Siirry sivulle http://www.kolumbus.fi/kolmeplus/
Tätä kopiota ei enää päivitetä.


Päivitetty 2.4.2013

UUTTA JA PÄIVITETTYÄ: 

Vaikuttajille_2013-02.pdf (4 sivua)

Presidenttiehdokkaille 2012-01.pdf (4 sivua)

Lapsiperheiden Etujärjestön tavoitteet hallitusohjelmaan 2011

Miksi lapsilisiin tarvitaan nouseva porrastus?

Pitäisikö lapsilisän olla etuoikeutettua tuloa toimeentulotukea saaville?

Rankaiseeko autoverolaki lapsiluvun kasvusta?

Fertility Rates for Low Birth Rate Countries, pdf

"Kahden lapsen normi" ei riitä

Ruotsi on saanut syntyvyyden kasvuun

TAUSTAA TARKEMMIN:

Muistio: 3+ perheet ja liikenneverouudistus, pdf 62 kB


Kalvosarja: 3+ perheet ja liikenneverouudistus, pdf 162 kB (versio 2)

Kalvosarja: 3+ perheet ja asuminen (poimintoja STM:n muistiosta 2006), pdf 218 kB

Kalvosarja:
3+ perheitä ja 3+lapsia on eniten Uudellamaalla ja kaupunkimaisissa kunnissa, pdf 43 kB

>Kolmeplus_2008.pdf 434 kB

>Lapsilisien kehitystarpeita

>3+ kynnys: laskuharjoitus asunnon ja auton suurentamisesta lasten tilantarpeisiin 

>Toimeentulon osatekijät
  >johdanto ja tiivistelmä

>Väestökehitys ikäluokittain 1950-2069

>Syntyvyyskehitys

>Eurostat: verot puuttuvat



Aikaisempia:

>Muistioita (pdf)

>Pääkohdat 2004   >Sisällysluettelo

>Hallitusohjelmaan 2003

>90 -luvun tarkastelua

>Indikaattoreita

>Lapsilisätyöryhmälle

>Skaalaedut?

>Pääkohdat 1999



Linkit:
 
>Muuta kotimaassa

>Muuta ulkomailla


3+ tiimi:
3+ tiimi ja toimintaa


   

Vaikuttajille 2013-02

Uudistettu, mm. 2012 lapsilisillä ja yksityishenkilön velkajärjestelyssä hyväksytyillä lasten kulumäärillä sekä autoverouudistuksen jälkeisillä luvuilla päivitetty versio aikaisemmasta tiivistelmästä.

Tavoitteita eduskuntakaudelle 2011-2015

Harmaantuvan Suomen kestävyysvaje pahenee, jos perheillä ei ole varaa saada haluamiaan lapsimääriä

  1. Työvoiman uusiutumiseen tarvitaan lisää lapsia, erityisesti tarvitaan lisää 3+ lapsia
  2. Lapsiperhevaiheeseen investoiminen kannattaa

Lapsia ei saada rahasta, mutta ilman riittävää toimeentuloa toivottuja lapsia jää saamatta. Korjaustoimenpiteitä:

Perusteluja: Nyt yhteiskunta ohjaa taloudellisesti pieniin lapsilukuihin
  1. Lapsilisät jatketaan kulukorvauksena 18 vuoteen.
  2. Lapsilisiä korotetaan kunnolla 3+ lapsiperheisiin painottaen.
  3. Verotukseen lapsivähennys 1000 €/lapsi/v verosta 3+ lapsiperheille. Vähennyksellä tasataan 3+ lapsista asumis- ja liikenne- ja kulutusmenojen kasvun kautta kohdistuvia lisäveroja, joita ei huomioida lapsilisissä.
  4. Hoitajan lasten hoidosta saama tulo ja eläke samaksi päivä- ja kotihoidossa, ovat lapset omia tai vieraita. Toteutus esimerkiksi Lapsiperheiden Etujärjestön tasarahamallilla.
  5. Opintotuen tulorajat uudistetaan siten, että niissä huomioidaan lapsiluku.
  6. Verotuksen oikeudenmukainen ja maksukyvyn mukainen kohdistaminen lapsiperheille varmistetaan. Tulonsiirtojen ja verotuksen kohdistumisen laskentajärjestelmiä kehitetään välillisten ja tuloverojen yhteisvaikutuksen arviointia kattaviksi.
Ruotsi on onnistunut nostamaan syntyvyyttä selvästi perhepolitiikkaan panostamalla

