| 0630 |
Vaikka kuinka hiljaa koetetaan pilviverhoa raottaa, niin siihen
minä silti herään. Tihkusateet ovat poissa.
Viimeiset pilvenrippeet näkyvät
itäisellä taivaalla. Jään makailemaan
makuupussin lämpöön ja odotan hetkeä,
että aurinko paistaa pilvettömältä
taivaalta! Arvioisin siihen menevän 10-15 minuuttia.
|
| 0640 |
Ihan kuin kuuluisi töminää. Lähes
täydellisessä hiljaisuudessa alkaa helposti
kuulemaan ääniä, joita ei todellisuudessa kuulekaan
...
|
| 0641 |
... tai sitten kuulee! Onneksi en pystyttänyt leiriä
poropolun kohdalle, sillä polkua pitkin juoksee
seitsemän poron tokka täyttä ravia. Mikä
lie nuokin eläimet oli vauhkoonnuttanut? Vai olisivatko
olleet aamulenkillä, lämmittelemässä?
Yö oli aika vilpoisa, koska vesi oli taas riitteessä.
|
| 0730 |
Aloitan aamutoimet, sillä lännestä ajelehtii aina
uusia pilviä itäiseen horisonttiin, eikä aurinko
pääse pilkistämään pilviverhon takaa. En pura
leiriä, vaan lähden jalkamiehenä katsomaan
Ivalo-jokivarressa olevaa edesmenneen kullankaivajan V.Koivulan
kämppää.
|
| 0915 |
Suunta kaakkoon, kohti Ivalo-jokea. Aluksi suunta on
liikaa etelään, jolloin osun Ruikanmutkan lammelle.
Paikka on sinänsä kaunis, mutta kalliomaastot
eivät sovellu leiriytymiseen.
|
| 1030 |
V.Koivulan kämppä. Otan pari valokuvaa ja
annan auringon kuivattaa kävelyn aikana hiestä
kostuneen paidan. Aurinko paistaa pilvettömältä
taivaalta, ei tuule, jylhä jokilaakso, upea ruska - joten
mikäs on huilaillessa.
Ilmeisesti olen Vihtorin kanssa hengenheimolainen, mitä tulee pihapiiriin.
Katsellessani ympärille huomaan kukkapenkin, ladotut kivirappuset,
kylmäkellarin, joen rantaan tasoitetun terassin, aidan pihapiirin
ympärillä jne. Rakentelijan käden jälki näkyy
vieläkin, liki kaksikymmentä vuotta traagisen onnettomuuden
jälkeen. Vietän hiljaisen hetken talon raunioilla.
|  |
| 1105 |
Lähden kiipeämään takaisin ylös.
Noustessani melkein pystysuoraa seinämää
ihmettelen outoa jäkälää, jota en ole
nähnyt muualla. Sää on alkanut nopeasti
pilvistymään, mikä ei ole hyvä merkki.
|
| 1200 |
Leiri. Samassa tulee ensimmäiset lumihiutaleet. Koko paluumatkan
Ivalo-joelta seurasin huolestuneena läntisen taivaan tummumista.
Sade ei siis yllätä minua. Lumisade muuttuu nopeasti ensin
rännäksi, ja sitten tihkuksi. Keitän nopeasti
herkkusienikeiton, joka tälläkertaa onnistuu mainiosti, kun
noudatan tarkasti ohjetta.
|
| 1330 |
Lähden matkaan ajoittaisessa tihkusateessa. Maasto on
ikävän märkää, mutta sade ei
ennätä kastelemaan reipasta kulkijaa, sen verran kuuma
tulee kulkiessa ja vaatteet pysyvät kuivina.
Maasto on vaeltamisen kannalta hankalaa - runsaasti
kaatuneita puita, kalliojontkia ja pikkupurojen moreenimaastoon
syövyttämiä laaksoja. Lopulta annan periksi, ja
laskeudun yhtä syvää jontkaa seuraillen
Ivalo-jokilaaksoon.
|
| 1500 |
Appisjokisuu. Kahlaan Appisjoen yli noin 100 metriä
päässä jokisuusta. Normaalisti paras paikka
ylitykseen olisi jokisuu, mutta viime päivinä on satanut
niin paljon, että veden virtaama on kova ja vedenpinta on korkealla.
Joudun hieman hakemaan kahlauspaikkaa. Mikäli käytössäni
olisi olleet Nokialaiset kumisaappaat, niin ylitys olisi onnistunut jokisuusta.
Vaelluskengät ovat matalammat, joten joudun teippaamaan lahkeet kiinni.
Sää on taas paranemaan päin. Tihkusateet ovat
loppuneet, ja aurinko alkaa kurkkia pilvien takaa.
|
| |
Appisjokisuusta noin puoli kilometriä länteen, joen
pohjoispuolella oleva kallio kannattaa muuten suosiolla
kiivetä yli, sillä jokivarresta ei löydy
kulkureittiä. Tästä länteen on jokunen
pienempi kallio, mutta huimapäät pystyvät
kulkemaan aivan jokivartta, jopa painava rinkka
selässä (paitsi jos on iso maha, silloin on syytä
kiipeillä). En muistanut jokivarren vaikeakulkuisuutta,
vaikka eihän siitä ole kuin seitsemän vuotta, kun
täällä viimeksi kuljin!
|
| 1545 |
VLP I. Kylläpä oli kiipeäminen! Liki
pystysuoraa seinämää ylös, painavan rinkan
kanssa, se pisti kovakuntoisenkin ottamaan TODELLA
lyhyitä askeleita, ja puuskutus oli kuin höyryveturista!
Vaan kyllä rehkiminen joskus on poikaa. Oli ihan mielenkiintoista
tulla leiripaikalle suunnasta, joka on leiristä nähtynä
näyttänyt suorastaan mahdottomalta. Vuosia olen suunnitellut
tätä vaikeaa reittiä. Jatkossa aion käyttää
perinteisempiä (lausutaan helpompia) reittejä!
|
| |
Ensimmäiseksi menen tarkistamaan sissikätkön.
Paketti oli pysynyt piilossa, kukaan ei ollut raapinut/nokkinut
sitä, ja elintarvikkeet olivat säilyneet kuivina.
Paluumatka on turvattu, ainakin syömistä
riittää!
|
| |
Ilta kuluu perinteisissä toimissa: ensiksi polttopuita
(jotta niitä jää taas varastoon, odottamaan
seuraavaa kertaa), sitten maittava iltapala ja jälkiruoka.
Ruoaksi laitan superherkullista TEX-MEX-pataa ja
vaniljakiisseliä. Tuon tuostakin vilkaisen kaihoisasti
horisontissa kohoavaa Mölläripäätä.
Muistelen, kuinka olin siellä pari päivää
aikaisemmin ja kuinka upeat näkymät sieltä
olivatkaan - ja kuinka upeat fiilikset oli tarkkailla
sieltä maailman menoa! Tulee taas haikea olo.
|  |
| 2200 |
Upeat revontulet liikkuvat yli pimeän taivaan.
Polttelen piippua ja mietiskelen, kuinka pieni ja hento ihminen
on tässä avarassa maailmassa, tässä upeassa
luonnonilmiöiden paratiisissa.
|
| 2300 |
ZZZZ |
edellinen päivä
alkuun
edelliselle sivulle
seuraava päivä