alkusivulle
My way
on päiväkirjanomainen kertomus siitä kuinka pienestä
vauvasta kasvaa iso tyttö.
Osa I: Koliikki 0-3kk
Osa II: Siirtyminen kiinteään ruokaan3-6kk
Osa III: Opettelin liikkumaan , nukuin levottomasti 6-9kk
Osa IV: Levottomat yöt 9-12kk
Osa I: Koliikki
16.12.1997 Synnytys Helsingin kätilöopistossa ("Kättäri")
Synnytys sujui varsin nopeasti, sillä Kättärillä ennätimme olla vain seitsemän tuntia ennen
esikoisen syntymää. Aluksi olimme pari tuntia vastaanotto-osastolla tarkkailussa, viisi
tuntia meni synnytysosastolla puhkuessa. Ennen kättärille menoa äiti oli puhkunut kotona hommaillen
kuutisen tuntia supistusvälejä tarkkaillen.
Esikoisemme syntyi kello 20:55. Tyttövauva painoi
3345 gr ja oli 48 cm pitkä. Lapsen syntymä pisti isin pään sekaisin, meinasi jäädä valokuvat
ottamatta, mutta onneksi kätilö muistutti!
20.12.1997 Kotiinpaluu
Pääsimme kotiin Kätilöopiston synnytyssairaalasta.
Lepo oli tarpeen niin vauvalle, äidille kuin isälle, joka oli
järjestänyt edellisenä iltana kevyet varpajaiset ...
Vaihdoimme vaippamerkkiä sairaalassa
käytetyistä Pampersista Liberoihin. Vauvamme oli tässä vaiheessa
melkoinen ihmetys vanhemmille. Uusien arkirutiinien opettelu
kotona alkoi hissukseen. Oli vähän outoa, kun yhtä-äkkiä meitä olikin
kolme!
23.12.1997 Kätilö käy tarkastamassa vauvan kodin
Terveydenhoitaja kävi meidän kotona katsomassa
kuinka pärjäämme. Elämä oli päässyt
ihan kivasti alkuun. Vanhemmat ja vauva voivat ihan hyvin. Vauva ei pahemmin
itkeskellyt (vielä). Maha oli vähän turvoksissa, "kaasumaha".
Vauvan takapuoli alkoi hieman punoittaa.
Vauvalla tuntui aina olevan nälkä ja hirveä hoppu rinnalle, imi
hotkien.
Luulimme, että takapuolen punoitus johtui ehkä äidin
ruokavalion muutoksesta ja on ohimenevää. Myöhemmin tuli mieleen, että syy saattoi
olla myös vaippamerkin vaihdossa.
Johtuiko vaiva kenties siitä, että lähes jokainen vaippa oli ns. kakkavaippa?
Kenties syy on noiden kaikkien yhteissumma, niin arvelemme näin jälkikäteen.
30.12.1997 Ensimmäinen käynti neuvolassa
Ihottumaoireet olivat voimakkaammat ja vauvan masu oli vanhempien
mielestä melkoisen "pömpöllään".
-ei selkeitä neuvoja ruokailurytmiin
-pyllyn punoitukseen määrättiin hoidoksi Sibicorte (voide) ja Hibitane pesu
Olimme epävarmoja ihottuman hoidon suhteen, mutta toimimme neuvolasta
annettujen ohjeiden mukaisesti.
Vauva tuntui entistä enemmän itkuiselta ja levottomalta, mikä johtui varmaankin
punoittavasta pyllystä. Vaihdoimme vaippamerkkiä, eli palasimme takaisin Pamperseihin.
Äiti oli epäilevällä kannalla; kortisonin käyttö punoittavan pyllyn
hoitoon ei tuntunut parhaalta/lempeimmältä mahdolliselta ratkaisulta.
2.1.1998 Koliikki iskee!!!
Iltapäivällä vauva oli levoton ja ärtynyt. Illalla
kello 18, noin puoli tuntia ruokailun jälkeen alkoi levottomuus hysteerinen imeminen,
ja vähän sen jälkeen itkeminen, parkuminen ja huutaminen. Oloa ei helpottanut,
vaikka kokeilimme pitää vauvaa mitä erilaisemmissa asennoissa. Tavallisesti
vatsakipuihin auttoi "lentokone", mutta nyt se ei tehonnut. Vauva tuntui
kerjäävän maitoa koko ajan. Tissi tuntui olevan vauvalle
lähinnä lohduke.
