Copyright (C) 1997 Jari Kaasalainen (jari.kaasalainen@iki.fi) Jukka Vuokko (jukka.vuokko@iki.fi) Versio 1.0 28.11.1997 Tätä dokumenttia saa kopioida ja levittää muuttamattomana vapaasti. Jos levität muutettua tai lyhennettyä versiota dokumentista, tätä tekijänoikeusmerkintää ei saa poistaa. En ota vastuuta mahdollisista virheistä enkä varsinkaan muiden muuttamista versioista. Jos teet dokumenttiin lisäyksiä tai korjauksia, merkitse selvästi oma työsi. Parasta olisi, jos lähettäisit korjausehdotuksesi minulle osoitteeseen jjk@iki.fi jolloin ne voidaan ottaa mukaan alkuperäiseen tekstiin. Versio 1.0 28.11.1997 Debian Linuxin asennus Tarvittavat kilkkeet Linux on tehokkuudestaan huolimatta kiitettävän vähään tyytyvä laitteiston suhteen. 386 PC 4 Mt:llä muistia on kevyeen teksti- tilakäyttöön aivan riittävä laite, tosin X Window:n käyttöön olisi hyvä olla vähintään 8 Mt ja mieluiten 16 Mt. Linux on mahdollista asentaa DOS:in ymmärtämälle FAT-osiollekin, mutta suositus on kuitenkin asentaa se omalle osiolleen, joten kiinto- levyltä on löydyttävä tyhjää tilaa noin 50-500 megatavua, riippuen siitä, mitä kaikkea halutaan mukaan. Esim. GCC eli GNU C/C++ -kääntäjä, ladontajärjestelmä TeX ja graafinen käyttöliittymä X Window System ovat todella suuria tilasyöppöjä. Linuxin asennukseen tarvittavat tiedostot on saatavilla Inter- netissä, mutta helpommalla pääsee mikäli ostaa jonkun CD-paketin, esim. Infomagicin 6 CD:n paketti on taatusti kattava kokoelma Linux-tavaraa, sisältäen mm. Slackware-, Red Hat- ja Debian- distribuutiot ja Sunsite:n ftp-hakemistot, josta löytyy lähes jokainen merkittävämpi Linux-ohjelma. Tässä jutussa keskitymme Debian-järjestön rakentamaan Debian Linux -distribuutioon, jonka saa esim. Cheapbytesin julkaisemassa 2 CD:n paketissa. Pakettia voi olla hankala saada Suomesta, mutta ainakin Helsingissä Dataclub Oy myy sitä. Dataclub on suositeltava tutustumiskohde myös laajan Linux-aiheisen kirjallisuutensa puolesta. Debian-distribuution ensimmäisellä CD:llä on kaikki mukana tulevat ohjelmat binäärimuodossa ja toisella kyseisten ohjelmien lähdekoodit, mikäli haluaa (ja osaa) tehdä jotain muutoksia ohjelmiin. Aloitus Kun kiintolevyltä löytyy tarvittava määrä vapaata tilaa Linuxia varten, voidaan aloittaa itse asennus. Slackwaresta tuttuja boot- ja root-levykkeitä ei Debianin kanssa tarvita välttämättä ollenkaan, sillä CD:ltä löytyy boot.bat, minkä DOS:ista ajamalla käynnistyy Linux, joka käynnistää asennusohjelman automaattisesti. Debianin asennusohjelma on helppokäyttöinen ja käyttäjää koko ajan opastava, joten englantia taitavalle Linuxin asennus ei tuottane ongelmia. Siitä huolimatta käymme asennuksen tässä mahdollisimman yksityiskohtaisesti läpi kohta kohdalta. Koska jokaisen käyttäjän laitteisto on kuitenkin yksilöllinen, kaikkea ei ole mahdollista ottaa huomioon, jolloin kannattaa turvautua CD:llä mukana tulleeseen dokumentaatioon tai esim. Internetin uutisryhmiin (suomalaisista sfnet.atk.linux). Debianilla on myös omat postituslistansa, joihin voi liittyä Debianin (www.debian.org) kotisivuilta löytyvien ohjeiden avulla. Ensimmäiset valikot Ensimmäisenä kysytään käytätkö