Purkista voi imuroida itselleen joitakin tiedostoja, vaikkakin valikoima on huomattavasti suppeampi kuin varsinaisissa tiedostopurkeissa, joita yleensä maksulliset purkit ovat. Niillä kun on varaa ostaa käyttäjien maksuilla laitteita (lue: levyä).
PCUF:ssä hakemistot ja niiden sisällöt näkee komennolla DIR. Hakemistosta toiseen siirrytään komennolla CD. Imurointiin kannattaa käyttää Zmodem-protokollaa, joka käynnistetään komennolla SZ foo (jossa foo on halutun tiedoston nimi, SZ <- Send Zmodem). Tämä tietenkin vain silloin, kun käyttämäsi tietoliikenneohjelma sisältää Zmodemin. Jos ei, kannattaa harkita ohjelman vaihtamista tai erillisen Zmodem-ohjelman liittämistä termikseen.
Tiedostojen lähettäminen purkkiin ei sujukaan yhtä helposti: ensin pitää siirtyä hakemistoon Öupload. Siellä voi sitten komentaa RZ, ja käynnistää omalta termikseltään Zmodem-lähetyksen. Tämän jälkeen on siirryttävä postipuolelle (MAIL) ja lähetettävä tunnukselle tar (Teemu Riipinen) viesti, jossa kerrotaan upatun tiedoston selite - siis mitä tiedosto sisältää. Viesti lähetetään mailissa komennolla SEND tar. Teemun saatua mailia hän siirtää tiedoston muiden käyttäjien näkyviin imuroitavaksi, jos katsoo tiedoston sen arvoiseksi. Tämä on näin hankalaa siksi, että PCUF ei ole tarkoitettu tiedostopurkiksi. Muissa purkeissa uppiminen on paljon helpompaa.
Etäluvun eli off-line:n periaate on seuraava: purkki tietää, mitkä ovat edellisellä soittokerralla viimeksi lukemasi viestit kullakin seuraamallasi keskustelualueella. Tietyllä komennolla (PCUF:n Usenet News -alueella komento on READ/GRAB) purkki kokoaa yhteen kaikki uudet viestit, joita et vielä ole lukenut, ja tiivistää paketin jollakin hyväksi havaitulla ohjelmalla (PCUF:ssä Lha:lla, muissa purkeissa on käytössä myös Pkzip ja Arj), jotta tiedoston siirtoaika lyhenisi. Tiedosto imuroidaan Zmodem-protokollalla omalle PC:lle, yhteys purkkiin katkaistaan ja käydään lukemaan uusia viestejä kaikessa rauhassa omalla PC:llä. READ/GRAB tekee viesteistä Lha:lla pakatun tiedoston, joka sisältää kaikki uudet viestit normaalissa 7-bittisessä ASCII-muodossa. Periaatteessa mikä tahansa teksturi tai selausohjelma kykenee lukemaan ASCII-tekstiä.
7-bittinen ASCII tarkoittaa sitä, että omat diakriittiset merkkimme eli skandit (åäöÅÄÖ) on muunnettu historiallisten siirtoteknisten syiden takia merkeiksi åäöÅÄÖ. Siis esim. pikku-ä näkyy ä-merkkinä. Parin tunnin harjoituksella oppii lukemaan sulkuja hyvin sujuvasti... Jos ei kuitenkaan satu pitämään tallaisesta masokismista, voi toki aina teksturissaan käyttää replace (korvaa)-komentoa, jolla vaihtaa sulut oikeiksi skandeiksi. Toinen tapa on ajaa koko tiedosto TR-suotimen läpi, jolloin koko skandimuunnos tulee yhdellä kerralla.
Olennaisin etäluvussa on mielestäni se, että viestejä voi lukea omassa rauhassaan omalla PC:llään ja kirjoittaa vastaukset omalla mieliteksturillaan (joka toki osaa tallettaa vastaukset puhtaana ASCII:na...). Lisäksi omatunto on puhdas, koska lukeminen ei kuluta linja-aikaa ja muutkin soittajat pääsevät silloin käyttämään purkkia. Tyypillinen off-line -käyttäjä viipyykin purkissa vain 2 - 10 minuuttia per yhteyskerta, kun taas viestejä on-line lukevat persoonat tuhlaavat purkin linja-aikaa jopa tuntitolkulla.
Onkin olemassa purkkeja, jossa yksi linja on tarkoitettu off-line -käyttäjille ja tällä linjalla aikaraja on tyypillisesti luokkaa 10 minuuttia, jonka kuluessa hyvin ehtii upata vastauksensa purkkiin ja imuroida itselleen uuden viestipaketin. Purkin muilla linjoilla on sitten pidemmät aikarajat niille käyttäjille, jotka lukevat on-line, imuroivat tiedostoja, pelaavat linjapelejä tai chattaavat (<-chat (engl) rupatella, keskustella) muiden käyttäjien kanssa. PCUF:ssä aikarajat ovat kuitenkin samat molemmilla linjoilla.
Yllä mainittu READ/GRAB -komento tekee ASCII-muotoisen tiedoston, jota voi lukea suoraan teksturilla. On kuitenkin olemassa muitakin etälukutapoja ja -formaatteja. Yleisimmät näistä ovat OMEN ja QWK. Näissä viestipaketti on monimutkaisempi ja sen lukemiseen tarvitaan vartavasten tehty lukuohjelma. Monimutkaisuus tuo sitten myös enemmän palveluja ja mahdollisuuksia saataville.
OMEN-lukijoita kirjoittavat suomalaiset ja lukuohjelmatkin ovat suomenkielisiä. QWK-lukuohjelmat ovat taas pääsääntöisesti peräisin Yhdysvalloista ja siksi amerikankielisiä. PCUF ei tue OMEN:ia eikä QWK:ta, joihin törmää kuitenkin heti muissa purkeissa.
