J.J. Marjanen: Sauvo Puhtila ja Olavi Virta sanoittajina

<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.0 Transitional//EN">

SAUVO PUHTILAN JA OLAVI VIRRAN SANOITUSTEN VERTAILUA

Olavi Virta (1915-1972) on jäänyt iskelmämusiikkimme historiaan kuuluisana laulajana, jolla oli laaja ääniala, tulkintakykyä ja tunnetta; Sauvo Puhtila (synt. 1928) on toiminut paitsi maamme ilmeisesti tuotteliaimpana sanoittajana, myös radiotoimittajana

Täydennän koko ajan tätä kirjoitusta, mutta olen halunnut panna tämän keskeneräisenäkin yleisesti nähtäväksi. Tämä versio 13. maaliskuuta 2001.

Tällä sivulla on ollut tiistaista 21. maaliskuuta 2000 alkaen katsojaa (graafinen selain)

Virran ja Puhtilan yhteinen merkitys kevyen musiikkimme historiassa on ylittämätön. Molemmat ovat myös toimineet "pääalansa" ulkopuolella: Virta on tehnyt useita kymmeniä sanoituksia (ja omistanut levyliikkeen), Puhtila on toiminut levyillä laulajana ja kertojana, ja kumpikin on säveltänyt musiikkia. Heidän tiensä ovat myös kohdanneet toisensa: Marika Urbin haastattelussa Saukki on mm. kertonut tehneensä Virralle sanoituksia yhdessä yössä ja Puhtila on myös tekstittänyt huomattavan osan Virran suurimmista menestyskappaleista. Kummankin miehen tuotteliaisuus ja aktiivisuus ovat olleet suorastaan hengästyttäviä. Puhtilalla on Olli-Pekka Purasen tietokannassa n. 1600 sanoitusnimikettä, joten hän on ilmeisesti ollut Reino Helismaatakin tuotteliaampi, mutta Helismaalla on alkuperäistekstejä enemmän, Saukilla taas käännöksiä — "Repellä" oli myös elämänsä loppuun asti kiinteä yhteistyökumppani, säveltäjä Toivo Kärki.

Nimimerkillä

Sauvo Puhtila on käyttänyt (ainakin?) seuraavia nimimerkkejä ja salanimiä: Jim, Merja, A. Ojapuu, S. Puustinen, Saukki, Santeri, P. L. Saarinen, Pekka Saarto, Jukka Terä, Tikka, Timjami, Solja Tuuli ja Veikko Vallas. Nykyisinhän Teosto ei enää salli noin monen nimimerkin käyttöä. Näistä Saukki on yleisin; kertakäyttöluonteisia ovat olleet ainakin Jim, S. Puustinen, Santeri ja Jukka Terä — kaikki hänen uransa alkuajoilta 50-luvun alkupuolelta ja puolestavälistä. Pekka Saarron salanimeä Puhtila on käyttänyt lähinnä Levytukku Oy:lle tekemissään suomennoksissa, Merjaa Westerlundilla. Naisellinen Solja Tuuli on kenties pseudonyymeistä tunteellisin, onhan sillä nimellä tehty mm. Lasse Mårtensonin säveltämä hengellisten laulujen kokonaisuus Voiko sen sanoa toisinkin 60-luvun loppupuolelta, josta ainakin suuren yleisön tietoisuuteen on jäänyt Jumala rakastaa maailmaa; samaan ”Solja Tuulen tyyliin” viittaa Metsämäen ja Pelkin (199_, s. ___) laatiman Unto Monosen elämäkerran katkelma, jossa Puhtila kommentoi Monosen tekstien kömpelyyttä ym. seuraavasti: ”______________________________________________________”

Virtakin on käyttänyt nimimerkkejä ja salanimiä: sanoittajana (oikeammin suomentajana) hän esiintyy 50-luvun loppupuolella nimellä Pauli Ström. Kaarto Vasan salanimeä hän on käyttänyt sanoittajanakin ainakin kerran, Henry Theelin levyttämässä 50-luvun jatsahtavassa (M. A. Nummisen myöhemmin varsinaisesti tunnetuksi tekemässä) foksissa Tikka tuulispää. Virran tekstit voi vaikka yksi ihminen opetella kaikki ulkoa, mikä Puhtilan tapauksessa on mahdotonta sanoitusten suuren lukumäärän johdosta.