väri- vai mustavalkomonitoria, mikä saattaa huvittaa, mutta koska Linux palvelee mitä erilaisimmissa ympäristöissä (mm. avaruussukkula Columbian mukana kulki Debian Linux valvomassa kasvihuonekokeilua) on se ihan asiallinen. Normaalilla käyttäjällä on kuitenkin nykyään käytännössä aina värimonitori, joten valitaan Color jotta saadaan asennuksesta mukavampi. Monochrome (mustavalko) on oletuksena, eli Next-valikkoa ei kannata painaa saman tien. Jatkossa kannattaa huomata se, että mikäli ruutu pimenee, johtuu se ainoastaan Linuxin vakionäytönsäästäjästä joka pimentää ruudun 15 minuutin kuluttua viimeisimmästä näppäimenpainalluksesta. Seuraavana tulee yleistä tietoa Debian järjestöstä, jonka jälkeen päästään varsinaiseen asennusvalikkoon. Kaikkein ensimmäiseksi kannattaa asettaa näppäimistöasetus oikeaksi, koska oletuksena käytössä on jenkki-näppis, minkä seurauksena esim. /-merkki (myöhemmin erittäin tarpeellinen) löytyy näppäimistöstä oikeanpuoleisen shift-nappulan vierestä. Useimmat kuitenkin ovat tottuneet suomalaiseen näppäinjärjestykseen, joten valitse "Configure the Keyboard" ja "Finland". Fdiskaus Seuraavaksi päästäänkin osioimaan kiintolevyä, jossa kannattaa olla tarkkana, koska jos menet vahingossa poistamaan esim. vanhan DOS- partitiosi, jonka haluaisit säilyttää, sen takaisin saaminen on käytännössä mahdotonta. Valitse "Partition a Hard Disk". Mikäli koneessasi on useampia kiintolevyjä, valitse listasta se, jonne haluat Linuxin asentaa. Useimmilla käyttäjillä on vain IDE-väyläisiä kiintolevyjä, joten ruudulla saattaa näkyä esim. seuraavaa: /dev/hda /dev/hdb mikä tarkoittaa kahta IDE-väyläistä kiintolevyä, joista ylempi on ensisijaisen kiintolevyohjaimen master-levy ja alempi slave- levy. Joskus asennusohjelma saattaa luulla CD-ROM -asemaakin kiintolevyksi, mutta siitä ei kannata välittää. Jos asemien merkitsemistapa vaikuttaa oudolta, pitää huomata, että Linux käsittelee kaikkea tiedostoina. Normaalien tiedostojen (tekstit, kuvat, yms.) lisäksi myös oheislaitteet, sarjaportit ja jopa muisti ovat Linuxille tiedostoja, joita kuitenkin käsitellään kernel-tasolla tietyllä tavalla. Esim. jos haluaa tietää koneessa käytössä olevat IRQ:t, voi komentaa "cat /proc/interrupts". Tässä jutussa asennuksen kohteena olevassa koneessa on kaksi kiinto- levyä, joista ensimmäisessä (/dev/hda) on useampi FAT- sekä yksi NTFS-osio, joilta löytyy Windows95 sekä Windows NT. Linux asennetaan toiseen kiintolevyyn, missä asennuksen alkuvaiheessa on ennestään ollut Windows95, Windows NT sekä Linux, mutta joka nyt tyhjennetään kokonaan ja pyhitetään kokonaisuudessaan pelkästään Linuxille. Eli valitsemme siis levyn /dev/hdb. Kannattaa myös huomata, että Linux näkee IDE-väyläiset CD-ROM-asematkin kiintolevyinä, eli esim. kohdekoneessa CD-asema on /dev/hdc. Nyt käynnistyy cfdisk-niminen kiintolevyn osiointiin tarkoitettu ohjelma, jolla voidaan luoda ja poistaa monia erityyppisiä osioita. Ohjelmasta pääsee turvallisesti poistumaan "Quit"-komennolla, mikäli huomaa esim. valinneensa väärän levyn. Kohdekoneen sisältö näyttää tältä: /dev/hdb1 Primary OS/2 HPFS or NTFS 1700 /dev/hdb2 Primary Linux 700 /dev/hdb3 Primary Linux Swap 64 /dev/hdb5 Logical DOS FAT16 490 /dev/hdb6 Logical DOS FAT16 112 Lähinnä kannattaa huomata numerointi, joka menee siten, että yhdellä kiintolevyllä voi olla enintään 4 Primary-osiota, jotka Linux näkee numeroina 1-4 sekä Logical-osio, jonka numerointi alkaa 5:stä. Kaikki olemassa olevat osiot halutaan poistaa, joten viedään nuoli- näppäimillä palkki osion kohdalle ja valitaan "Delete" joka toistetaan jokaiselle osiolle. Näin saadaan siis yhteensä n. 3 gigatavua tyhjää tilaa jonne luodaan uudet osiot seuraavasti: valitaan "New" ja "Primary". Linux ei välitä siitä, ovatko osiot Primary- vai Logical- osioita, joten tehdään yhteensä kolme Primary-osiota kooltaan 500, 500, 2000 ja 60 megatavua. Periaatteessa Linuxin voisi asentaa yhdelle isolle 3 gigan osiolle, mutta on kuitenkin suositus, että ainakin /usr- ja /home-hakemistot (mieluusti myös /var) ovat omalla osiollaan, näistä tarkemmin myöhemmin. Mikäli Linux asennetaan vain kokeilua varten voi kaiken asentaa yhdelle osiolle, mutta ainakin swapille kannattaa tehdä oma osionsa. Swap on osio (se voi olla myös pelkkä tiedosto missä tahansa), mitä Linux käyttää koneen fyysisen muistin jatkeena ja sen koko kannattaa mitoittaa sen mukaan, mitä koneellaan tekee. Jos tietää käyttävänsä paljon muistia syöviä ohjelmia (esim. Netscape tai Emacs), eikä koneessa ole fyysistä muistia kuin esim. 16 megatavua, on 60 megan swap perusteltu, koska Linux voi mennä todella pahasti sekaisin jos muisti (fyysinen+swap) pääsee loppumaan. Kohdekoneesta muistia löytyy 64 megatavua ja käyttö tulee olemaan lähinnä normaalia yhden käyttäjän työskentelyä, joten 60 megan swap on melkoisen yliammuttu, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Yhden swap-osion suurin sallittu koko on kuitenkin 128 megatavua, joka pitää pitää mielessä. Tarvittaessa enemmän virtuaalimuistia, voidaan luoda useampia swap-osioita. Maksimimäärä on 16 kappaletta. Ennen kuin swap-osio saadaan käyttöön, pitää se vielä muuttaa sellaiseksi, koska oletuksena kaikki osiot ovat Linux Native -tyyppisiä. Siirretään kohdistinpalkki swap-osion päälle ja valitaan "Type" jolloin saadaan esiin iso lista erilaisista tiedosto- järjestelmätyypeistä. Näistä valitaan 82, eli "Linux Swap" kirjoittamalla se ja painamalla . cfdisk-ohjelmalla on mahdollista luoda myös esim. FAT-osioita, mutta yleensä kuitenkin suositellaan käyttämään kunkin käyttöjärjestelmän omia vastaavia työkaluja tähän tehtävään. Nyt levyn osiotaulu näyttää tältä: /dev/hdb1 Primary Linux 500 /dev/hdb2 Primary Linux 500 /dev/hdb3 Primary Linux 2000 /dev/hdb4 Primary Linux Swap 66 Kun osiointi on suoritettu halutulla tavalla, tarkistetaan osioinnin oikeellisuus ja sen jälkeen tarkistetaan osiointi ja kun on vielä kerran tarkistettu osiointi, valitaan "Write". Tämä kirjoittaa uuden osiotaulun levylle, jonka jälkeen muutosten palauttaminen on mahdotonta, joten varovaisuutta peliin tässä vaiheessa. Ohjelma käskee vielä varmistamaan kiintolevysi räjäyttämisen, joten kirjoita "yes". Tämän jälkeen voidaan valita "Quit" ja päästään taas asennusohjelmaan. Nyt kannattaa ottaa äsken tehty swap-osio käyttöön, joten