??

Tällä palstalla julkaistaan saamiamme kysymyksiä ja vastauksia niihin tai muita aktuelleja kommentteja. Tällä kertaa aiheet on poimittu yhdistyksen sähköpostilaatikossa käydyistä keskusteluista.

Pakkausohjelmat uudistuvat

Pitkän odotuksen jälkeen PKWare sai julki uuden kakkosversion tiivistysohjelmastaan PKZip. Ensin tuli ulos melkoisen buginen versio, mutta 2.04e onkin sitten jo aivan toimiva. Ohjelma on entistäkin nopeampi ja tiiviimpään pakkaava. Se osaa käyttää hyväkseen EMS- ja XMS-muistia, DPMI:tä ja on myös Novell-tietoinen. Kilpailijoita sillä on monia, mm. Arj ja Lha. Pkzip ja Arj ovat sharewarea (kokeile ja maksa) ja Lha on freewarea eli ilmainen ohjelma.

Tiedoston perinpohjainen poisto

Miten DOS:ssa poistetaan tiedosto niin, että siitä ei jää tietovarkaalle jälkiä levylle. Pelkkä DEL:hän ei kelpaa, koska se ei tee tiedoston sisällölle mitään vaan ainoastaan merkitsee levyn kirjanpitoon tiedoston tuhotuksi. Itse asiassa ainoa, mitä DEL tekee on, että se poistaa tiedoston nimen ensimmäisen merkin ja linkittää tiedostolle kuuluneet varausyksiköt levyn vapaiden varausyksiköiden listaan. Koska mitään tietoa ei fyysisesti tuhota on tällainen "tuhottu" tiedosto mahdollista palauttaa takaisin, jos sen päälle ei viedä ole mikään muu ohjelma ehtinyt kirjoittaa mitään. Tällainen palautusohjelma on mm. DOS 5:n UNDELETE.

Kun tiedosto halutaan poistaa palautumattomasti, pitää käyttää jotain ohjelmaa, joka ensin kirjoittaa tiedoston varaamiin fyysisiin sektoreihin jotain satunnaistietoa mieluimmin muutamaan kertaan ja käyttää vasta tämän jälkeen DEL-komentoa. Tällöin tiedostossa on vain satunnaispuppua, vaikka sen UNDELETE:llä voisikin palauttaa. Esim. Nortonin Wipefile tekee näin ja monet muutkin vastaavat Wipe-ohjelmat. Tietoturva kannattaa pitää siis mielessä.

Uusia prosessoreja

Uudet prosessorit ovat ainakin nimiltään paljon vaikeampia kuin vanhat. Ja nythän on Intelille ilmaantunut lisäksi kilpailijoita 386-luokkaan. DX on ns. tavallinen prosessori, jossa prosessorin sisäinen väylä on yhtä leveä kuin ulkoinenkin. (386)SX taas on kevennetty malli, jossa ulkoinen väylä on puolet siitä, mitä sisäinen, 32 bit sisäinen ja 16 bit ulkoinen eli prosessorin tiedonsiirto ulospäin on puolet hitaampaa kuin sen itse omien sisäisten rekistereiden välinen tiedonsiirto. DX2 taas on tuplataajuusprosessori, jonka sisäinen kellotaajuus on kaksinkertainen sen ulkoiseen taajuuteen nähden - prosessorin omat toimet käyvät kaksi kertaa nopeammin, mutta ulospäin se vaatii edelleenkin entisen nopeuksisia (halpoja) piirisarjoja, DX2:lla voi myös lisätä vanhan mikron nopeutta, jos emolevyllä sattuu olemaan kanta DX2:lle. SL on Intelin sarjassa vähän tehoa kuluttava piirisarja erityisesti kannettaviin mikroihin. (486)SLC on Cyrixin 486-piiri, joka sopii Intelin 386SX:n kantoihin - lisää tehoa vain prosessori vaihtamalla.

