edellinen paivaedellinen päivä alkuunalkuun edelliselle sivulleedelliselle sivulle seuraava paivaseuraava päivä

XIV PÄIVÄ (15.9.96)

0700 "Kettu ku nukuttaa, en kyllä viitti vielä nousta".
  Mietiskelen eilen illalla kuulemiani laukauksia. Ne ammuttiin ehkä Ainikkalammilla - tiedä häntä, sillä äänet kuuluivat Annabellanvaaran takaa. Puoli viiden aikaan illalla ammuttiin kivääriaseella lyhyt (4-6) sarja, jonka jälkeen vielä kymmenkunta yksittäistä laukausta nopeaan tahtiin. Pari tuntia myöhemmin ammuttiin pari yksittäistä laukausta ja sitten sarja (~10kpl).
0830 Aloitan aamutoimet, joista selviän yllättävän nopeasti eli 1,5 tunnissa. Rinkka alkaa olla sen verran tyhjä, että ehkä sen pakkaaminen alkaa sujua jatkossakin entistäkin nopeammin.
1030 Annabellanvaara. Luon kaihoisat silmäykset tuttuihin maisemiin, käännän selkäni rakkaille maisemille ja lähden laskeutumaan kohti Palsinojan kultalaa, minne saavun tasan puoliltapäivin;-) Ei ristinsielua, mutta pihassa on silti kolme autoa. Menen keittämään herkullisen, maitopohjaisen herkkusienikeiton noin sadan metrin päähän kultakaivoksesta, Saaripuron varteen.
1300 Helpoin reitti ylös taitaa lähteä Saaripuron ja Palsiojan kulmauksesta. Näppituntumalla kävellen törmään taas suoraan kullankaivajien autioon leiriin. Perinteisesti otan pöydältä yhden kiven mukaani ja pari muuta puunjuurelta. Onhan rinkassa tilaa ja se on päässyt keventymään.
  Sää on hyvä, vilpoinen ilma ja täysin tyyntä, ei kuulu mitään ääniä. "Hetkonen, ihan kuin kuuluisikin jotain. Ihan kuin joku olisi puhunut."

On taas hiljaista. Höristän korviani ja taas, taas kuuluu puhetta. Aivan varmasti kuulen puhetta. Äänet voimistuvat, mutta kuuluvat kaukaa. Sitten näen puiden takana lintuja: hanhiparvi! Kaartavat ja häviävät näkyvistä, laskeutuvat varmaan Siliänseljänlampeen. Tämä havainto oli todellinen, päinvastoin kuin edellisenä iltana, jolloin luulin kuulevani joikhaamista pimeästä metsästä.

Käyn katsomassa Toloskurun ja jatkan Tolospään sivua kohti Saariselkää. Soittelen Minnalle, sillä voi olla että edempänä kännykkä ei taas toimi. Minna ei meinaa uskoa, että näin tänään noin 20 päisen korppiparven! Totta, korpit eivät parveile, tämä oli minullekin uutta. Samalla minulle selvisi, kuinka korpit ovat viisaita lintuja: tunturin termiikkiä hyödyntäen parvi nousi hetkessä ainakin 500m korkeammalle. Korkeuksissa parvi sitten hajaantui, muutamat lähtivät kohti Saariselkää, pari suuntasi kohti Nattasia jne.

1630 Leiriydyn Tolospäästä kaakkoon, aivan edellisvuotisen leiripaikan viereen. Siististi tuli edellisellä kerrallakin oltua, sillä vain muutama hiili ja nuotiopohja kertoo edellisvuoden lämpimästä leiripaikasta. Ruokailen, jälkiruoaksi vaniljakiisseliä!
  Illalla, kahdeksan aikoihin lähden hieman ylemmäs kallioille istumaan ja ihailemaan auringonlaskua. Laitan pienen nuotion, piipun palamaan ja kirjottelen retkipäiväkirjaa. Teen sitä kaikella hartaudella. "Kröhm" kuuluu takaani. Käännyn ympäri tervehtiäkseni kulkijaa, mutta se olikin porotokka! Ne säikähtävtä minua enemmän kuin minä niiden aiheuttamaa ääntä. Jos minä hyppään tuuman ylöspäin, niin porot hyppäävät metrin ja juoksevat pakokauhuisina pakoon. Mahdoinko olla niin kamalan näköinen? Katselen iltakoneen lähestymistä, helikopterin pörräämistä ja soittelen Minnalle.
2030 Pakko oli lopettaa juttelu Minnan kanssa, sillä hämärä laskeutuu päälle todella nopeasti. Päästyäni takaisin leiriin virittelen nuotion uudestaan ja laitan piipunkin palamaan. Tuuli - tai oikeastaan ilmavirta - oli kääntynyt minun "auringonlaskukeikan" aikana suoraan louteen taakse, joten nyt loue täyttyi kokoajan savusta, sankasta savusta. Yskin 10 minuuttia ja toivoin tuulen kääntyvän takaisin sinne missä se oli silloin kun pystytin louteen. Vaan kun niin ei käynyt, niin ei auttanut muu kuin kääntää louetta. Oli sekin yhden sortin ruljanssi, tehdä yksin, säkkipimeässä erämaassa. Onneksi leiripaikka oli hyvää hiekkakangasta, eikä mitään kivikkoa, joten kiilat sai painettua täsmälleen haluamaansa paikkaan. Pientä kiusaa aiheutti nuotio, sillä ainahan oli mahdollista polttaa loue taivaan tuuliin. Ajatus ei erityisesti kiehtonut minua, joten käytin puoli tuntia neljänneskierrokseen. Suuri vaiva, pieni ilo.

edellinen paivaedellinen päivä alkuunalkuun edelliselle sivulleedelliselle sivulle seuraava paivaseuraava päivä