Aikaisempaa aineistoa:


Tarvitaan aktiivista lapsi- ja perhepolitiikkaa

Väestön tulisi uusiutua: syntyvyys vai maahanmuutto
3+ lapsiluvut ovat väestön ja työvoiman uusiutumisen kannalta ratkaisevan tärkeitä
Lapsiluvun kasvun taloudelliset kynnykset
Verokertymän kasvu vaikeuttaa perheen ja työn yhteensovittamista
Lapsiperheisiin investointi kannattaa
Julkishallinnon yhteisvaikutukset kotitalouksiin paremmin hallintaan

Väestön tulisi uusiutua: syntyvyys vai maahanmuutto

Suomen väestö ikääntyy muita EU maita aikaisemmin ja nopeammin, minkä ennakoidaan heikentävän maamme kilpailukykyä, sosiaali- ja eläketurvan rahoituspohjaa ja kykyä vastata ikääntyvän väestön kasvaviin palvelutarpeisiin. Pitkällä tähtäimellä meillä on väestöllisesti  ja kulttuurin kannalta edessämme kolme päävaihtoehtoa:

1) Kun syntyvyys on uusiutumistasolla tai sen yli eikä esiinny suurta maastamuuttoa, väestömme määrä säilyy tai kasvaa ja on pohjana  omaleimaisen kulttuurimme kehityksen jatkuvuudelle

2) Kun syntyvyys on alle uusiutumistason ja maahanmuutto korvaa aktiivi-ikään kasvavien vajeen, väestömme määrä säilyy tai kasvaa ja kulttuurimme korvautuu vähitellen muilla kulttuureilla

3) Kun syntyvyys on alle uusiutumistason eikä maahanmuutto riitä korvaamaan aktiivi-ikään kasvavien vajetta, väestörakenne ikääntyy nykytasosta, väestö vähenee ja suomalainen kulttuuri vähitellen näivettyy.

Uusimman, vuoden 2009 väestöennusteen syntyvyydellä (kokonaishedelmällisyys 1,85) ja maahanmuutolla (nettomaahanmuutto noin 15000 henkeä vuodessa) toteutuu vaihtoehto kolme eli huonoin vaihtoehdoista.

Kakkosvaihtoehdossa riskeinä ovat mm. tarvittavien maahanmuuttajien jatkuvan saannin ja kotoutumisen epävarmuus. Arvostetut ekonomistit varoittavat luottamasta yksin maahanmuuttoon koko EU-tasolla. Maahanmuuton perustelu valmiiksi muualla koulutetun työvoiman edullisuudella kuulostaa myös hieman kyseenalaiselta. Käytännössä valtaosa maahanmuutosta tapahtuu maista, joissa bkt/asukas tai syntyvyys on Suomea alhaisempi. Mikä oikeus meillä on perustaa ennustetun työvoimavajeen täyttö meitä huonommassa tilanteessa olevien maiden kouluttamalla työvoimalla?

Kysymys on ensi sijassa arvoista. Paljonko annamme arvoa yhteiskuntamme jatkuvuuden varmistamiselle? Arvostammeko sitä, että kasvavan eläkeikäisen väestön työ- ja verokuormaa kantavat lastemme ja lastenlastemme ikäluokat selviävät määrän kasvaessa paermmin kuormastaan? Arvostammeko enemmän lapsia hoitavan vanhemman muutaman työvuoden työpanosta nyt kuin lasten kymmenien työvuosien lisäpanosta tulevaisuudessa? Näemmekö lapsissa iloa ja elinvoimaa kaikille?

Syntyvyyden kasvun esteet ovat huomion arvoisia. Tarpeiden vastakkainasettelun sijaan tarvitaan eri elämänvaiheiden yhteisten etujen tiedostamista. Lapsiperhevaiheessa syntyy ikäluokasta toiseen pohja tekijöiden riittävyydelle muiden elämänvaiheiden tarpeisiin. Rationaalinen valinta vaihtoehtojen välillä vaatii arvojen, etujen ja kustannusten punnintaa ja tietoa keinoista päästä nykytilasta valittuun tavoitetilaan.

Väestöpolitiikka ja perhepolitiikka ovat sidoksissa toisiinsa. Seuraavassa pyritään tuomaan lisävaloa ykkösvaihtoehtoon eli uusiutumistasoiseen syntyvyyteen liittyviin kysymyksiin.

