Kaarlo Väinö VALVE — omaperäinen hahmo

 

Salanimet: V. Arti (myös laulujen sanoittajana ja suomentajana), Veera Arti, V. A. Arti, Don Carlos, A. Kahva, K. Kajava, V. A., Paulus, A. Virta, Historicus (satunnainen)

Multialla 4.9.1885 syntynyt ja Espoossa 10.12.1963 kuollut K. V. Valve oli monella alalla ja taholla toiminut persoonallisuus. Hänen alkuperäinen sukunimensä oli syntymästä vuoteen 1888 Tiitinen ja sen jälkeen vuoteen 1919 Vesala (Wesala).

Vanhemmat kansakoulunopettaja Kaarlo Vesala (Wesala, alk. Tiitinen) ja hänen ensimmäinen puolisonsa kiertokoulunopettaja Karoliina Eriik[k]a, o.s. Jussila (ei Vilhula, kuten esim. Porin lyseon matrikkelissa mainitaan).

Porin lyseoon (myöh. Teljän lukio ja nyttemmin Porin lyseon lukio) Väinö Vesala tuli suoraan II luokalle v. 1898 ja valmistui yli­oppilaaksi lyseosta erinomaisin arvosanoin 1905. Hän opiskeli Helsingin yliopiston silloisessa historiallis-kielitieteellisessä osastossa ja Pietarin yliopistossa tutkintoa suorittamatta.

Suomen ja ruotsin lisäksi Valve osasi (ainakin oman ilmoituksensa mukaan, kirje 24.5.1951) saksaa, latinaa, englantia (jota hän piti ”sekakielenä”), ranskaa, [klassillista] kreikkaa, italiaa, espanjaa ja venäjää, minkä lisäksi hän harrasti keinotekoisia kieliä esperantoa ja idoa. Valveen sukulaisilta saadun tiedon mukaan hän olisi tullut toimeen yhteensä 15 tai 16 kielellä — Oke Jokisen radio-ohjelma antaa vielä huimemman lukumäärän: 12 kieltä hyvin ja yhtä monta tyydyttävästi. Joka tapauksessa Valveen jäämistössä oli monin merkinnöin varustettuina esim. urdun ja suahilin sanakirjoja...

Valve vaikutti lehtimiehenä mm. Sävelettären toimitussihteerinä (1906—1908), kirjoitti mm. runoanalyysin oppaita ja kirjailijana mm. varhaista tieteiskirjallisuutta (scifiä) sekä suomensi esim. Rabelais’n, Ovidiuksen, von Goethen, de Maupassantin ja Aristofaneen tuotantoa, ks. FENNICA-tietokantaa. Iskelmä- ja viihdemusiikin lisäksi hän suomensi useita yksinlauluja, oopperoita ja kirjoitti yhden nykyisen virsikirjan virren, Tyydy, sielu, Herran tahtohon (nimeksi mainittu tässä yhteydessä Väinö Vesala; muut Heikki Klemetin Piae Cantiones -valikoimassa olevat Väinö Vesalan tekstit sen sijaan ovat käännöksiä). Valve toimi ainakin eduskunnan pikakirjoittajana (1905—1912) sekä Eino Leinon pikakirjoittaja-sihteerinä ynnä erään lähteen mukaan WSOY:ssä. Hänet tunnettiin vanhanaikaisen korrektistista pukeutumisestaan.



 

V. Artin suomentamia iskelmiä ja viihdesävelmiä:

(Kaikkia ei ole levytetty, mukana vain nuotteina ilmestyneitäkin.)

Brazil, säv. Ary Barroso

Charmaine, säv. Erno Rapee

Consuela (The Echo of a Serenade), säv. Maria Grever

Etelä-Amerikan mailla (South American Way), säv. Jimmy McHugh

Jos sinut saan (Be My Love), säv. Nikolaus Brodszky

Kuutamoserena[a]di (Moonlight Serenade), säv. Glenn Miller

Kuutamolla kahden (Te quiero dijiste/Magic Is the Moonlight), säv. Maria Grever

Marseillen tyttö (Flickan i Marseille), säv. Margit Lagerheim-Romare

Olet aatoksissain (Solamente una vez/You Belong to My Heart), säv. Augustin Lara

Pappani mun (O, mein Papa), säv. Paul Burkhard (musikaalista/laulunäytelmästä Ilotulitus)

Sanat ain’ on samanlaiset (C’est toujour la même chanson), säv. Jean Delettre

Unten maille (Hit the Road to Dreamland), säv. Harold Arlen

 

Em. lauluista Charmaine, Jos sinut saan, O mein Papa ja Kuutamoserenadi olivat Olavi Virran levytys­ohjelmistoa. Beguinen Olet aatoksissain ovat levyttäneet ainakin Tamara (Hramova, myöh. Dernjatin) ja Kalevi Korpi. Juha Seitajärven mukaan Tanssi yli hautojen -elokuvan Suomalaista elokuvamusiikkia Vol. 6 -tallenteella julkaistut Laulellen kuljen kukkien mailla ja Sä luotain lähdet ovat V. Artin sanoittamia.


