Tietojärjestelmien opetus ja tutkimus on Turun yliopistossa sijoitettu matemaattisten tieteiden laitokselle tietojenkäsittelyopin oppiaineen yhteyteen. Tutkimustoiminnan voimistamiseksi perustettiin vuonna 1993 tietojärjestelmälaboratorio Laboris. Se on yksikkö, joka pyrkii parantamaan tietojärjestelmien hyötykäyttöä tekemällä ongelmaan liittyvää perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta, tuotekehittelyä ja tilaustutkimuksia. Tietojärjestelmien alalla on yksi apulaisprofessori, yksi lehtori ja kolme assistenttia. Suunnilleen saman verran henkilöstöä on voitu palkata tutkimusmäärärahoin (Suomen Akatemia, Työsuojelurahasto, Tekes) sekä asiakasrahoituksella. Resurssien lisäämiseksi on syksystä 1996 alkaen tietojärjestelmien alalle perustettu määräaikainen professorin virka. Kesällä 1996 toiminta synnytti itsenäisen liikeyrityksen Oy TA Workware Ab kaupallista järjestelmä- ja ohjelmistokehitystä varten, jonka erikoistumisalueena ovat salkkupohjaiset työryhmäohjelmistot.
Laborisin toiminnan lähtökohtaa voidaan kuvata seuraavalla väitteellä:
Ei riitä, että laatua saadaan järjestelmän sisään, yhtä tärkeätä on, että se saadaan sieltä ulos.
Näin ymmärrettynä hyötykäyttö viime kädessä toteutuu tai jää toteutumatta järjestelmän käyttötilanteessa. Hyötykäyttö on siten paljon laajempi käsite kuin käytettävyys, voivathan kovin monet asiat mennä pieleen tietotekniikkaa käytettäessä, ja jokainen niistä vielä monella tavalla. Eikä mitään ongelmaa voida jättää tarkastelun ulkopuolelle, eiväthän ne käyttötilanteestakaan itsestään häviä. Tästä syystä Laboriksella ei ole varsinaista laboratoriotilaa, me menemme tutkimaan ongelmaa sinne missä se esiintyy, siis asiakkaan luokse.
Laborisin teoreettinen lähtökohta on siinä, että tietojärjestelmän toiminnot mielletään tinkimättömästi ihmisten teoiksi. Tietokone ei sen mukaan voi tehdä mitään, se on siis vain ihmisen toiminnan väline. Kun tämä periaate viedään loppuun asti, antaa se erinomaisen ohjenuoran myös havaittujen ongelmien korjaamiseen käytännössä. Tämä on voitu kokea myös empiirisesti useissa asiakastoimeksiannoissa. Toinen kokemus on, että hyötykäytön tila eri organisaatioissa on osoittautunut huolestuttavan heikoksi. Tämä ei johdu siitä, että yhteistyökumppanimme olisivat taitamattomia tietotekniikan käyttäjiä, ilmiö vaikuttaa varsin yleiseltä. Kaikki ongelmatyypit ja varsinkaan niiden kokonaisuus ei ole ollut tutkijoiden eikä käytännön asiantuntijoiden ensisijaisen mielenkiinnon kohteena. - Jotain tämä havainto toki kertoo myös arviointimenettelymme voimasta.
Tilaustutkimukset on toteutettu rivakasti. Projektin kesto on ollut 2-5 kuukautta, ja asiakkaan toimintaa kuormittava kenttätyö on onnistuttu rutistamaan kahteen, usein yhteenkin kuukauteen. Selvitysten kohteena ovat useimmin olleet käytössä olevat järjestelmät, ja pääsääntöisesti on selvitetty myös käyttäjien työtehtävät ja työn organisointi eri tasoilla.
Yleisenä ohjenuorana on ollut, että tilaustutkimuksessa ratkaistaan asiakkaan ongelma tutkimusongelmien jäädessä taka-alalle. Pitkällä aikavälillä tämä on omiaan parantamaan myös tutkimusongelmien relevanssia: on perustellumpaa tutkia sellaisia ongelmia, jotka esiintyvät käytännössä kuin sellaisia, jotka eivät esiinny tai eivät ole tärkeitä. Empiiristen aineistojen jalostaminen teoreettisiksi viitekehyksiksi ja kehittämismenetelmiksi tapahtuu sitten jälkeenpäin back-office-toimintana perustutkimushankkeisiin yhdistettynä.
Yhteistyötä on tehty mm. seuraavien organisaatioiden kanssa: Orion, Parcomp, Sampo-yhtiöt, Turun ja Espoon kaupungit, Turun Sanomat, Turun yliopistollinen keskussairaala, Turun yliopiston kirjasto.
Parhaiten kehittynyt tuote on käytössä olevan järjestelmän tai järjestelmäkokonaisuuden hyötykäytön arviointi. Siihen ei tarvitse ryhtyä pelkästään uteliaisuudesta, vaan se palvelee hyvin myös esimerkiksi toiminnan tai prosessien kehittämisen esitutkimuksena. Onpa näistä selvityksistä ollut seurauksena joskus organisaation tietojärjestelmästrategian perusteellinen uudelleenarviointikin. Selvitys voidaan painottaa jollekin hyötykäytön erityiselle osa-alueelle kuten esimerkiksi käyttäjien osaamiseen tai työnjaon onnistuneisuuteen. Tällaisia hankkeita olemme valmiit tekemään jatkossakin.
Tähänastiset tulokset viitoittavat tietä seuraavaan tuoteperheeseen, jonka kohteena on tietojärjestelmän käyttöönotto. Se näyttää nimittäin olevan se ratkaiseva vaihe, jonka kuluessa on mahdollista hukata suurikin osa siitä hyötykäytön potentiaalista, joka hankittavaan järjestelmään mahdollisesti sisältyy. Laajasti ymmärretty hyötykäyttö vaatii onnistuakseen laajasti ymmärretyn käyttöönoton, jossa toiminnan muuttaminen viedään lävitse kokonaisvaltaisesti. Tässä olemme valmiit tarjoamaan edullisia pilottihankkeita.
Laboriksen henkilöstö koostuu voittopuolisesti nuorista ja innokkaista tutkijoista, joista suurin osa valmistelee väitöskirjaansa. Työskentelyn alla on esimerkiksi Suomen Akatemian ja Tekesin rahoittamana hyötykäytön sipulamallin kehittäminen. Malli jäsentää hyötykäyttöongelmat monitasoiseksi rakenteeksi, joka noudattaa tarkoin toiminnan rakennetta. Työsuojelurahasto rahoittaa työntekijöiden osaamis- ja oppimisvaatimuksiin kohdistuvaa tutkimusta.
Myös monia muita tutkimusteemoja viedään eteenpäin. Ryhmätyö yhtenä sipulamamallin tasona on mukana samoin kuin muut työnjaon kysymykset. Tietokonetuetun työn esittäminen on niinikään tärkeä osa-alue, kun tuloksia viedään käytäntöön. Käyttäjän tietotyytyväisyys ja osallistuminen ovat myös mukana. Tällä tavalla Laboriksen hyötykäytön käsite kytkeytyy sitä sivuaviin tutkimussuuntauksiin niin että teoria ja käytäntö vastavuoroisesti tukevat toisiaan.