3+ lapsiluvut ovat väestön ja työvoiman uusiutumisen kannalta ratkaisevan tärkeitä



Väestön uusiutumiseen tarvitaan keskimäärin 2,1 lasta naista kohden. Kahden lapsen perheiden enemmistö on siten väestön ja työvoiman uusiutumisen kannalta lähes neutraali. Alle kahden jäävien lapsilukujen vastapainoksi tarvitaan 3+ lapsilukuja, jotta keskiarvo nousisi yli kahden.

Nykyisin Suomessa syntyy keskimäärin 1,86 lasta naista kohden (vuonna 2009). Luku on Pohjoismaiden toiseksi alhaisin. Lapsiluvultaan 3+ perheitä on 7% perheistä ja niissä kasvaa 34% lapsista. Eniten 3+ perheitä ja 3+ perheissä asuvia lapsia asuu Uudellamaalla, jossa on myös suurin lapsiluvun kasvupotentiaali.

Väestön ja työvoiman uusiutumisen kannalta lapsiluvultaan 3+ perheiden määrän kasvu on ratkaisevan tärkeää, koska juuri lapsiluvultaan 3+ perheiden määrän ja osuuden jyrkkä lasku selittää syntyvyyden laskun uusiutumistason alle vuonna 1969. Lapsettomuuden yleistyessä uusiutumistasolle pääsyyn tarvittaisiin  3+ perheiden määrän ja osuuden kasvun lisäksi myös  lapsettomuuden vähenemistä.

Kun syntyvyys ei riitä uusimaan väestöä niin ikäluokat pienenevät. Käytännössä se tarkoittaa, että jatkossa 20 vuotta täyttävien määrä ei riitä korvaamaan 65 vuotta täyttävien määrää suurten ikäluokkien eläkeikään tulon jälkeenkään. Aktiivi-ikäisen työvoiman määrä tulee siis vähenemään jatkuvasti, ellei syntyvyyden kasvu pysäytä kehitystä. Väheneminen on huono kehityssuunta ihmisten keski-iän kasvaessa.

ennuste 65-20 vuotiaat

Eläkeikään jatkossa tulevien korvaamiseen tarvittaisiin noin 1-2%:n kasvu vuosittain synnyttävien lapsiperheiden määrään. Silloin nykyisellä vajaan 600 000 lapsiperheen määrällä syntyisi vuosittain  6 000-12 000 lasta enemmän. Päivää kohti se tarkoittaisi 2-3 syntyvää lasta enemmän kymmenessä suurimmassa kaupungissa.

Lapsiluvun kasvua ajatellen yksilöiden arvot ja arvojärjestys viime kädessä ratkaisevat, paljonko kukin on lasten saannin takia valmis tinkimään jostain muusta. Yksilöiden arvojen lisäksi vaikuttavat myös lähipiirin ja yhteiskunnan arvot sellaisina kuin ne perheelle käytännössä näkyvät. 


Vanhemmat haluavat lähes poikkeuksetta hoitaa lapsensa hyvin. He pyrkivät arvioimaan voivatko näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa luottaa selviävänsä lapsiperhevaiheen vaatimuksista ja päästä tärkeinä pitämiinsä tavoitteisiin, kun perheeseen tulee ensimmäinen lapsi tai lisää lapsia. Omaa ennakoitua tilannetta suhteutetaan silloin vastaaviin muihin perheisiin ja elämänvaiheisiin.

Luottamuksen syntyyn vaikuttavat arvomaailman pohjalta keskeisimmin luottamus puolisoon ja itseen sekä luottamus toimeentuloon. Suurinta taloudelliseen toimeentuloon liittyvä epävarmuus on ennen ensimmäistä lasta ja kolmannesta lapsesta eteenpäin. 

Suomessa on kasvupotentiaalia lapsiluvun kasvulle, koska toivottujen lapsilukujen keskiarvo on selvästi toteutunutta suurempi. Periaatteesta monilapsisten perheiden määrään toimeentuloon liittyvillä tekijöillä lienee vähäinen vaikutus suuntaan tai toiseen. Muilla toimeentulon riittämättömyyden ennakointi siirtänee ensimmäisen lapsen saantia ja karsinee kahta suurempien lapsilukutoiveiden toteuttamista.

