Osallistujista muutamat kävivät ennen vaellusta alkaneella retkeilykurssilla, jossa harjoiteltiin erätaitoja, ettei ensimmäisen vastaan tulevan poron kohtaaminen aiheuttaisi pelonsekaista kauhua. Matkaa valmisteltiin hankkimalla tarpeellisia varusteita, kuten Pertsan ja Teemun täytekakku, joka herätti kateutta ja yleistä katkeruutta muun vaellusjoukon keskuudessa. Retkikeittimiä, telttoja ja rinkkoja sai lainaan järjestäjiltä sekä Järvenpään kaupungilta.

31. heinäkuuta linja-auto kiersi hakemassa pahaa-aavistamattomat vaeltajat sovituista lähtöpaikoista, jonka jälkeen matka jatkui kohti Kemiä, missä oli retken ensimmäinen yöpyminen paikallisessa seurakuntatalossa. Siellä oli myös mahdollisuus saunoa viimeisen kerran sivistyksen parissa. "Hei... tästä tais loppuu kuuma vesi!", Asko huudahti naisten vielä odotellessa saunavuoroaan. Kukonlaulun aikaan matka jatkui kohti Näätämöä josta kuusipäiväinen vaellus alkoi.

Päivittäin käveltiin n.15 kilometriä, joka tuntui osalle ainakin tuplasti pidemmältä. "Mä en jaksa enää", "mun jalat hajoo", "Timppa perhana, me ei olla enää ees kartalla!", olivat yleisimpiä manauksia. Sää oli kaikenkaikkiaan ihanteellinen, lukuunottamatta aamua jolloin pilvet ripauttivat vettä. Matkan aikana oli mahdollisuus vierailla Norjan rajan tuntumassa sijaitsevalla rajavartioston kämpällä, joka oli valitettavasti lukittu. Iltaisin istuttiin nuotion ympärillä ja kuivateltiin varusteita. Hillot ja kermavaahdot kaivettiin rinkoista ja ryhdyttiin letunpaistoon.

Ja tämän sanailivat huimin verbaalisin kyvyin siunatut:

• Jari Lehtinen - siviiliapu,
  
• Mitro "Taavi" Puhakka,
  
• Toni Pynttäri,
  
• Tommi Sandholm,
  
• ja minä