Etälukuohjelmia on kymmeniä erilaisia, jotka kaikki tekevät periaatteessa saman asian, mutta kukin hieman eri tavalla, eri asioita painottaen ja ulkonäöltään erilaisina. Ohjelmia voi imuroida hyvinvarustetuista purkeista tai Internetissä hyvistä FTP-sijoista. Kannattaa vertailla muutamaa eri ohjelmaa, koska ohjelmien erot saattavat olla melkoisia ja käyttäjien mieltymykset erilaisia.
Ylikellottamista vastaan on kaksi seikkaa ja yksi on sen puolesta.
Ylikellotuksen puolesta on se, että periaatteessa ylikellotus kannattaa aina tehdä, koska siinä saa parinkympin kiteen hinnalla mikroonsa 30 - 50 % lisää nopeutta. Siis periaatteessa. Ylikellottamiselle on joitakin reunaehtoja: ensinnäkin emolevyn pitää olla suunniteltu useille eri kellotaajuuksille, jotta sen komponentit pysyisivät ripeämmän vauhdin mukana. Jos emolevyn manuaalissa sanotaan sen toimivan eri nopeuksilla, ja kide on asennettu kannalle eli että sen voi irrottaa ilman kolvaamista, voi kyseisellä emolla käyttää todennäköisesti ylikellotusta.
Tällöin katsotaan prosessorin nopeus, esim. 80386 25 MHz ja verrataan sitä kiteeseen painettuun megahertsilukemaan, jonka pitäisi olla joko 50 tai 25 Mhz (50 niissä tapauksissa, joissa kide käy kaksinkertaisella taajuudella prosessoriin nähden ja kiteen tuottama taajuus jaetaan kahdella ennen kuin sitä käytetään prosessorin ohjaamiseen).
Oletetaanpa, että löytyi 50 MHz:n kide. Marssitaan komponenttiliikkeeseen ja ostetaan sieltä samaa tyyppiä oleva yhtä porrasta nopeampi kide, 66 MHz. Laitetaan uusi kide vanhan paikalle ja kokeillaan, toimiiko mikro kaatumatta muutaman tunnin ajan. Jos se ei lähde edes käyntiin tai jumittuu muutaman minuutin kuluttua, ylikellotus ei ole mahdollista kyseisellä emolevy/prosessori/väylä/laajennuskortit -kombinaatiolla, jolloin koneeseen laitetaan takaisin vanha kide.
Koneen kaatuminen ylikellotettaessa johtuu prosessorin/väylän/oheispiirien ajoitusten pelivaran loppumisesta (kone kaatuu heti) tai kuumempana käyvän prosessorin kohinatason lisääntymisestä, jolloin signaalit eivät enää erotu toisistaan (kone kaatuu muutaman minuutin kuluttua, kun prosessori on lämmennyt liikaa). Lopputuloksena voi sitten onnitella itseään tarpeettoman kiteen omistajana.
Jos taas kone toimii moitteetta uudella kiteellä, ylikellotus ilmeisesti onnistuu. Tämän jälkeen prosessorin päälle kiinnitetään lämpöä johtavalla tahnalla jäähdytysripa, joka haihduttaa prosessorista siinä nyt syntyvän liikalämmön. Sitten tallustetaan uudelleen kidekauppaan ja kokeillaan kepillä jäätä: ostetaan vielä porrasta nopeampi kide, tässä tapauksessa 80 MHz, ja kokeillaan sitäkin yllä esitetyllä tavalla...
Alla taajuusportaat, MHz:
Vanha kide Uusi kide 16 20 20 25 25 33 33 40 40 50 50 66Ne ylikellottamista vastaan olevat seikat ovat: ylikellotettua mikroa ei pidä mennä ostamaan tietämättä ylikellotuksesta. Jos esim. ostat 33 MHz:n 386:n, mutta koneessa onkin 25 MHz:n prosessori, sinua on petetty, koska menetät tulevaisuuden mahdollisuuden itse ylikellottaa prosessoria vielä lisää. Toisaalta, jos myyjä selvästi ilmoittaa, että kyseessä on ylikellotettu 25 MHz:n 386, niin asia on ok. Tällöin ostaja tietää (muttei välttämättä ymmärrä), mitä saa, eivätkä petoksen tunnusmerkit täyty.
Toinen ylikellotusongelma on se, että prosessorissa syntyy enemmän lämpöä kuin, mitä sen suunnittelijat ovat kaavailleet. Jos liikalämpöä ei saada johdetuksi prosessorista pois niin, että se käy yhtä kuumana (tai viileämpänä) kuin nimellistaajuudellaankin käydessään, prosessorin elinikä lyhenee. Tällöin nimittäin prosessoria käynnistettäessä ja pysäytettäessä syntyvät lämpöliikkeet ovat suuremmat kuin suunnitellut ja sirun mikrometriluokkaa olevat hienon hienot johtimet saattavat vaurioitua. Toinen ikääntymismekanismi on aineiden diffuusionopeuden lisääntyminen lämpötilan kohotessa: sirulle kerrostetut johtimet ynnä muut komponentit sekoittuvat ajan mittaan toisiinsa kuten margariini ja vehnäjauhot taikinaa vaivattaessa. Toisaalta taas voidaan kysyä, onko mitään merkitystä sillä, että prosessorin kestoikä ylikellotuksen takia putoaa vaikka seitsemästä vuodesta neljään. Tosiasia lienee, että neljän vuoden ikäistä prosessorityyppiä saa ostaa komponenttiliikkeestä muutamalla kympillä, joten mitä siitä, vaikka prosessori vuosien kuluttua lakkaisikin toimimasta.
Ari Järmälä 13.5.93