Kanootti joenvarteen, tavarat kyytiin ja eikun menoksi. 30metrin päässä oli osin jokeen kaatunut pajupuskasta, jonka läpi pääsi kun vähän riuhtoi ja nousi hieman kanootista pois. Tästä 10m ja jokeen oli kaatunut useampi pajupuska, joten ei auttanut muut kuin kanootti vetää kanootti paikan ohi 10m pellonpiennarta pitkin ja sitten takaisin jokeen. Taas 20m melomista ja sama este. Tälläkertaa kannoin erikseen 2x lisäpainot (a 20kg), niin kanootti oli kevympi vetää perässä. Taas 20m melomista ja sitten edessä oli seuraava kaatunut pajupuska. Nyt päätin hyljätä lisäpainot joenpenkalle, sillä niistä ei ollut kuin haittaa. Uudet lisäpainot saan tehtyä ilmaiseksi, joten miksi niitä raahaamaan?
Välillä pääsi melomaan jopa 50m ilman että nousi kanootista, mutta vauhdiksi näytti muodostuvan 500m/30min, eli ei mitään rakettivauhtia. Paria päivää aikaisemmin yksin Näsinjärvellä meloessa vauhti oli leppoisat 5km/h, nyt se oli silkka mahdottomuus.
Pellonpientareet olivat aika nokkosvaltaisia, joten kaprihousut eivät olleet onnistunut valinta. En kuitenkaan vaihtanut pitkiin verkkarihousuihin, sillä eteneminen oli osin savista ja täysin hikipäistä hommaa, sillä lämmintä oli +20 ja aurinko paistoi. Toisaalta joessa kahlaaminen lievitti mukavasti nokkosten aiheuttamaa polttelua pohkeissa.
Puolessatoista tunnissa pääsin 1.5km eteenpäin. Sitten edessä oli 100m pusikkoa, joten taas kanoottia vetäen. Tuolloin kävi selväksi etten pääsisi määräajassa perille, joten soitin ja kerroin että suunnnitelmat meni mönkään. Jatkoin kanootin vetämistä ja pellolle tuli maajussi traktorin kanssa. Juteltiin tovi, kysyin millaisena joki jatkuu. Luvassa oli 500m vähän helpompaa osuutta sillalle saakka, mutta että siitä eteenpäin oli taas pusikkoista - silta olisi siis otollinen lopetuspiste. Jatkoin sillalta vielä 100m eteenpäin, koska joki oli nyt mukava meloa, mutta sitten alkoi taas pusikot. Rantauduin ja totesin että pusikkoja riitti silminkantamattomiin;( Palasin takaisin sillalle ja siinä oli sitten lopetuspiste. Raahasin kanootin 10m ylöspäin tienposkeen, tyhjensin sen risuista ja laitoin kaiken lastauskuntoon. Join kahvit, söin huikopalaa, istuskelin aikani kuluksi tienpenkalla – ennätin siinä polttelemaan kaikessa rauhassa pesällisen. Vaikea oli tästä suorituksesta löytää onnistumisen riemua, mutta kokemusta tuli sitäkin enemmän. ”Jokohan ensivuonna uudestaan ..” pohdin kun olin nostamassa kanoottia auton katolle!