - siitä nimi STST (suunnittele-toteuta-suunnittele-toteuta), toisaalta laadunvarmistuksessa, johon parantumattoman epätäydellinen optimoija (saantipolun valitsija) toi uuden jännittävän piirteen. Raportin 'STST-malli' valmistuttua vuonna 1993 STST-kerho tarttui rajatumpiin aiheisiin: ensin lukitusongelmien torjuntaan, sitten uudelleenjärjestelytarpeen ennustamiseen. Näillä hieman harmailla mutta tosijärjestelmien kanssa painiskelevien sydäntä lähellä olevilla aiheilla on huvittava yhteinen piirre: ne eivät oikeastaan ollenkaan liity relaatiokantoihin vaan tietokantoihin yleensä. Niinpä Matti Ståhlin tämän numeron artikkelissa vilahtaa esimerkkinä DB2:n rinnalla perinteinen DL/I.
Maailma ei ole vieläkään aivan valmis eikä STST-kerho halua lopettaa itseään. Seuraavaksi aiheeksi on valittu tuotantosovellusten suorituskyvyn mittaaminen. Tämäkin on melkein relationaalisuudesta riippumaton aihe, mutta ei aivan: onhan keskuudes-samme optimoija, tuo relaatiokantojen sielu, jota saamme kiittää sekä joustavuudesta etttä yllätyksistä.
Tapio Lahdenmäki, IBM, Sytykkeen STST-kerho