Tämä sama kaava toistui muinakin iltoina. Huuto loppui illalla yhtä nopeasti kuin se alkoikin.
Huuto loppui ensimmäisellä kerralla puolen yön tienoilla. Vanhemmista tuntui kurjalta; vauva itki ja
huusi, eikä vanhempien rauhoitteluyrityksistä tuntunut olevan yhtään apua.
3.1.1998 Tiedustelusoitto kätilöopistoon
Soitettiin ja kyseltiin apua iltaitkuiluun. Siellä epäiltiin,
josko vauva saisi liian vähän ruokaa, koska
-kerjäsi jatkuvasti lisää maitoa
-söi lyhyen ajan
Äiti oli tietysti huolissaan; mikä vikana "tissittelyssä"? Lapsi tuntui
tyytymättömältä. Tämä johti lopulta tissin tarjoamiseen jokaiseen
inahdukseen.
4.1.1998 Kävimme Kättärillä
Koesyöttö ja punnistus todisti, että vauva saa imetyksen
aikana riittävästi maitoa.
Ohjeet:
"Jatkakaa syöttämistä vauvan rytmin mukaan (on kuulemma vaikeaa
arvioida, mikä on nälkäitkua, syöttäkää aina kun itkee ...)"
vaikka vauva saikin hyvin ruokaa! Olimme hiukan ymmällämme.
Tuli tunne, ettei osattu auttaa pientä ja joskus se tuntui hätäännyttävän ja masentavan
niin vanhempia kuin lasta. Ja väsytti vanhempia, tietty!
Vinkiksi saimme ("voitte kokeilla näitä"):
vauvan kotihieronta (ohjelehtinen)
hoitajat epäilivät koliikkia (oireet viittasivat siihen)
saatiin yhteystiedot vauvahierojalle
Anne Wardi, klassinen homeopaatti, iridologi
Aurorankatu 11 B 18, 00100 HELSINKI
09-454 4850, fax 09-454 4787, GSM 0500-464 661
Äiti soitti samantien Annelle ja varasi ensimmäisen hieronnan.
8.1.1998 Neuvola aamupäivällä
Vatsa on yhä pömpöllään. Saatiin neuvolasta
uudet ohjeet vauvan syöttämiseen:
Ruokaa annettava säännöllisesti kahden-kolmen tunnin välein.
Syöttöjen välissä ei pidä antaa ruokaa, vaikka
vauva itkemällä osoittaisi haluavansa lisää maitoa.
Tällä rytmityksellä estetään jatkuva "käymistila"
mahassa.
Olimme hämillämme neuvolan ja Kätilöopiston eriävistä neuvoista -
miten reagoida vauvan itkemiseen?
Lisäksi meille suositeltiin Cuplaton'in käyttöä.
Emme kuitenkaan kokeilleet sitä, sillä emme olleet kuulleet sen
auttavan todelliseen vaivaan ja syyhyn, vain lievittävän vähän tai ei ollenkaan.
Pyllyn hoitoon emme saaneet uusia ohjeita. Pyynnöstämme meille varattiin aika
lääkärille seuraavaksi päiväksi.
Olimme todella huolissamme pyllyn ihosta. Äidin mielestä pyllyn iho oli jo
"palaneen" oloinen ja rikki paikkapaikoin. Maalaisjärkeä käyttäen päätimme
lopettaa kortisonin ja Hibitanen käytön tuloksettomina. Aloimme olla epätoivoisia
ja toivoimme iho-ongelmaan mahdollisimman nopeasti ratkaisua!
Ajoittain oli tosi vaikeaa saada kontaktia lapseen. Lapsi tuntui elävän kipuineen omassa
maailmassaan.