Kun periaatteesta monilapsisten 3+ lapsimäärät eivät ole riittäneet uusiutumistasolle pääsemiseen kohta 40 vuoteen lienee selvää, että lasten saantiedellytyksiä on tarpeen parantaa. Kasvupotentiaali on niissä pääosin kaupunkimaisissa kunnissa elävissä lapsiperheissä, joihin lapsia ei synny "joka tapauksessa". Tarvittavaa lisäpanostusta arvioitaessa on hyvä tiedostaa, että yhteiskunta menettää jokaisen syntymättä jäävän lapsen työpanoksessa keskimäärin ratkaisevasti enemmän kuin hyötyy lapsen hoitoon sitoutuvan työpanoksen "vapautumisesta". Vaatii malttia olla vaatimatta ainakin niiden vanhempien työpanosta lasten hoidosta muuhun käyttöön nyt, jotka ovat edellytyksenä useamman lapsen yhteenlasketun työpanoksen saannille myöhemmin, elleivät vanhemmat itse sitä halua.

Lasten saannin siirtymiseen ja lopulta lapsettomaksi jäämiseen liittyvistä kysymyksistä  on muualla tietoa saatavissa ja vaihe on lapsiperheille kokemuksesta tuttu. Sen takia tässä 3+ tiimin aineistossa painopiste on kolmannesta lapsesta alkavan toimeentulokynnyksen, 3+ kynnyksen, osatekijöiden osoittamisessa, vaikutuksissa ja korjausehdotuksissa. Niitä olisi tarpeen tiedostaa laajemmin.

Lapsiluvun kasvun taloudelliset kynnykset

Perhettä perustettaessa ja lapsiluvun kasvaessa kolmeen ja yli seuraavat tekijät aiheuttavat kotitalouden toimeentuloon ehkä selvimmät ja suurimmat nettomenoportaat, hankintatavasta riippumatta:
  • lasten kulutus: nettokulutusmenot kasvavat lapsiluvun kasvaessa
  • lasten hoito: perheen nettoansiot vähenevät lasten hoidon takia lapsiluvun kasvaessa ja
  • lasten tilantarve: asumis- ja liikennemenot kasvavat lapsiluvun ja lasten tilantarpeen kasvaessa
Jotta "kolmipyörä kulkisi", eli perheillä ei olisi painetta sopeutua kasvaviin vaatimuksiin lapsilukutoiveita karsimalla, on kaikkien "pyörien" oltava kunnossa.

Pääosa lapsiperheistä asuu jo kaupunkimaisissa kunnissa, joissa on  parhaat työnsaantimahdollisuudet, mutta myös kalliit tontit ja rakennuskustannukset ja pitemmät työmatkat. Elintarvikkeita ja muuta kulutustavaraa lapsille ei niissä saa enää palstaa pidentämällä tai itse tekemällä, vaan ne hankitaan pääosin ostamalla. 

Lapsista johtuviin kulutusmenoihin lapsilisät ovat Suomessa tärkein ja useimmille lapsiperheille ainoa suora osittainen kulukorvaus lapsiperhevaiheessa. Lapsilisä kasvaa portaittain viidenteen lapseen saakka, mutta jo minimikulutustasolla jokainen lapsi lisää kuluista perheen vastuulle jäävää nettotulotarvetta. Normaalikulutustasolla omavastuusumma kuluista kasvaa jyrkemmin. Lisää lapsilisistä...

Lasten hoito- ja huoltotyö vähentää perheen nettotuloja sekä päivähoito-, että kotihoitoperheissä. Lapsiluvun kasvaessa pienten lasten vaihe perheessä pitenee, työmäärä kotona kasvaa ja kotihoito yleistyy, jolloin perheen nettotulot ja eläkekertymä pienenevät lasten hoidon takia yleensä päivähoitoperheitä enemmän. Eroa perustellaan lapsiluvusta riippumatta tarpeella kannustaa vanhempia työhön jatkossa uhkaavan työvoimapulan takia. Perustelu ontuu yhteiskunnan näkökulmasta, jos toimeentulo- ja eläketurvaero karsii lapsilukuja. Työllistyvien lasten tuleva työpanos kertautuu lapsiluvulla ja panosten kokonaismäärä ylittää lapsena hoitoon sitoutuvan työpanoksen moninkertaisesti hoitopaikasta riippumatta. Lisää lasten hoidosta...