valitse "Initialize and Activate the Swap Partition" ja valitse osio. Seuraavaksi ohjelma haluaa tarkistaa osion virheiden varalta, mikä kannattaa aina tehdä varmuuden vuoksi. Mikäli et tehnyt swap-osiota, valitse "Do Without a Swap Partition". Tämän jälkeen alustetaan ja otetaan käyttöön osio tai osiot, jonne Linux halutaan asentaa, eli valitse "Initialize Linux Partition". Asennusohjelma haluaa jälleen tutkia osion kunnon, joten tehdään niin Kun osion alustus on päättynyt, pitää se asettaa root-osioksi, joka on osio, josta löytyy kaikki Linuxin käynnistyksessään tarvitsemat tiedostot, joten valitse "Yes" seuraavaan kysymykseen. Jos teit vain yhden osion, voit siirtyä suoraan varsinaiseen asennukseen, tässä tapauksessa tehdään kuitenkin sama operaatio muillekin osioille kuin root-osiolle. Tällä kertaa ne asetetaan /usr- ja /home-hakemistojen alle. Perusasetukset Nyt voidaan aloittaa ohjelmien asennus, ensin kernel ja tarvittavat moduulit, jotka vastaavat DOS-maailman laiteajureita. Ensimmäiseksi pitää valita asennusmedia, mikä tässä tapauksessa on CD-ROM. Valitse listasta oikea asema (tässä tapauksessa /dev/hdc) ja "The default stable Archive". Seuraavaksi valitaan "Configure Device Driver Modules", ja päästään valitsemaan laiteajureita, joita tarvitaan koneessa olevien lisälaitteiden toimintaan saamiseksi. Nämä ovat moduuleita, eli niitä ei liitetä kiinteästi kerneliin, vaan ne voidaan ajaa silloin, kun niitä tarvitaan. Jos listasta ei löydy haluamaasi lisälaitetta, saatat joutua turvautumaan asennuksen jälkeen kernelin kääntämiseen, mutta se on jo toinen tarina. Pääset myös syöttämään moduuleille parametrejä mikäli tiedät, että laite sellaisia tarvitsee, jos et tiedä mitään parametrejä, paina vain kun niitä kysytään. Esim. jotkut Adaptecin SCSI-ohjaimet saa toimimaan antamalla boot-parametri: append="aha152x=0x340,11,7,1" Lista on seuraava: block Näitä tuskin tarvitaan sillä ne ovat pääasiassa tarkoitettu RAID-systeemejä, yms. varten. Jos et tiedä mikä on RAID, tuskin tarvitset. cdrom Jos CD-ROM asemasi on jokin oudompi merkki (listassa näkyvä Mitsumi ainakin tarkoittaa vain vanhoja, ei-ATAPI- yhteensopivia laitteita), valitse listalta oikea. Useimmat CD-asemat toimivat perusajureilla. fs Linux tukee monia eri tiedostojärjestelmiä omansa ja MS-DOS FAT:in lisäksi. Mikäli koneessasi on jotain muita käytössä ja haluat päästä niihin käsiksi Linuxista, valitse listasta haluamasi. Mikäli koneessa on Windows95, kannattaa sille ottaa vfat-tuki, jotta pitkät tiedostonimet näkyvät oikein. ipv4 TCP/IP:ssä nykyisin käytössä olevan 32-bittisen osoite- protokollan tuki. Tämä optio on syytä valita jos käytät esim. verkkoa tai Internettiä. misc Täältä täytyy ottaa käyttöön ainakin lp, jolla saat printteriportin käyttöön ja serial hiirtä varten, ellet käytä PS/2-hiirtä, jolloin tarvitset sen tuen. net Jos koneessasi on verkkokortti, valitse täältä oikea. Jos koneessasi on modeemi ja sinulla on Internet-yhteys, valitse joko ppp tai slip, käytössäsi olevan yhteystavan mukaan, myös dummy-ajuri kannattaa asentaa. scsi Jos koneessasi on SCSI-laitteita, valitse oikeat. Kun olet valinnut haluamasi