8.1.1998 Itapäivällä ensimmäinen hieronta
Anne Wardi kyseli ensimmäiseksi mitä oireita vauvalle
oli milloinkin ollut ja kuinka niitä oli hoidettu. Jalkapohjien
hieronnan aikana saimme uudet ohjeet vauvan hoitoon:
selkeä rytmi sekä ruokailuun että nukkumiseen (erityisesti
päiväunet aamu- ja iltapäivisin, mieluiten ulkona!
ei hibitane-pesua eikä sibicorte-voidetta pyllyn hoitoon. Saimme Annelta
saksalaista lampaanrasvavoidetta ("Penaten-creme"), jota tuli levittää
punoittavalle alueelle
kotihieronta
ristiselän alaosan akupisteen hieronta juoksevan veden alla
vatsahieronta
kapalointi nukuttamisen yhteydessä
Illalla vauvamme oli harvinaisen levollinen ja rento, ei tietoakaan koliikista!
Siirryimme käyttämään pyllynhoitoon ainoastaan
Penaten-voidetta.
Anne ihmetteli neuvolan ja kättärin antamia hoito-ohjeita, jotka olivat panneet
isän ja äidin pään sekaisin ja tehneet meistä epävarmoja hoidon ja
imetyksen suhteen. Neuvot olivat välillä todella ristiriitaisia, ei laisinkaan
"järkeenkäypiä".
Äidin helpotus purkautui itkuna, kun lopultakin löytyi joku joka kuunteli ja ymmärsi
asian kokonaisuutena ja jolle pystyi vapautuneesti kertomaan omat epäilynsä ja kiukkunsa.
Annen kannsa jutellessa tuntui myös vauva rauhoittuvan, kun lopultakin saatiin
purettua "patti-tilanne"
9.1.1998 Kontrolli neuvolassa, lastenklinikka ja toinen ilta ensimmäisen hieronnan
jälkeen
Neuvolassa väsynyttä äitiä lohdutettiin antamalla
Mannerheimin Lastensuojeluliiton
lehtinen koliikista ja toteamalla, että "se on loppujen lopuksi lyhyt aika tämä 3kk:n huuto
lapsen elämässä". Ihan kuin se olisi vain hyväksyttävä ja kestettävä:
itku, kipu, masennus, väsymys, avuttomuus ... EI KIITOS!
Onneksi olimme jo toisella tiellä; viikko koliikkipaniikkia oli väsyttänyt ja
masentanut tuoreet vanhemmat!
Lastenlääkäri tutki aamulla vauvan neuvolassa, eikä
löytänyt mitään erityistä sairautta. Hän halusi toisenkin mielipiteen,
joten saimme lähetteen Lastenklinikalle, minne lähdimme samantien.
Lastenklinikalla käyntiin kului alle tunti, mikä oli minusta
yllätävän nopeaa, vaikka tuolloin oli runsaasti flunssaa
yms. liikkeellä. Lääkärin diagnoosi oli odotettu ja
tavallaan huojentava:
"Vaikutelma terveestä ilmavaivaisesta koliikkilapsesta"
pyllyn hoitoon samat ohjeet kuin neuvolasta (Hibitane, Sibicort), lisäksi
Dactacort (hiiva-lääke)
Emme palanneet "perinteisiin" lääkkeisiin, vaan jatkoimme Penaten -rasvan
käyttöä, sillä se ei ainakaan näyttänyt huonontavan tilannetta.
Äiti muisteli mummon vanhaa ohjetta: "Vesi vanhin voitehista - Jumala parantajista" ja
naureskeli miten nuo maalaisjärjen mukaiset vanhanajan konstit palautuvat hiljalleen
muistiin - vasta silloin kun hätä on suurin.
Vesipesu ja ilmakylvyt tekivät pyllylle hyvää. Eivät kuivata ihoa, vaikka jotkut niin
väittävät.
Vauvamme oli päivällä jännittynyt ja osittain levoton,
mikä varmaan johtui aamupäivän useista lääkärikäynneistä. Illalla oli koliikkioireita. Syli
hieman rauhoitti, muuten itku alkoi välittömästi.
Osasimme odottaa tätä, sillä Anne varoitti, että
hieronnan jälkeen seuraavana iltana vauva saattaa olla tavallista
levottomampi.
10.1.1998 Kaksi päivää ensimmäisen hieronnan jälkeen
Vauva oli illalla rauhallinen, nukkui levollisesti aamu- ja iltapäivällä.
Vauvan kapalointi takasi rauhallisen yöunen.