Tämän kirjoittajan mielestä Valveen em. suomennokset ovat iskelmäteksteiksi — ajan tyylin(kin) huomioon ottaen — melko korkeakirjallisia. Esimerkkinä pätkä Kuutamoserenadista: ”Kuin tähtöset nuo / silmäs’ hohtehen luo / yli tienoon / ja helkyn niin vienoon / luo serenaadihin. --- Tää kuutamoyö / heljä tähtien vyö / täynnä taikaa. / Ja lemmestä kaikaa / tää serenaadikin.” On toisaalta todettava Antero Alpolan tavoin ”V. Artin” hallinneen perinteisen runousopin jokaisen niksin: teknisesti laulutekstit ovat virheettömiä, joskin nykyisestä näkökulmasta vanhanaikaisia loppuheittoineen ja puolisointuineen. Toivo Kärjen tiedetään lukeneen Valveen laatimaa runousopin kirjaa, mitä kautta hänen oppinsa vaikuttanee yhä esim. Veikko ”Vexi” Salmen tuotannossa (runousoppiin ovat kiinnittäneet huomiota myös suursanoittajamme Sauvo Puhtila ja Reino Helismaa); kuulemma Juha Vainiokin on lukenut Valveen runousoppia. ”V. Arti” koetti runousopissaan yhdistää metriikan ja musiikin teorian ottaen käyttöön ”eurytmian” käsitteen.

Metro-tyttöjen (sic!) levyttämä Marseillen tyttö on 50-luvun alkupuolen/puolenvälin iskelmä­tekstiksi tavallista kantaaottavampi. Sirkusaiheinen Pappani mun sai aikalaisarvostelijan toteamaan, että ”mikäli suomentaja on yrittänyt tavoitella jonkinlaista tyyliteltyä murretta, hän on kyllä epäonnistunut”: ”Nauraessaan hän aukas’ koko punasuu, / silmänsä loisti diamanttein lailla.” Tähän voi perustellusti huomauttaa alkutekstin olleen vielä murteellisempaa ja virheellisempää saksaa: ”O, mein Papa / war eine schöne Mann!”

 

V. Artin suomennoksia konsertti- ja laulumusiikin alalta:

 

Jumalan kunnia luonnossa (Die Ehre Gottes aus der Natur), säv. Ludwig van Beethoven

Kesäyö (I de lyse nætter), säv. Mogens L. Schrader

Oi Betlehem (Oh Little Town of Bethlehem)

Tummakiharainen lapseni (Ma Curly-Headed Babby), säv. & san. George H. Clutsam

 

Valve lienee ollut oppineimpia meikäläisiä iskelmätekstien tekijöitä kautta aikain, ellei sitten jotakuta akateemikko Martti Haaviota eli runoilija P. Mustapäätä tai ”Doctor Ammondtia” lueta iskelmäsanoittajaksi, taikka kirjailija, FM Olavi Linnusta (nimim. Olaus) katsota saman toimen harjoittajaksi. Valve muuten yritti hankkia itselleen tohtorin ja professorinkin arvonimeä useasta ulkomaisesta yliopistosta; kaiken muun ohessa hän oli monia patenttihakemuksia jättänyt keksijä, jonka nimissä on tosin ollut vain kaksi hyväksyttyä patenttia. Valveen kiinnostuksen kohteena oli teosofia.

 

Nuori K. V. Valve (todennäköisesti vielä Vesalan sukunimellä)

K. V. Valveen kuolinilmoitus

 

Painettuja ja arkistolähteitä:

·        FENNICA-tietokanta

·        HELKA-tietokanta

·        TEOSTO ry:n teostietokanta (oikeudenomistajan luvalla)

·        K. V. Valveen (V. Artin) arkisto (1925—1959), Helsingin yliopiston kirjasto, arkistoluettelo 409, Coll. 408

·        Oke Jokinen, radio-ohjelma, 1985. Oy Yleisradio Ab:n nauha-arkisto.

·        Antero Alpola: Viihdevuosien vilinässä. Karisto, Hämeenlinna 1988, s. 192—193.

·        Antiikkiset runomitat suomenkielessä. V. Arti. Valvoja—Aika 8 (1930), s. 417 ss.

·        Antiikkisesta rytmimaalailusta. V. Arti. Suomen Musiikkilehti 1930, s. 6—9 (n:o 1—2/1930) ja s. 65—68 (n:o 5/1930)

·        Suomenkieli runouden kilpakielenä. V. Arti. Uusi Suomi, Sunnuntailiite 36/1930.

·        Hiukan runoanalyysin periaatteista. V. Arti. Valvoja—Aika 9 (1931), s. 138—142.

·        Eino Leinon pikakirjurina. Kirjoittanut V. Arti. Suomen Kuvalehti 9/1939, s. 350—351

·        Runomittojen luonteet. V. Arti. Forum 1941, s. 17—20.

·        Valveen kirjat sekä myös ja nimenomaan iskelmäsanoitukset

·        Porin lyseon matrikkeli

 

 

 

Tiedoston kirjoitus aloitettu su 23. elokuuta 1998, tämä versio to 16. maaliskuuta 2017.

Kiitokset: Mirja Itkonen, Eeva Peltonen, Jussi Törnwall ja Päivi Vesala sekä Tauno Väinölä.

Tekstiä ei saa käyttää kaupallisesti muuten kuin kirjoittajan luvalla!

 

Laatijan kotisivulle

Viihdemusiikin Ystävien Seura ry, aloitussivu

Viihdemusiikkia koskeva valikoitu kirjallisuus- ja artikkeliluettelo