moduulit, valitse "Exit" ja pääset seuraavaksi tekemään tarvittavia verkkoasennuksia, "Configure the Network". Ensimmäiseksi kysytään tulevan koneesi nimeä, johon voit valita mitä haluat, tai käyttää oletusnimeä "debian". Mikäli koneesi on kuitenkin jossain lähiverkossa kiinni, kysy verkon ylläpitäjältä mitä nimeä sinun pitäisi käyttää. Huomaa kuitenkin, että tähän pannaan pelkkä koneen nimi ilman domain-osaa. Jos olet lähiverkossa (esim. toisella allekirjoittaneella on kotonaan kahden koneen "verkko") tarvitset joka koneelle oman, yksityisen IP-numeron. Tähän ei saa laittaa mitä sattuu, sillä jos olet yhteydessä Internetiin ja laitat väärän numeron, niin se voi mennä päällekkäin jonkun toisen verkossa olevan koneen kanssa ja se ei ole hyvä asia. Onneksi lähiverkoille on kuitenkin varattu muutama osoiteavaruus, joista yleisin lienee 10.0.0.0 - 10.255.255.255 sarja, jota kannattaa käyttää helpon muistettavuuden takia. Omassa tapauksessani toinen kone käyttää osoitetta 10.10.10.10 ja toinen 10.10.10.11. Jos olet kiinteässä yhteydessä johonkin isompaan verkkoon, kysy verkon ylläpitäjältä IP-osoitteesi, kuten myös kaikki seuraavat tiedot. Netmask on aliverkon maski, kannattaa käyttää oletusarvoa 255.255.255.0 jos valitsit kymppisarjan IP-osoitteen. Broadcast address kannattaa myös jättää oletusarvoonsa (jos tiedät tarvitsevasi jotain muuta, et luultavasti lue tätä juttua). Jos käytössäsi on Gateway-kone tai muut lähiverkon koneet käyttävät esim. sinun konettasi gatewaynä, laita tähän sen IP-osoite. DNS eli Domain Name Service on järjestelmä, joka muuttaa hankalasti muistettavat IP- osoitteet helpommin muistettaviin (esim. www.mikrobitti.fi) ja ellet tiedä lähiverkossasi olevan DNS-palvelinta, valitse siihen oma koneesi, eli vaihtoehto 1. Lopuksi tarkista asetusten oikeellisuus ja jos olet tyytyväinen, jatka valitsemalla "Yes". Seuraavaksi halutaan tietää mikä on yhteytesi muuhun maailmaan. Jos käytät pelkkää modeemiyhteyttä, valitse PPP tai SLIP, verkon kyseessä ollessa joko eth0 tai tr0. Perusasennus Nyt pitää asentaa käyttöjärjestelmän tarvitsemat perusohjelmat ja tehdä niihin tarvittavat asetukset. Valitse "Install the Base System" ja mistä haluat asentaa, tässä tapauksessa tietysti cdrom ja /dev/hdc. Valitse seuraavaksi "default" ja oikea hakemisto. Tämän jälkeen pitää tehdä muutama perusasetus, eli "Configure the Base System". Ensimmäiseksi valitaan aikavyöhyke, jolla ollaan, eli "Europe" ja "Helsinki". Seuraavaksi asetetaan kello näyttämään haluttua aikaa, kotikoneen kyseessä ollessa kannattaa vastata kysymykseen "n" eli pitää kello paikallisessa ajassa ilman, että Linux muuttaa sitä vastaamaan GMT-aikaa. Seuraavaksi pitää valita miten Linux käynnistetään. Jos Linux on ainoa käyttöjärjestelmä koneessa, kannattaa se asettaa heti käynnistymään suoraan kiintolevyltä. Jos koneessa on muita käyttöjärjestelmiä, kannattaa varmuuden käyttää käynnistyslevykettä, koska asennusohjelma asentaa LILO:n, joka kirjoittaa kiintolevyn MBR-lohkon uudelleen joka tarkoittaa sitä, että esim. OS/2:n ja Windows NT:n OS-loader -ohjelmat lakkaavat toimimasta. Linuxin voi virittää käynnistymään muiden