Seuraavina päivinä vauva nukkui hyvin päiväunensa, suunnilleen 2h aamu- ja iltapäivisin.
Iltaisin levottomuus alkoi kello 18 jälkeen - kitinää ruoka-ajan ollessa lähellä.
Vauva rauhoittui kanniskeluun ja iltamaitoon. Kello 21 maissa alkoi mystinen itkuaika, jota
kesti 15-30 minuuttia. Vauva rauhottui vasta kapaloinnin jälkeen ja nukahti varsin nopeasti.
Ilman kapalointia vauva tärisi, tytisi ja huitoi käsillään ja jaloillaan niin,
ettei saanut unenpäästä kiinni.
Nyt vauvan pyllyn punoitus alkoi vähentyä selvästi! Penaten rasvaa levitettiin
ohuelti jokaisen vaipanvaihdon jälkeen.
13.1.1998 Toinen hieronta
Vauva oli hieronnan jälkeen illalla rauhallinen, ei itkenyt yhtään, vaan
kävi kiltisti nukkumaan.
14.1.1998 "Jännittynyt sätkyukko"
Vauvamme oli taas hyvin jännittynyt jo iltapäivästä lähtien. Illalla kello 18 jälkeen, noin
1/2 tuntia ruokinnan jälkeen, jolloin alkoi tärinä, tutina ja huuto/itku. Tätä jatkui ja
jatkui, joten illalla kokeilimme vesihierontaa kotona. Hieronta ei tuntunut sanottavasti
auttavan, vaan vauvamme kärsi koliikkivaivoista puoleen yöhön saakka.
Tämän jälkeen kapaloimme vauvan huolellisesti, jonka jälkeen loppuyö sujui
rauhallisesti.
Vesihieronnastakaan ei ollut apua.
Tiukka kapalointi sai vauvan lopulta nukkumaan rauhallisesti. Osasimme
odottaa tätä, sillä monesti ilmenee levottomuutta reilu vuorokausi hieronnan
jälkeen.
15.1.1998
Vauva nukkui aamusta pitkät syöttövälit; nukkui iltapäivän, oli rento &
lötkö, uni- ja syöttörytmi meni sekaisin - nukkumisen takia (äiti antoi väsyneen vauvan
nukkua, eikä herätellyt tätä.) Tyttö oli yhä väsynyt edellisestä päivästä.
Illalla kello 21 jälkeen huutoa aina noin 30 minuuttia syötön jälkeen. Tälläkään kertaa
vesirentoutus ei auttanut (tehtiin kahdesti).
Lopulta nukkui suht' hyvin kapaloituna. Syöttövälit olivat suunnilleen kaksi tuntia.
16.1.1998 Tilanne rauhoittuu selvästi (kaksi päivää toisen hieronnan jälkeen)
Päivällä vauva oli tasapainoisempi, rauhallinen. Palasimme normaaliin syönti- ja
unirytmiin. Vauva itki noin 15 minuuttia ennen iltasyöttöä, mutta kello 21-24 oli itkuista. Itku
alkoi syötön jälkeen (30 minuutin kuluttua) ja varsinkin vaipanvaihdon jälkeen (johtui varmaan
pyllyn punoituksesta.) Välillä oli hiljaisempia hetkiä, aivan kuin vauva olisi antanut keuhkojen
levätä.
17.1.1998 Paluu "normaaliin" ja odotettuun
Syöttövälit kaksi-kolme tuntia, nukkui välit rauhallisesti, rennosti.
Ei tirausta eikä huutoa, ei edes kello 21:n jälkeen! Illalla kylvettiin.
Vauva söi yöllä vain kahdesti, nukkui sikeästi.
Reilut kaksi viikkoa itkuisuutta alkoi viedä vanhempien voimia. Lopultakin saimme
kaikki levätä ja kerätä voimia; päivällä leikimme ja nauroimme!
18.1.1998
Vauva oli puoleenpäivään saakka rento, mutta sitten iskivät koliikkivaivat. Vauva
itki vaihtelevan pituisia (lyhyitä) jaksoja. Huutoa kesti yhteensä nelisen tuntia.
19.1.1998 Kolmas hieronta
Illalla vauva oli hieronnan jälkeen vähän levoton, mikä oli odotettavissa.