Iskelmätekstit ja taiderunous

Vuonna 1968 Saunio joutui toteamaan, ettei tangoja eikä tangosanoituksia ollut juurikaan tutkittu (1968, s. 133). Tällä hetkellä tilanne on jo huomattavasti parempi, onhan esim. Pirjo Kukkosta nimitetty peräti tangotutkijaksi. Saunio (1968, s. 134) mainitsee Unto Monosesta mm. seuraavasti: ”Kirjallisuushistoriallisesti Monosen esikuvat ovat 20—30-lukujen taiderunoudessa, jonka runokuvia on yksinkertaistettu.”

Aaltola (1997) on analysoinut kvantitatiivis-semanttisesti iskelmätekstien sanavarastoa lähdeaineistonaan 670 alkuperäis- ja käännöstekstiä 1920-luvun lopusta 1990-luvun alkuun asti. Hän toteaa aineistonsa viimeisten vuosikymmenten iskelmien olevan yhdenmukaisempia ja sanastoltaan alkupuolen iskelmiä kaavamaisempia: "Karkeasti yleistäen voi esittää, että alkuvuosikymmenien iskelmätekstien sanasto on rikasta, sisällyksekästä, vaihtelevaa ja monipuolista verrattuna loppuvuosikymmenien iskelmiin, joiden sanasto on vuorostaan samailmeisempää, tasaisempaa ja säännöllisempää." Artikkelinsa loppuosassa hän jatkaa: "Iskelmien kielen hienoiseen köyhtymiseen on saattanut vaikuttaa niiden lisääntyvä kulutus ja nopeutunut uudistumispaine."

Peter von Bagh on maininnut "iskelmän olevan kansakunnan salattu muisto". Iskelmää tutkitaan nykyisin ilahduttavan runsaasti esim. Tampereen yliopiston hankkeessa.

Mitä taiderunouteen muuten tulee, niin Puhtila on itse eräässä lehtijutussa (HS ____) maininnut esikuvikseen Yrjö Jylhän ja Aila Meriluodon (iskelmäsanoittajista hän piti parhaana Helismaata) sekä että "hänen tekstinsä täyttävät runousopin mitat". Mitan ja loppusoinnun kauden päätyttyä taiderunoudessa tämä perinteinen muoto jatkaa siis elämäänsä lauluteksteissä.

Käyttämäni tekstiaineisto

Olen käynyt läpi kaikki löytämäni Virran sanoitukset:

Kappaleen nimi (alkukielinen nimi)	Tanssilaji tms.	Säveltäjä	Lähde: levytys tai nuotti
Addio amore		Pelosi — Arden — Harper	lev 1958 Veikko Tuomi
Ahkera-Antti	jenkka	O. V.	lev
Babette	valssi	Horatio Nichols	lev 1953
Broadwayn rytmi (Broadway at Basin Street)	foksi	Al Frisch	nu Levytukku Oy
Espanjalainen tango (Tango Español)	tango	Martin Fischer	lev 195_
Gigolette (The Boulevard of Broken Dreams)	tango	Harry Warren	lev 1948 Kirsti Hurme
Kotikoivikkotie	valssi	O. V.	lev 195_
Kuutamosuudelma (Månskenskyssen)	tango	Leon Landgren	nu Levytukku Oy

