| 0230 |
Räks ja ryminää. Päälleni
hyökkää jokin painava ja kylmä! Ahtaanpaikankammo ja
paniikki meinaa tulla, haluan saada edes pää makuupussista ulos
(olin mennyt jokunen tunti aikaisemmin täysin makuupussin
sisälle, sillä minua vilutti hieman.)
|
| |
Sainlopulta pään pussin ulkopuolelle on; siellä oli vastassa
kylmä ja märkä louekangas. Työllä ja
tuskalla saan työnnettyä louekankaan sivuun. Samassa
muistan, että kenkäni ovat kuivumassa seinän
vieressä. Niiden sisällä on
tuikkukynttilät. Pikaisesti vilkaisemalla huomaan,
että louekangas on tiiviisti kiinni kengissä. Kaivan
äkkiä kengät esille, ettei loue syty palamaan.
Tai ei koko loue olisi palanut, korkeintaan pieni.
Yöllä oli alkanut satamaan oikein raskasta räntälunta,
joka oli kinostunut louteen päälle kymmenen, jopa
viidentoista sentin paksuiseksi kerrokseksi. Vaikka tukikeppi on
tukeva, niin ihan mahdottomia se ei kestä. Meteli syntyi siitä kun
hiilikuituinen vapa katkesi, murtui keskeltä!
|
| |
Kömmin pussista ulos, vedän kengät jalkaan ja
jatkan pelastustoimenpiteitä. Ensimmäiseksi
teen vaellussauvasta hätäsalon ja
koetan saada nostettua louetta sen verran, ettei märkä
louekangas kastele makuupussia. En kuitenkaan jaksa kohottaa
louekangasta kuin jokusen kymmenen senttiä -
märkää lunta on liian paljon louteen
päällä!
|
| |
Kauhoin paljain käsin enimmät lunta pois, jolloin sain
louteen edes pikkusen koholleen. Lähden etsimään
märästä, lumisesta ja pimeästä
metsästä uutta tukisalkoa. Lopulta löydän
kelvollisen nuoren männyn. Hätä ei lue lakia,
vaan kaadan reilun ranteen vahvuisen männyn. Joudun
kaivamaan lisää lunta pois louteen
päältä, jotta saan viritettyä majoitteeni
normaaliin asentoon.
|
| |
Sormeni ovat aivan jäässä, ja puseron
selkä tuntuu märälle, koska koko pelastusoperaation
ajan satoi räntää selkään.
Päätin sytyttää tulet.
Helpommin sanottu kuin tehty. Varaamani sytykkeet ovat jossain paksun
räntäkerroksen alla, joten käyn hakemassa lähipuista
alaoksia. Luulin niiden säilyneen kuivina, mutta ne osoittautuvat
pinnaltaan kosteiksi. Ei siis ihme että nuotio ei syty niistä.
Lopulta etsin lumen alta valmiiksi tekemäni
tervassytykkeet. Vaikka ne ovat pinnalta litimärät,
niin niille ei tarvitse kuin vähän vilauttaa palavaa
tukitikkua ja tuli tarttuu välittömästi niihin.
Kuivattelen rytäkässä kastuneet vaatteet,
lämmitän sormet ja käyn uudestaan nukkumaan
aamuyöstä neljän aikoihin.
|
| 0900 |
Aika taas herätä. Maa on yhä valkoinen ja
ilma tuntuu entistäkin vilpoisemmalta. Loppuyöstä
sää on pakastanut, sillä
päällimmäisenä on kerros pakkaslunta!
Kuivattelen lisää varusteita ja tutustun
yöllisiin tuhoihin. Kenkien sisällä olleista
tuikkukynttilöistä roiskui rytäkässä
hieman steariinia kengän sisälle. Tukisalko katkesi
kutakuinkin keskeltä. Murtumakohdaksi tuli ylemmän
osan alareuna, kohta jossa on molemmilla puolilla
ruuvinreikä. Tukisalon saanee korjattua, kenkien saama
steariini on pelkkä kosmeettinen haitta. Laitan aamupalan,
jonka jälkeen rasvaan kengät huolellisesti kastumisen
estämiseksi.
|  |
| 1200 |
Lähden liikkeelle.
|
| 1215 |
Sotajoki. Kahluupaikan etsiminen menee arpomiseksi.
Hyvää paikkaa ei löydy millään, kunnes
lopulta keksin reitin, jota käyttämällä
arvelen pääsee kuivin jaloin yli. Varustaudun
kahlaamiseen pukemalla ylle Gore-Tex-takin ja housut. Lahkeet
tiivistän laittamalla rullaksi käärimäni
muovipussit kenkien ja lahkeiden väliin. Lahkeet
kiristän tiukasti kenkiä vastaan tavallisilla
irtoremmeillä.
|
| 1230 |
Kahlaan Sotajoen yli viimevuotista paikkaa hieman
myötävirran suuntaan olevan kallion kohdalta. Vaikeaa
osuutta on vain vajaat viisi metriä. Ylitys sujuu
erinomaisesti. Vasen kenkä säilyy kuivana, oikea
vuotaa himpun, mutta edes sukkien vaihtaminen ei ole tarpeellista!
|
| 1245 |
Huh huh, kylläpä oli kiipeäminen Sotajokilaaksosta pois
Annabellanojan kohdalla. Jyrkkä rinne oli hankala, sillä aurinko
lämmitti rinteessä olevaa lunta ja teki siitä sohjoista ja
liuuuuuuuukasta!
|
| 1410 |
VLP III, lopultakin! Lumisessa maastossa rämpiminen
ei ole herkkua, sillä jatkuvasti saa olla varuillaan, ettei
liukastu tai astu johonkin onkaloon,
niinkuin
Antti teki kesällä 1996!
|
| |
Auraan leiripaikan, eli potkin lunta pois leiripaikalta. Lumen
vahvuus on noin kymmenen senttiä. Auringonpaisteen ansiosta
lumi on nyt hieman sohjoista. Kenkien rasvaus oli ihan asiaa,
sillä märkä nuoskalumi ei tarttunut
kenkiini, joten ne säilyvät täysin kuivina!
Laitan tulet viimevuotisista puista, kuivattelen hetken
itseäni ja valmistan kivileipätaikinan. Samalla
aloitan tuplamerkkipäivän juhlimisen, eli avaan
koskemattoman huiputuspullon.
|  |
| 1545 |
Eka leipä paistuu, ja hetkeä myöhemmin
maistuu! Taikinasta tulee kaikenkaikkiaan kahdeksan
leipää. Rasva on hyvää tuoreen leivän
päällä. Samoin sitä kannattaa laittaa kiven
päälle, niin leipä ei tartu kiinni kiveen!
|  |
| 1750 |
Lähden kiipeämään ylös tunturiin
soitellakseni. Soitan Minnalle, äidille ja Terhille.
Hän ei ollut uskoa, että olisin näin
myöhään vaeltamassa.
|
| |
Palattuani takaisin leiriin teen lisää puita
tervaskannoista, jotka olin hakenut leiriin leivän
paistamisen aikana. Sytytän uudestaan tulet ja kirjoitan
taas urakalla retkipäiväkirjaa, ennen pimeäntuloa.
|
| 2200 |
Käyn makuulle, en viitsi kuunnella radiosta edes säätiedotuksia.
Menipä eiliset säätiedotukset pieleen, sillä lumi ei sulanut
tämän päivän aikana juuri laisinkaan. Tokkopa nuo osaisivat
nytkään ennustaa oikein ...
|
| 2230 |
ZZZZ |
edellinen päivä
alkuun
edelliselle sivulle
seuraava päivä