käyttöjärjestelmien rinnalta myöhemminkin, kunhan asennus on suoritettu. Viitteet sopiviin ohjeisiin on annettu laatikossa 4. Eli valitse "Make a Boot Floppy" ja laita tyhjä levyke asemaan. Kun levyke on tehty, pääsemme heti testaamaan sitä, eli "Reboot The System". Tätä levykettä ei kannata hukata, sillä sen avulla voit myöhemminkin käynnistää koneesi mikäli jotenkin onnistut sotkemaan asetuksesi. Mikäli käynnistyslevykkeesi toimii, pitäisi ruudulla vilistää paljon tekstiä, josta ei tarvitse tässä vaiheessa juuri välittää. Joitakin virheilmoituksiakin voi tulla, mutta mikäli käynnistys ei kokonaan jymähdä, nekin voi jättää huomiotta. Kun käynnistys on saatu loppuun, neuvotaan seuraavaksi antamaan root-käyttäjälle salasana. Kuten jo aikaisemmin todettiin, Linux on monen käyttäjän järjestelmä, eikä sellaisessa järjestelmässä kannata kaikilla olla oikeutta tehdä systeemille mitä haluaa. Tämän takia kannattaa aina tehdä itselleenkin oma tavallinen tunnus ja jättää superkäyttäjätunnuksen, rootin, käyttö vain välttämättömiin ohjelmisto- yms. asennuksiin. *nix-käyttö- järjestelmät yleensä olettavat käyttäjän tietävän mitä hän tekee, joten root-tunnuksella on todella helppoa saada paljon tuhoa aikaan yhdellä komennolla. Sen takia sen käyttöä tulee varjella ja jo pelkästään siitä syystä antaa sille salasana, jotta ei tule vahingossa kirjoittautuneeksi järjestelmään pääkäyttäjän oikeuksilla. Eli syötä sopiva salasana (jos koneesi on kiinni Internetissä kiinteästi, se kannattaa valita huolellisesti, mieluiten sekoitus isoja ja pieniä kirjaimia sekä numeroita) ja syötä se vielä uudelleen varmistukseksi. Jos salasana on koneen mielestä liian helppo, saat siitä huomautuksen, mutta jos haluat silti pitää sen, niin kirjoita se uudelleen. Huomaa, että salasana ei näy ruudulla. Nyt kannattaa tehdä itselleen oma tunnus, joksi voit valita mitä haluat, tosin yleensä suositellaan korkeintaan 8 merkkiä pitkiä nimiä joidenkin vanhojen ohjelmien yhteensopivuuden säilyttämiseksi. Anna tällekin tunnukselle salasana (kahteen kertaan) ja syötä sen jälkeen seuraavat tiedot: oikea nimi, huoneen numero (*nixit ovat pääasiassa yritysmaailman käyttöjärjestelmiä), työ- ja kotipuhelinnumero sekä mahdolliset lisätiedot. Jos koneesi on kiinni verkossa kannattaa seuraavaksi ottaa käyttöön shadow passwordit, jotka tuovat lisäturvallisuutta salasanojen käyttöön. Ohjelmien asennus Nyt päästään lopultakin asiaan, eli valitsemaan mitä kaikkea systeemiin halutaan mukaan. Asennusohjelma käynnistää dselect-nimisen ohjelman, mikä on Debian Linuxin oma paketinhallintaohjelma. Kaikki Debian Linuxiin kuuluvat ohjelmat toimitetaan .deb-päätteellä olevissa paketeissa ja niitä voi asentaa komentoriviltä dpkg-ohjelmalla tai helppokäyttöisemmällä dselectillä. Ensimmäiseksi pitää valita mistä asennetaan, eli "Access" ja cdrom. Ohjelmalle pitää käsin syöttää oikea laiteohjain eli vanha tuttu /dev/hdc. Tämän jälkeen kaivataan tietoa siitä, mistä löytyy CD:llä oleva Debian-juurihakemisto. Anna tähän "/" tai "none" jos haluat itse kertoa jokaisen hakemiston sijainnin. Huomaa, että *nix-maailmassa käytetään hakemistoerottimena /-merkkiä eikä \-merkkiä, kuten DOS-ympäristössä. Lopuksi kysytään missä sijaitsee "non-free"-ohjelmien hakemisto. Täältä löytyy monia ohjelmia, jotka eivät ole aivan vapaasti levitettäviä, eikä sitä välttämättä ole CD:llä ollenkaan, joten kirjoita "none", jos sitä ei ole. Myös "local" hakemistoa ei välttämättä löydy, joten anna siihenkin "none" tai oikea polku. Seuraavaksi pitää päivittää tarjolla olevien ohjelmien lista ajan tasalle, eli "Update". Tämän jälkeen päästään itse asiaan, eli valitsemaan haluttuja ohjelmia. dselectin help-ruudut kannattaa lukea, ennenkuin aloittaa, tosin ohjelma on alkutotuttelun jälkeen erittäin yksinkertainen käyttää. Listaa selataan nuolinäppäimillä ja +- näppäimellä valitaan haluttu paketti, ja mikäli se tarvitsee jonkun toisen paketin asentuakseen, tästä kerrotaan käyttäjälle ja annetaan mahdolllisuus valita myös vaadittu paketti, mikäli se löytyy CD:ltä. Mitä kaikkea sitten pitäisi asentaa? Kaikkien mahdollisien ohjelmien kuvaamiseen menisi useamman megatavun verran tilaa, joten tässä on vain kaikkein yleisimmät paketit (huomaa, että järjestelmän toiminnalle välttämättömät paketit on jo oletuksena valittu): minicom, lrzsz (terminaaliohjelma ja zmodem-siirtoprotokolla) emacs (enemmän uskonto kuin tekstieditori) dosemu (DOS-emulaattori mikäli haluat ajaa DOS-ohjelmia) zip & unzip (zip-pakettien käsittelyyn) + muita oman maun mukaan Jos myöhemmin huomaat jotain unohtuneen, onnistuu uusien ohjelmien asennus helposti käynnistämällä dselect uudelleen tai käyttämällä komentorivipohjaista dpkg:tä. X Window System:in asennus on oma taiteenlajinsa, joka jätetään tässä vaiheessa käsittelemättä. Kun kaikki haluttu on valittu, voidaan valita "Install" ja käydä kahvilla sillä välin kun asennusohjelma asentaa halutut ohjelmat. Jos asensit myös LILO:n, tulee taas ehdotus käynnistyslevykkeen tekemisestä, joka kannattaa myös tehdä ja pitää aikaisemmin tehtyä varalla. Seuraavaksi kysytään haluatko laittaa Linuxin käynnistymään kiintolevyltä, mitä ei kannata tehdä jos käytät esim. OS/2:n Boot Manageria tai Windows NT:n OS Loaderia, joten vastaa "no". syslogd:n kohdalla kysytään, haluatko pitää edellisen version /etc/syslog.conf- tiedostosta, mikä kannattaa säilyttää, joten valitse "N". minicom kysyy haluatko käyttää Alt-näppäintä menujen valitsemiseen, gpm:lle kelpaa "n", smail kysyy haluatko lähettää postia ulkomaailmaan vai pelkästään koneen käyttäjiltä toiselle vai käytetäänkö sitä ollenkaan. Kun asennus on loppunut, saat tiedon mahdollisista virheistä, joita asennuksen aikana saattoi tulla. Jos jokin paketti ei asentunut, syynä voi olla esim. se, että joku sen tarvitsema toinen paketti ei ollut saatavilla ollenkaan, jolloin joudut hankkimaan sen jostain laatikossa 1 kerrotuista osoitteista. Jos olet tyytyväinen asennuksen lopputulokseen, voitkin poistua ohjelmasta. Lopussa kiitos seisoo Jos kaikki meni niin kuin pitikin, on vastassasi nyt login: -kehote, joka odottaa sinun syöttävän käyttäjätunnuksesi ja salasanasi. Onneksi olkoon, selvisit Linuxin asennuksesta hengissä! Tämän jälkeen voitkin alkaa tutustumaan uuteen järjestelmääsi, paljon uutta ja ihmeellistä on tiedossa.