| 0400 |
"liian hämärää" |
| 0500 |
"yhä liian hämärää" |
| 0600 |
"vielä puolen tunnin nokoset" |
| 0620 |
 |
Herään ilman piipitystä siihen kun aamuauringon ensisäde osuu
silmääni. GoreTexit fleecejen päälle, piippu, kamera ja filmiä messiin ja kohti
korkeinta paikkaa. Aamusumut ylsivät suunnilleen 300m:n korkeuteen saakka, minun leiripaikka ei
sattumalta ollut 350m:n korkeudella. Kirakkajokilaakso, Hammasjärvi,
Ivalojokilaakso - kaikki on sumun peitossa. Filmiä kuluu,
samoin piipputupakkaa. |
 |
| 0920 |
 |
Yhä on aika aika vilpoisaa ja minulle alkaa tulla kylmä, joten soitan Minnalle ja
lähden leiriin keittämään teetä ja puuroa. En pidä kiirettä
liikkeellelähdön kanssa, sillä maasto on taas
märkää yöllisen kosteuden ansiosta. |
| 1200 |
Vaellus jatkuu. Vaikka ilma on viileä, mutta koska ei tuule, niin lyhythihainenkin
puuvillapaita osoittautuu kuumaksi, fleecehousuista puhumattakaan! |
| 1240 |
VLPII (VakiLeiriPaikka Kaksi), tulen osin sattumalta suoraan tutulle paikalle. Keittelen makoisan
parsakeiton. Polttopuut ovat lähes koskemattomana pinona siten kuin jätimme ne vuosia sitten.
Vain joku lintu oli käynyt paskantamassa pinon päälle. |
| 1410 |
Jatkan kohti pänniordon kämppää. Käyn raapustamassa harakanvarpaani
vieraskirjaan. |
| 1500 |
Poikkean sisälle Poromiesten kämppään. No eipä ollut kummoinen sisältä.
Jopa minun vaatimaton kalakämppä Heinävedellä on
viihtyisämpi. Mutta ikkunasta avautuvissa näkymissä minun kalamaja häviää
mennen tullen poromiestenkämpälle!
Jatkoin Vuorhavaaran kautta Vuorhalammelle, eikä kahden vuoden takaisesta leiripaikastani
näkynyt muuta kuin pienenpieni nuotiopohja, joka on jo alkanut sammaloitumaan.
Lievakkajoella kuulen työn ääniä ja löydän kaksi miestä
sahaamassa kaatunutta keloa polttopuiksi. On se kumma, kuinka jotkut jaksavat nähdä noin
paljon vaivaa polttopuiden hankkimiseksi.
Laitan zemppivaihteen päälle ja kiipeän Risupäiden päälle. Ketut
minä löytänyt sitä kivaa leiripaikkaa, oisko metsä kasvanut ja peittänyt
sen näkymän Hammasjärvelle? Rinkka pykälään, yöksi menen Risulammille. |
| 2000 |
"Puuh, huh huh, lääh." Juoksin viisi minuuttia, jotta ennättäisin sovittuun
aikaan vastaanottamaan puhelun. Kuuluvuus oli taas erittäin heikko, mikä johtui
metsäisestä tunturista. Saikohan Minna oikean kuvan siitä, miksi minä
läähätin ;-)
Iltaa istuin kuten kaikkina muinakin iltoina, eli seurasin kaikki aistit tarkkoina päivän
muuttumista yöksi. |
edellinen päivä
alkuun
edelliselle sivulle
seuraava päivä