Tilantarpeen kasvaessa asumisen ja liikenteen hankinta- ja käyttömenojen kattamiseen tarvitaan käytännössä kahdet tulot ja asutuskeskusten hintatasolla mielellään vielä nousujohteinen tulo-/urakehitys.

Synnytysiässä olevat ihmiset ennakoivat kasvavia tulotarpeita, joten opiskelu- ja urakehitystavoitteet eivät välttämättä ole ristiriidassa lapsilukutoiveiden kanssa. Tähän viittaa sekin, että korkea-asteella naisten lapsilukutoiveiden keskiarvo on ollut muita koulutusasteita korkeampi, vaikka toteutunut lapsiluku jääkin muita alhaisemmaksi suuremmasta lapsettomaksi jäännistä johtuen.

Lapsiluvun kasvaessa asumis- ja liikennemenojen kasvu isoin portain tilantarpeen kasvaessa, perheen nettotulojen väheneminen ja perhetukien heikkeneminen ovat kotitalouden kannalta kasvavassa ristiriidassa, jota julkishallinnon asunto- ja liikennepoliittiset toimet ja verotuskäytännöt pahentavat. Lisää asunnon ja auton tulo- ja verokynnyksestä...

Monikkoperheet (kaksoset, kolmoset,...) ja uusperheet kohtaavat samoja kynnyksiä ja monilapsisilla yksinhuoltajilla ne vielä korostuvat.

Verokertymän kasvu vaikeuttaa perheen ja työn yhteensovittamista

Verotuksen rakenne ja kohdistuminen ovat muuttuneet sukupolven aikana kahta tulonsaajaa ja pientä lapsilukua, jopa lapsettomuutta suosivaksi ja lapsiluvun kasvusta rankaisevaksi. 

  • lasten elatusvastuusta johtuvat verovähennykset on käytännössä poistettu niin, että Suomen verovähennysten ja lapsilisien muodostama perhetuki on häntäpäässä kansainvälisessä vertailussa (Veronmaksajat)
  • kustannustason nousu lisää maksettujen välillisten verojen määrää ja hankinnoista suoraan johtuvien verojen, kuten varainsiirto- ja kiinteistöveron yms. määrää
  • lapsiluvun kasvaessa kasvavat kulutusmenot, asunnon ja auton suurentamisesta johtuvat hankinta- ja käyttömenot ja myös niihin sisältyvät välillisten verojen määrät
  • kansainvälisestikin korkea tuloverotaso ja tuloveroprosentin jyrkkä progressio lisäävät tuloveromäärää kun tuloja tarvitaan menoja vastaavasti lisää menojen kasvaessa lapsista johtuen välillistenkin verojen vauhdittamana
  • erityisen kireää, kansainvälistä huippua, on Suomessa yhden tulonsaajan perheen verotus eikä ota huomioon lapsilukua ja muuta elatusvastuuta, eikä kotityömäärää
Vaikuttaa nurinkuriselta, että lapsista johtuvien menojen ja samalla välillisten verojen määrän kasvaessa yhteiskunta nostaa progressiivisesti menojen maksamiseen tarvittavien tulojen veroprosenttia. Tämä lisää progressiivisesti myös menojen maksuun tarvittavan työajan tarvetta eli aikaa jää perheelle sitä vähemmän, mitä useampi lapsi sitä tarvitsee.

Julkishallinnon erilaisten maksujen ja verojen yhteisvaikutus vaikeuttaa yllä olevan perusteella tuntuvasti perheen ja työn yhteensovittamista erityisesti kun perhe haluaa toteuttaa yli tavanomaisen 1-2 lapsen meneviä lapsilukutoiveita.

Jos otetaan huomioon myös omien lasten hoitoajan eläkekertymä, niin sen parannuksista huolimatta perheen yhteenlaskettu toimeentulo- ja eläkekertymä on lapsiperhevaiheen osalta sitä huonompi, mitä useampi tuleva verojen ja eläkemaksujen maksaja perheeseen syntyy ja siinä hoidetaan itse.

Lapsiperheisiin investointi kannattaa

Investointina pidetään kulua, jolle odotetaan myöhemmin tuottoa. Miten panostuksia lapsiperheisiin ja erityisesti lapsiluvun kasvun esteiden poistamiseen voi perustella investointina?