80486DX sisältää 8 KB:n välimuistin ja aritmetiikkasuorittimen. 486SX:ssä ei ole aritmetiikkasuoritinta. Cyrixin 486:ssa on vain 1 KB:n välimuisti. 486 on sisäisesti tehokkaampi kuin 386, karkeasti samalla kellotaajuudella toimiva 486 on kaksi kertaa tehokkaampi kuin 386. 386SX poikkeaa 386DX:stä vain ulkoisen dataväylän leveydessä (puolet kapeampi). 386 on sisäisesti hieman tehokkaampi kuin 286. 186:tta ei käytetty juuri muissa mikroissa kuin Mikromikko 2:ssa. 8086 oli sarjan perusprosessori. Eli mitä suurempi numero, sitä tehokkaampi prosessori on sisäisiltä toiminnoiltaan (vähemmän kellojaksoja yhden toimen suorittamiseen) ja sitä suurempaa kellotaajuutta prosessori kestää (8086:tta ajettiin 4,77 MHz, mutta 486DX2:ssa sisäinen taajuus on jo 66 MHz). Ja kuluvan vuoden lopulla tulevaa Pentiumia ajetaan jo 100 Mhz vauhdilla (80586... nimi ei voinut olla 586, koska Intelillä on jo olemassa 80586-niminen piiri ja toisaalta numeroita ei voi rekisteröidä tavaramerkeiksi).

Muuten, Pentiumista seuraava Intelin mikrosuoritin ristittäneen sitten Hexiumiksi. Sitä seuraava on Heptium, sitten Octium, Nonium ja lopuksi Decium. En usko, että sarja jatkuu enää Undeciumiin asti...

Muistinlaajennus sujuu

Mikron muistinlaajennusta tarvitaan kahdesta syystä: saadaan Windows toimimaan vikkelämmin ja/tai halutaan käyttää suurta levyvälimuistia. Muistilaajennus sujuu helpoiten silloin, jos emolevyllä on valmiita tyhjiä SIMM-muistikampapaikkoja (<-Single In-line Memory Module, kääntäkää siitä...). Kampoja on 1 MB ja 4 MB:n kokoisina. 4 MB:n kammoissa on yhdeksän neljän megabitin piiriä (se yhdeksäs tarvitaan tietenkin pariteettitarkistukseen) ja 1 MB:n kammoissa on joko yhdeksän yhden megabitin piiriä tai vaihtoehtoisesti kaksi neljän megabitin ja yksi yhden megabitin piiri. Jälkimmäiset kolmipiiriset ovat halvempia kuin yhdeksänpiiriset, mutta eivät käy vanhimmille emolevyille.

Kampojen asentaminen on helppoa: katsotaan, miten päin vanhat kammat ovat ja laitetaan uudet vapaisiin muistipiirikantoihin samoin päin, naps naps. Lopuksi kerrotaan koneen setupille, että muistia on laajennettu. Yleensä emolevyt on laadittu niin, että muistia on laajennettava aina neljä kampaa kerrallaan eli yhden MB:n kammoilla 4 MB kerralla ja 4 MB:n kammoilla aina 16 MB kerrallaan. Emolevyn käsikirja kertoo aiheesta enemmän. Jos emolla ei laajennusvaraa enää ole, kannattaa vaihtaa uusi emo. Emon vaihtamisesta ja kovon päivityksistä enemmän asiaa ja tarkemmin toukokuun tiistaikokouksessa.

Jos Windows lakkaa yllättäen toimimasta, kannattaa tarkistaa ettei mikroon ole iskenyt virus. Tapasin tässä hiljakkoin mikron, jossa ei saatu millään toimimaan Windowsia. Lopulta hoksattiin tarkistaa virukset ja mikrossahan pesi joukkueellinen Yankee Doodle -viruksia. Virukset pois F-Protilla ja Windows asentui heti. Parin viikon päästä Windows lakkasi toimimasta. Jälleen virustarkistus ja Yankee Doodlen poisto. Sitten metsästämään sen piilopaikkaa: kaikkien levykkeiden uudelleentarkistus ja pakettien avaus ja tarkistus. Virus löytyi yhdestä jo ajat sitten tehdystä paketista, joka hiljan oli avattu ja siinä olevia ohjelmia ajettu. Ei muuta kuin virus pois ohjelmista, ohjelmat uudelleen pakettiin ja menoksi.

Jos Windows hukkaa kuvaruutunsa tai DOS-boxi ei toimi eikä mikään tavallinen apuneuvo auta, on vika silloin yleensä aina viallisessa näyttöajurissa. Tällöin kannattaa asentaa Windows toimimaan jollakin standardiajurilla (esim. VGA) ja kokeilla jatkuuko ongelma myös sillä. Jos kaikki nyt toimii, niin ei muuta kuin hankkimaan uudempaa ja ehompaa näyttöajuria joko näytönohjaimen myyneestä liikkeestä tai jostain hyvinvarustetusta sähköpostilaatikosta.

Ari Järmälä 16.2.93