Itkua oli kello 21-24, erityisesti vaipanvaihdon jälkeen.
20.1.1998 päivä III hieronnan jälkeen
Hyvä päivä, paljon ilmavaivoja pitkin päivää. Vauva nukkui ulkona
sekä aamu- että iltapäivällä, noin kolme tuntia. Illalla kello 21:n jälkeen pientä
tirausta vajaan tunnin ajan. Nukkui hyvin omaan koppaan; paremmin kuin sänkyynsä.
Vauva laitettiin nukkumaan heti kun silmä alkoi "luppasta".
Pyllyn iho alkaa hiljalleen parantua, uusiutua "palaneilta" kohdilta.
Silti iho aristaa.
21.1.1998
Iltapäivä hieman levotonta. Illalla käytiin kävelemässä
ulkona. Illalla 21-24 oli hieman kärttyisä, huutoa 5-10 minuuttia
vähän väliä, varsinkin vaipanvaihdon jälkeen. Puolen yön jälkeen nukahti
ja nukkui loppuyön rauhallisesti.
Koliikki näkyi meissä vanhemmissa väsymyksenä ja neuvottomuutena. Terapeutilta
saimme konkreettisia neuvoja ja keinoja hallita tilanteet kotona. Tukea keskustellen
vauvasta ja kotioloista. Hieronta rauhoitti vauvaa ja sen myötä vanhempia. Perheessä
kontaktien luominen toisiimme helpottui. Jaksoimme tutustua toisiimme ja hoitaa
arkirutiinit kun päivään kuului muutakin kuin itkua ja kipua.
22.1.1998
Levollinen päivä, vauva nukkui ulkona ja ruokailurytmi säilyi. Illalla
käytiin kylvyssä. Yöllä nukkui rauhallisesti, heräsi kolmen tunnin välein syömään.
7.3.1998 Ristiäiset Mikkelissä
Vauvasta tuli tyttö, kun hän sai nimeksi Lotta Saima Maria Halonen.
XX.3.1998 Neljäs hieronta
Neljäs hieronta tarvittiin, koska ristiäismatka ja kyläily sotkivat vauvan
uni- ja ruokailurytmin. Lotta väsyi matkustamisesta, uusista tapahtumista ja ihmisistä.
Lipsuimme tutusta rytmityksestä, mikä teki Lotan taas levottomaksi.
Hieronta ja Annen neuvo pysyä tiukasti totutussa päivärytmissä palautti elämän takaisin
raiteilleen ja rauhalliseksi. Saimme Annelta lisää voidetta pyllynhoitoon. Ihottuma olikin
jo lähes parantunut, mikä omalta osaltaan rauhoitti Lotan elämää.
Hyväksi havaitsemiamme kikkoja |
Ulkona nukuttaminen. Jostain syystä vauvat tuntuvat nukkuvan ulkona
huomattavasti paremmin kuin sisällä (kovillakin pakkasilla ja erityisesti silloin; meidän vauva
nukkui ulkona kylmettymättä jopa -18°C pakkasilla!)
|
Kapalointi. Aivan pienet vauvat nukkuvat rauhallisemmin, mikäli ne
kääritään tiukasti esimerkiksi harsokangasvaippaan. |
YHTEENVETO VYÖHYKETERAPIASTA ja OMASTA HOIDOSTA
-Vanhempien epävarmuus, kokemattomuus ja pölhöys itkuisen ja kipuilevan esikoisen hoidossa
oli varsinainen syy näihin vaikeuksiin.
-Aina ei osattu/älytty/uskallettu käyttää maalaisjärkeä; ihan kuin sen käyttö olisi ollut
kiellettyä. Ei vastasyntyneen hoito ole tieteellisen tarkkaa hommaa. Ei ole olemassa yhtä
oikeaa tapaa hoitaa vauvaa, esimerkiksi koliikin hoitamisessa kyseessä on usean tekijän
yhteisvaikutus (ruokailurytmi, lepo, kivun lievittäminen, vanhempien kyky havaita mikä asia
kulloinkin on pielessä, jne.).