La Pinta, la Niña, la Santa Maria (Las tres carabelas)	beguine [nuotissa: “guajira-mambo”]	Augusto Algueró Jr.	nu Levytukku Oy
Lännen farmilla	valssi	O. V.	lev 19__
Menneitä muistellessa	tangolaulu	O. V.	nu Scandia-Musiikki Oy
Minun lauluni	jenkka	O. V.	lev
Portugalin tuulispää (The Petticoats of Portugal)	beguine	M. Durso — M. Mitchell — M. Kahn	lev 1957
Swingiä maisteri (Swing it, magistern)	foksi	“Kaj Gullmar”	lev 1942 Reino Armio
Sä et kyyneltä nää	tango	O. V.	lev 194_, 196_
Tuntematon tulevaisuus
Tähti ja meripoika (Sjömannen och stjärnan)	merimies-valssi	”Bror Karlsson”	nu 1947 Oy Fazerin Musiikkikauppa
Wilhelmina	foksi	Joe (Joseph) Myrow	lev 195_
Yksin hämärässä	tango	O. V.	lev 194_
Yö kerran unhoa annoit	valssilaulu	O. V.	lev 194_, 194_, 196_

Puhtilan sanoituksista olen valikoinut seuraavat (joista monet tuovat mieleen muistoja, jopa kokonaisen aikakauden 60-luvulla lapsuuttansa eläneelle):

Kappaleen nimi (alkukielinen nimi)	Tanssilaji tms.	Säveltäjä	Lähde: levytys tai nuotti

Keskiyö		Jorma Panula	lev 196_, Danny
Kesän vihreät lehvät (The Green Leaves of Summer)		Dimitri Tiomkin	nu Musiikki-Fazer
Luossan kerjäläinen (Kring tiggaren från Luossa)	laulelma	(alkuperäisruno: Dan Andersson)

Niin paljon kuuluu rakkauteen (Love Is a Many-Splendored Thing)	foksi	“Sammy Fain”	lev 195_, Harmony Sisters

Ruusu on punainen (Die rose war rot)	laulelma	Gerd Natschinski	lev 1967, Tauno Palo
Sulle silmäni annan (Ti regalo gli occhi miei)		Vittorio Ferri	lev 1969, Seija Simola
Suudelma (Suudelmatango)	tango	”José Belmonte”	nu Fazer Musiikki
Suuret setelit (Greenback Dollars)		K. Ramsey — Hoyt Axton	lev 1963, Four Cats
Syvä meri (Oceano)	rock-slowfox	G. Bargoni	lev 196_, Olavi Virta
Takapihan Gibraltar	marssilaulu	Jorma Panula	lev 196_, Tapiolan yhteiskoulun kuoro

"Kumpi ompi parempi?"

Vaikka Puhtila Urbin radiohaastattelussa tokaisikin suoraan, ettei hän ole kielellisesti lahjakas, niin ainakin tämän kirjoittaja rohkenee olla eri mieltä. On tietysti totta, etteivät monet käännösiskelmät ole tarjonneet sellaista aineistoa, josta suomentaja saisi mitään loistavaa aikaan, mutta Saukin parhaat suoritukset, kuten Ruusu on punainen, Yö saaristossa ja Luossan kerjäläinen ovat mielestäni taiderunouden tasoa; lisäksi on huomattava Puhtilan suomentaneen ns. taidesäveltäjien teoksiin esim. Runebergiä. Puhtilalla on selvästi enemmän tyylitajua (esim. sanavalinnassaan) kuin Virralla.

Virran alkuperäissanoituksiin lyö leimansa alakuloisuuden tunnelma — ”Pauli Strömin” suomennokset sitten vaihtelevat yhtä paljon kuin alkuperäistekstitkin, vaikka toisaalta Broadwayn rytmi on saanut hyvin omakohtaiselta tuntuvan sisällön (tätä kohtaa ei ole Virran omassa levytyksessä, mutta kylläkin nuotissa ja Seija Lampilan levytyksessä): ”Vaan alla pinnan / kätkössä rinnan / tunne on tuskainen. / Pyörteissä kiitäin / vie mua liitäin / Broadway ja rytmi sen.”

Sauvo Puhtila ollut vaikuttamassa Elvis ry:n sanoitustariffin syntyyn

Työväen Sivistysliitto ry:n sivujen lyhyt Sauvo Puhtilan esittely ja Reino Helismaa -palkinto

Helmeri Pajusen kirjoitus Olavi Virrasta

Musiikkisivujeni hakemistoon