Lastenlääkäri tutki aamulla vauvan neuvolassa, eikä löytänyt mitään erityistä sairautta. Hän halusi toisenkin mielipiteen, joten saimme lähetteen Lastenklinikalle, minne lähdimme samantien.
Lastenklinikalla käyntiin kului alle tunti, mikä oli minusta yllätävän nopeaa, vaikka tuolloin oli runsaasti flunssaa yms. liikkeellä. Lääkärin diagnoosi oli odotettu ja tavallaan huojentava:

Vauvamme oli päivällä jännittynyt ja osittain levoton, mikä varmaan johtui aamupäivän useista lääkärikäynneistä. Illalla oli koliikkioireita. Syli hieman rauhoitti, muuten itku alkoi välittömästi. Osasimme odottaa tätä, sillä Anne varoitti, että hieronnan jälkeen seuraavana iltana vauva saattaa olla tavallista levottomampi.

Seuraavina päivinä vauva nukkui hyvin päiväunensa, suunnilleen 2h aamu- ja iltapäivisin. Iltaisin levottomuus alkoi kello 18 jälkeen - kitinää ruoka-ajan ollessa lähellä. Vauva rauhoittui kanniskeluun ja iltamaitoon. Kello 21 maissa alkoi mystinen itkuaika, jota kesti 15-30 minuuttia. Vauva rauhottui vasta kapaloinnin jälkeen ja nukahti varsin nopeasti. Ilman kapalointia vauva tärisi, tytisi ja huitoi käsillään ja jaloillaan niin, ettei saanut unenpäästä kiinni.

Lopulta nukkui suht' hyvin kapaloituna. Syöttövälit olivat suunnilleen kaksi tuntia.

Hieronta ja Annen neuvo pysyä tiukasti totutussa päivärytmissä palautti elämän takaisin raiteilleen ja rauhalliseksi. Saimme Annelta lisää voidetta pyllynhoitoon. Ihottuma olikin jo lähes parantunut, mikä omalta osaltaan rauhoitti Lotan elämää.

Lotta on ruvennut tarttumaan pikkukädellään kaikkeen mikä on sormien ulottuvilla ja tunnustelee mielellään erilaisia materiaaleja.

Lähiajan hankintoja tulee olemaan hyppykiikku. Nyt Lotta käyttää isän ja äidin syliä pompputelineenä.

Kerro tässä tarkemmin vierottamisesta.

Normaalisti Lotta herää 3-4 kertaa yössä. Jotkut yöt ovat levottomia, jolloin Lotta herää puolenkymmentä kertaa, joskus jopa kymmenen kertaa. Unet jatkuvat, jos hän pääsee nopeasti jatkamaan tutin imemistä. Tutin Lotta sylkäisee/pudottaa itse pois imettyään sitä noin 10-20 minuuttia.

Lotta tarttuu kaikkeen mikä on sormien ulottuvilla. Ensimäistä kertaa "pihti-otetta" Lotta käytti ja parisen kuukautta sitten. Nyt kaikkea pitää päästä ensin kokeilemaan sormilla, sitten kielellä. Siinä saa olla tarkkana, kun kaikki menee suuhun.
Liikkuminen tapahtuu vielä pyörimällä, mutta se käy nopeasti. Lotta kohottaa sekä yläruumistaan että uutena asiana takapuoltaan. Samalla Lotta on alkanut siirtää polviaan eteenpäin, joten konttaamaan oppiminen tapahtunee ihan lähipäivinä.

Hyppykiikku on ollut Lotan suosikki jo kuukauden päivät. Sain Bordin Karilta lainaksi hyppykiikun, joka on meillä asennettuna olohuoneen oven karmiin. Lotta tuntuu jaksavan pomppia siinä hamaan maailman tappiin saakka, mutta me olemme rajoittaneet pomppusession maksimissaan 15 minuutin mittaisiksi.

Viime yö meni ihan puihin. Kahden aikaan yöllä aloin huutamaan, jolloin meni hetki ennenkuin minua tultiin palvelemaan. Sitten huomasin että se ei ollutkaan äiti minua auttamassa, joten aloin huutaa kahta kauheammin. Isä koetti rauhoitella minua, mutta minä halusin nähdä äidin. Sain huutaa itseni käheäksi ja suuni kuivaksi (onneksi isä antoi vettä juotavaksi), mutta äiti ei tullut. Jaksoin huutaa vajaan tunnin, mutta sitten alkoi nukuttaa niin vietävästi, että lopulta sammuin/nukahdin isän silitellessä ja jutellessa rauhallisesti.

Kuulemma naapurin Anni on ollut samanlainen. Eli että pienet tytöt nukkuvat levottomasti silloin kun ne ovat opettelemassa konttaamista/kävelemistä. Saattaa pitää paikkaansa, sillä minä tykkään itkeä yöllä konttausasennossa!

Viime aikoina olen nukkunut levottomasti yöllä. Useaan otteeseen joudun huutamaan, jotta (isä tai) äiti tulee luokseni, pitää kädestä ja laittaa tutin suuhun. Viime öinä olen huomannut huijauksen, eli isä tullut luokseni, vaikka äidin pitäisi tulla. Kerran yössä nostan kunnon metakan, jos äiti ei käy luonani.

Eilen isi toi töistä tullessaan semmoisen kypärän, jota ovat joskus käyttäneet pyöräilijät. Lähemmin tarkastellen se osottautui vaahtomuovilla täytetyksi vauvakypäräksi. En tykkää siitä yhtään, en varsinkaan kun se laitetaan päähäni. Nostan hirveän huudon, kun sitä puetaan päähäni.
Onneksi se on huomaamaton, joten sen jälkeen kun kypärä on päässä, en muista sitä laisinkaan. Se hyvä puoli kypärästä on ,ettei taaksepäin kaatuessa satu päähän lainkaan, nimimerkillä kokemusta on ...

Nyt on korkea aika opetella liikkumaan. Luonnollisesti opettellen ensin konttaamaan. Minusta meno on vakaata, mutta isi ja äiti eivät ole samaa mieltä, vaan pakottavat minut käyttämään kypärää. No, kypärä on usean kerran estänyt isolta itkulta, mutta ei sekään pysty kaikkia "kolareita" estämään.

Ja enempi minä tarvitsen kypärää silloin kun treenaan seisomista. Aina silloin tällöin kaatua kupsahdan, jolloin lisäpehmusteet ovat tarpeen.

Isille ja äidille olen muutaman kerran näyttänyt kuka on kuka. Silloin kun MINÄ jotain päätän, niin sitä on turha koettaa toiseksi muuttaa. Jos päässyt keskittymään oiken kunnolla jonkin asian tutkimiseen, niin sitä on turha tulla keskeyttämään. Muutan huudan niin että rappaus tippuu seinistä.

Muutaman kerran olen taputtanut käsiäni yhteen. En ymmärrä mitä hauskaa siinä on, mutta siitäkös vanhempi innostuvat ja näyttävät, että kyllä he osaavat saman. Vaikka viimeaikoina minä olen koettanut ennemminkin matkia vanhempiani, silloin kun he tekevät jotain yksinkertaisia temppuja.