-Mummot, kummit ja muut sukulaiset asuvat kaukana. Se oli sekä huono että hyvä asia, riippuen
siitä miten asiaa milloinkin tarkasteli. Apua olisi joskus tarvittu, jotta vanhemmat olisivat
saaneet hetken levätä. Toisaalta, eipä ollut nurkissa pyörimässä joukko neuvonantajia.
-Neuvoja ja konsteja oli kokeiltava sitkeästi, kaikkia vuoronperään. Yhtenä iltana auttoi
vesihieronta tai vauvahieronta. Seuraavana iltana ne eivät vaikuttaneet rauhoittavasti,
jolloin taas auttoi lentokone jne. Suureksi avuksi on yritteliäisyys ja rajaton mielikuvitus.
-Tärkeää on säilyttää väsymyksestä huolimatta voimia helliä rajattomasti koliikkivauvaa.
Välillä vanhempien pinna oli liian kireällä jo keskenäänkin. Vauva oli aina ensimmäisenä
mielessä. Pitäisi muistaa hoitaa itseäänkin, vaikka siihen ei näyttäisi löytyvän aikaa eikä
voimia. Meille hieronnan tuomat välipäivät olivat todella tervetulleita lepopäiviä, niin
vauvalle kuin vanhemmille!
-Avun etsimisen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin tilanne
on helpompi saada hallintaan. Vauvan (ja vanhempien) ei tarvitse itkeä ja kärsiä kivuista
kolmea kuukautta. Jokaisen hierontakerran jälkeen tulevaisuus näytti aina valoisammalta.
Ei pidä jäädä odottamaan kolmea kuukautta ja koliikin loppumista, koska sen aiheuttamia
kipuja voidaan lievittää.
-Itkuilut vähenivät jokaisen hierontakerran jälkeen ja loppuivat itsestään suunnilleen
viikossa, vauvan tullessa kolme kuukauden ikäiseksi. Vauvan elämä helpottui silminnähden,
jolloin hän jaksoi itsekin paremmin tutustua ympäristöön. Itkut loppuivat ja tilalle tuli
nauru ja kikatus!
Osa II: Siirtyminen kiinteään ruokaan
Su 31.5.1998 Vierottaminen (äidinmaidonvastikkeeseen siirtyminen)
Olemme vierottaneet Lottaa viikon ajan yösyötöstä. Alkuviikosta
yöt olivat levottomia, sillä Lotta heräsi vanhasta tottumuksesta 3-4 välillä
aamuyöstä, mutta viimeyön hän pärjäsi ilman yösyöttöä ja nukkui levollisesti.
Lotta on ruvennut tarttumaan pikkukädellään kaikkeen mikä on sormien ulottuvilla
ja tunnustelee mielellään erilaisia materiaaleja.
Lähiajan hankintoja tulee olemaan hyppykiikku. Nyt Lotta käyttää isän ja
äidin syliä pompputelineenä.
Ma 13.7.1998 Miten vierottaminen on onnistunut
Yösyötöistä pääsimme ihan hyvin eroon. Lotta nukahtaa illalla kymmenen aikoihin ja
herää ensimmäisen kerran tuntia myöhemmin, jolloin pitää antaa tutti suuhun. Jos
Lotta ehtii huutaa vain lyhyen aikaa (10-20s), niin hän nukahtaa välittömästi
uudestaan, heti tutin saatuaan.
Kerro tässä tarkemmin vierottamisesta.
Normaalisti Lotta herää 3-4 kertaa yössä.
Jotkut yöt ovat levottomia, jolloin Lotta herää puolenkymmentä kertaa, joskus jopa
kymmenen kertaa. Unet jatkuvat, jos hän pääsee nopeasti jatkamaan tutin imemistä.
Tutin Lotta sylkäisee/pudottaa itse pois imettyään sitä noin 10-20 minuuttia.
Lotta tarttuu kaikkeen mikä on sormien ulottuvilla. Ensimäistä kertaa "pihti-otetta"
Lotta käytti ja parisen kuukautta sitten. Nyt kaikkea pitää päästä ensin kokeilemaan
sormilla, sitten kielellä. Siinä saa olla tarkkana, kun kaikki menee suuhun.
