edellinen päiväedellinen päivä alkuunalkuun edelliselle sivulleedelliselle sivulle seuraava päiväseuraava päivä

XI PÄIVÄ (Su 20.9.2000)

08:00No niin, keitin röplöttää ja aamutoimet ovat edessä. Ensin puuro, sitten teevesi.
Eilinen myrsky ja sade ovat tosiaan eilistä, nyt puolipilvistä ja melkein tyyntä. Pilvisyys on vähenemään päin. Aika vilpoista, siksi laitoin ensimmäiseksi nuotion.
08:35 Jään leiriin istuskelemaan nuotion äärelle, poltan pesällisen ja nautin kirpeästä, mutta upeasta syysaamusta.
10:12 Jaaha, uusi II-akku on ihan kaputt, kun ei edes tieturi osuus herää henkiin. Tämä ei tiedä hyvää, sanokaan minun kirjoittaneen ...
10:30 Liikkeelle
11:50 "Aurinkokuru", jään lounaalle. Ei tällä kurulla ole nimeä, mutta nyt aurinko paistaa ja lämmittää, oli nimen keksiminen helppoa.
Laitan Pirkka kermapastaa. Ohje oli pussin sisältö (=kaksi annosta) puoleen litraan vettä. Minulla ei ole enempää lounaskeittoja, joten laitan puolet pussin sisällöstä puoleen litraan vettä ja kyytipojaksi reilusti riisiä. Nautin herkullisen aterian oreganolla höystettynä auringon mukavasti lämmittäessä. Paitsi kun aurinko meni pilveen ja alkoi tuulla, niin on KYLLLLMÄÄÄ! Koko ajan saa olla kynsikkäät käytössä, muuten alkaa käsiä palelemaan. Aurinko tuli pilven takaa, joten poltan pesällisen Scottish Blendiä. Piipputupakka alkaa loppumaan, mutta minulla on varalla vielä täysi annos Mac-Baren Golden Blendiä. Kiva on istuskella ja kuunnella puron hiljaista lorinaa. Olla vaan ja jöllötellä, ilman maallisia murheita ja kiireitä. Paitsi että akut alkavat olla loppu sekä kommunikaattorista (="päiväkirjasta") että videokamerasta. Videon akkuun saan lisää potkua pitämällä sitä lämpimässä (=taskussa), jolloin tehoa riittää lyhyisiin otoksiin. Kotiin en aio soitella, vaan lähetän lyhyen tilannetiedotuksen lyhytsanomana, jahka pääsen taas kuuluvuusalueelle. Täällä kurussa ei kuulu edes FM-radio. Pitänee tutustua, löytyisikö markkinoilta pieni ja kevyt aurinkopaneelilaturi. Itse joutuisi rakentamaan lataussäätimen ja akkutelineen, mutta ei taida olla mahdoton homma?
14:47 Istun tunturin pohjoissivulla ja katselen erämaata. Taas kerran. Aivan kuten vuosi sitten, kutakuinkin samalla kivellä istuen - huokaus.
Tuolta minä lähdin vajaat kaksi viikkoa sitten. Olen kiertänyt taas niin pitkän lenkin, täältä näkee hädintuskin niin kauas. Paljon on kärsitty vilua ja märkää ... mutta hitto vie, en ole vieläkään saanut tarpeeksi kokea Lapin erämaata, sillä olen varma että tänne palaan. Siitä hyvänä osoituksena on paljon merkintöjä muistilokeroihin "hyvät leiripaikat" ja "uimarantoja". Tämä on se kiireetön hetki, jolloin luon kaihoisia katseita kaukaisille tuntureille.
Katselin äsken muutamia still-kuvia, joita olen ottanut. Viikko sitten kävin Pänniordon kämpälle, se jäänee viimeiseksi kerraksi. Kämppä on nyt niin huonossa kunnossa, etten halua nähdä sitä täysin luhistuneena. Sääli, sillä minulla on joukko erittäin mukavia muistoja siitä kämpästä, kuinka se on tarjonnut väsyneelle kulkijalle suojan, kylmyys ja märkä jäi kämpän ulkopuolelle. Semmoista se elämä on, kukin kukoistaa oman aikansa Niin mielelläni kuin olisin ollut pelastamassa tuota kämppää, nyt taitaa olla myöhäistä.
Onko sama kohtalo uhkaamassa koko Pänniordon erämaata? Vuosien saatossa olen huomannut, kuinka tämä erämaa kuluu ja kuinka hakkuut ja tieurat yltävät aina vain syvemmälle. Voiko seuraava sukupolvi nauttia enää tästä erämaasta?

16:30 Harripää
20:49 Aloitan nukkumiset

edellinen päiväedellinen päivä alkuunalkuun edelliselle sivulleedelliselle sivulle seuraava päiväseuraava päivä