Liikkuminen tapahtuu vielä pyörimällä, mutta se käy nopeasti. Lotta kohottaa sekä
yläruumistaan että uutena asiana takapuoltaan. Samalla Lotta on alkanut siirtää
polviaan eteenpäin, joten konttaamaan oppiminen tapahtunee ihan lähipäivinä.
Hyppykiikku
on ollut Lotan suosikki jo kuukauden päivät. Sain Bordin Karilta lainaksi hyppykiikun, joka on
meillä asennettuna olohuoneen oven karmiin. Lotta tuntuu jaksavan pomppia siinä hamaan maailman
tappiin saakka, mutta me olemme rajoittaneet pomppusession maksimissaan 15 minuutin
mittaisiksi.
Osa III: Opettelin liikkumaan, nukuin levottomasti
Pe 7.8.1998 Huonosti nukuttu yö
Viime aikoina olen nukkunut levottomasti yöllä. Useaan otteeseen joudun huutamaan, jotta (isä tai)
äiti tulee luokseni, pitää kädestä ja laittaa tutin suuhun. Viime öinä olen huomannut huijauksen,
eli isä tullut luokseni, vaikka äidin pitäisi tulla. Kerran yössä nostan kunnon metakan, jos äiti
ei käy luonani.
Viime yö meni ihan puihin. Kahden aikaan yöllä aloin huutamaan, jolloin meni hetki ennenkuin minua
tultiin palvelemaan. Sitten huomasin että se ei ollutkaan äiti minua auttamassa, joten aloin huutaa
kahta kauheammin. Isä koetti rauhoitella minua, mutta minä halusin nähdä äidin. Sain huutaa itseni
käheäksi ja suuni kuivaksi (onneksi isä antoi vettä juotavaksi), mutta äiti ei tullut. Jaksoin
huutaa vajaan tunnin, mutta sitten alkoi nukuttaa niin vietävästi, että lopulta sammuin/nukahdin
isän silitellessä ja jutellessa rauhallisesti.
Su 9.8.1998 Huonosti nukuttu yö III
No nyt mulla on takana jo kolme huonosti nukuttua yötä. Tai no, olenhan minä nukkunut ihan
kohtuullisesti, semmoset 9-10 tuntia yössä, mutta yöllä 3-4 aikoihin minun on aina pitänyt
itkeä tunti. Parina ensimmäisenä yönä odotin äidin tulevan avuksi, mutta se tuli se partasuti,
enkä minä isän hoivatessa rauhoitu. Viime yönä tuli kyllä äitikin minua rauhoittelemaan, mutta
nyt olen jo niin tottunut itkijä, etten rauhoittunut edes äidin silitellessä minua. Lopulta
nukahdin huudettuani tunnin; silloin oli isä minua rauhoittelemssa.
Kuulemma naapurin Anni on ollut samanlainen. Eli että pienet tytöt nukkuvat levottomasti
silloin kun ne ovat opettelemassa konttaamista/kävelemistä. Saattaa pitää paikkaansa, sillä
minä tykkään itkeä yöllä konttausasennossa!
Viime aikoina olen nukkunut levottomasti yöllä. Useaan otteeseen joudun huutamaan, jotta (isä tai)
äiti tulee luokseni, pitää kädestä ja laittaa tutin suuhun. Viime öinä olen huomannut huijauksen,
eli isä tullut luokseni, vaikka äidin pitäisi tulla. Kerran yössä nostan kunnon metakan, jos äiti
ei käy luonani.
La 15.8.1998 Kypärä
Vauvarääkkäystä on pakottaa iso lapsi pitämään vauvakypärää. Niinkuin minä
olisin joku avuton vauva, joka kolhisi päätään. Se että oikeassa silmäkulmassa
ja vasemmassa poskessa on mstelmat johtuu siitä, että vanhempani jättävät
tavaroita ties minne. Aina sillointällöin maapallon pyörimisnopeus muuttuu
yllättävästi ja minä vähän horjahdan, eikä aina ennätä ottaa tukea.
Eilen isi toi töistä tullessaan semmoisen kypärän, jota ovat joskus käyttäneet
pyöräilijät. Lähemmin tarkastellen se osottautui vaahtomuovilla täytetyksi
vauvakypäräksi. En tykkää siitä yhtään, en varsinkaan kun se laitetaan päähäni.
Nostan hirveän huudon, kun sitä puetaan päähäni.
Onneksi se on huomaamaton, joten sen jälkeen kun kypärä on päässä, en muista
sitä laisinkaan. Se hyvä puoli kypärästä on ,ettei taaksepäin kaatuessa satu
päähän lainkaan, nimimerkillä kokemusta on ...
La 22.8.1998 Konttaamista ja seisomista; oma tahto, taputtaminen, matkiminen
Nyt on korkea aika opetella liikkumaan. Luonnollisesti opettellen ensin konttaamaan.
Minusta meno on vakaata, mutta isi ja äiti eivät ole samaa mieltä, vaan pakottavat minut
käyttämään kypärää. No, kypärä on usean kerran estänyt isolta itkulta, mutta ei
sekään pysty kaikkia "kolareita" estämään.
Ja enempi minä tarvitsen kypärää silloin kun treenaan seisomista. Aina silloin tällöin
kaatua kupsahdan, jolloin lisäpehmusteet ovat tarpeen.
Isille ja äidille olen muutaman kerran näyttänyt kuka on kuka. Silloin kun MINÄ jotain
päätän, niin sitä on turha koettaa toiseksi muuttaa. Jos päässyt keskittymään oiken
kunnolla jonkin asian tutkimiseen, niin sitä on turha tulla keskeyttämään. Muutan
huudan niin että rappaus tippuu seinistä.
Muutaman kerran olen taputtanut käsiäni yhteen. En ymmärrä mitä hauskaa siinä on,
mutta siitäkös vanhempi innostuvat ja näyttävät, että kyllä he osaavat saman. Vaikka
viimeaikoina minä olen koettanut ennemminkin matkia vanhempiani, silloin kun he
tekevät jotain yksinkertaisia temppuja.
Osa IV: Levottomat yöt
Pe 4.12.1998 Mitä on tapahtunut parissa kuukaudessa
Vuorokausirytmini tänään 4.12.98:
Herään aamulla pikkasen 06:n jälkeen. Isi vaihtaa kuivat vaipat,
leikin hetkisen. Äiti juottaa aamumaidon, jatkan leikkimistä.
Äiti keittää aamupuuron, nukun mahdollisesti lyhyet (n. 30 min)
aamupäiväunet. Käyn äidin kanssa kaupassa tai leikimme pihalla 11:00
asti, jolloin menemme kotiin syömään.
Puoliltapäivin nukun parisen tuntia päiväunia, jonka jälkeen pääsen
yleensä tunniksi ulos leikkimään. 16:00 saan välipalan, sitten leikkiä
kotona.
Kello 18 on iltaruoan (puuro) aika, tuntia myöhemmin olen
kylpemässä isin kanssa. Kylvyn jälkeen vielä yömyssyksi 1 dl maitoa,
sitten onkin mukava nukahtaa äidin syliin.
Yöllä herään 2-4 kertaa, joskus harvemmin, joskus useammin. Isi käy
tyynnyttelemässä minut takaisin unten maille.
Voi sanoa että olen oppinut näinä päivinä kävelemään. Matkan ovat vielä lyhyitä,
mutta saas nähdä milloin kuljen ensimmäistä kertaa olohuoneesta keittiöön.
Kuten ylläolevasta voi lukea, niin välillä nukun vähemmän sikeästi, vaikka joskus
olenkin nukkunut koko yön heräämättä. Isi ja äiti ovat epätietoisia sysitä miksi
nukun levottomasti. Joskus he epäilevät syyksi hampaiden puhkeamista, joskus päivällä
opittujen uusien asioiden "jänkkäämistä", joskus ruokavaliota jne. Siinähän ihmettelevät,
en paljasta totuutta.
Vuorokausirytmini 11.01.99:
Herään suunnilleen 6:30. Isi tulee sytyttämään valot ja jää hetkeksi juttelemaan
kanssani. Leikin jonkun aikaa sängyssä, halailen nalleja ja mietiskelen.
Äiti tulee hakemaan minut, vaihtaa vaipat ja juottaa aamumaitoa reilut 2,5dl,
isi lähtee töihin suunnilleen 7:30
Tämän sivun alkuun
alkusivulle