Panostustapoina tulevat kyseeseen ainakin
  • suorat tuet kuten lapsilisät, kotihoidon tuki ja pienituloisten tuet jne.
  • tuki maksuvähennyksiin, kuten päivähoitomaksut, kodinhoitajamaksut, sairaala- ja terveyskeskusmaksut, lääkekulut jne.
  • verovähennykset, kuten lapsivähennys, vähennys elatusvastuusta nykyistä ja aikaisempaa laajemmin, erilaiset verokatot kulutusverojen kasvulle jne.
Kutakin panostusta on tarpeen arvioida ainakin osuvuuden  ja vaikuttavuuden kannalta, jotta selviää millä toimenpiteillä on toivottua arvoa
  • jokainen työllistyvä lapsi lisää aikanaan aktiivi-ikäisenä yhteiskunnan saamaa työpanosta keskimäärin 35 henkilötyövuotta, jonka arvo bkt:lla mitaten on laskennallisesti noin 3,5 miljoonaa euroa, josta verojen osuus on noin 1,7 miljoonaa euroa
  • jos lapsen kasvatuskustannukset arvioidaan keskimäärin 0,25 miljoonaksi euroksi (1 - 2 mmk vähän - paljon kouluttaen), niin lapsiin ja erityisesti lapsiluvun kasvuun panostaminen on laskennallisesti varsin tuottavaa hoitopaikasta ja koulutuksen määrästä riippumatta
  • päivähoitopalvelut lisäävät työvoiman nettotarjontaa vanhempien työnä ja parantavat palkkatulojen kautta toimeentuloa perheiden ollessa lapsiluvultaan pieniä, mikä puoltaa päivähoitomaksujen tukea tavalla tai toisella
  • kotihoidon tuki, kodinhoitajapalvelut ja vastaavat parantavat mahdollisuuksia lapsiluvun kasvuun ja samalla väestön uusiutumiseen ja työvoimatarjonnan kasvuun lasten työpanoksina tulevaisuuspainotteisesti, mikä puoltaa riittävää tukea ja palveluja myös lasten kotihoitoon
  • verotuksen kautta saatu tuki kohdistuu hyvin lapsiperhevaiheen kustannusten tasaveroistamiseen muiden elämänvaiheiden kanssa, koska lapsiperheissä on korkea työllisyys ja lapsiluvun kasvu lisää tuntuvasti sekä välillisten, että suorien verojen määrää erityisesti lapsiluvun kasvaessa (ks. tarkemmin)
  • lapsiperheiden kulutusmahdollisuuksiin panostamisella suorina tukina, verotuksen kautta ja hintatukina on myönteinen vaikutus perheiden lapsiluvun kasvuun, kaikkeen taloudelliseen toimeliaisuuteen ja erityisesti kotimaiseen kysyntään ja yritysten työllistämismahdollisuuksiin
Suoraan lapsiluvun kasvun taloudellisiin kynnyksiin kohdistuvina hyvään alkuun pääsisi jo seuraavilla toimenpiteillä
  • Lapsista aiheutuvien kulujen riittävä korvaus
    • lapsilisä kulukorvauksena ajan tasalle 18 vuotiaaksi saakka, kuluomavastuu neutraaliksi lapsiluvun kasvulle
    • opintotuki lapsilisän jälkeen vanhempien elatusvastuuajaksi
    • neutraalina ja verovapaana lapsilisä ei aiheuta tuloloukkuja
  • Palvelut ja toimeentulo riittäviksi myös lapsiluvun kasvaessa
    • palvelut kattamaan kaikki hoitomuodot, myös kotihoito, joka yleistyy lapsiluvun kasvaessa
    • toimeentulo ja eläketurva hoitomuodosta riippumattomaksi - Tasarahamallissa alle kouluiässä 400 eur/kk/lapsi + alle 3v sylirahaa 235 eur/kk/lapsi
  • Verohelpotuksia vähintään lapsiluvultaan 3+ perheille
    • isojen (lisä)hankintojen kynnykseen lapsiperheille vuodessa 1000 euron vähennys per lapsi verosta
    • edelleen asuntolainoista korkovähennys tuloverotuksessa ja asumistuki pienituloisille ja vuokra-asuntoihin
Syntyvyyden, eli lapsiluvun keskiarvon, kasvua tarvitaan edelleen pitempää aikaväliä ajatellen. Väestön uusiutuminen on hyvä peruste panostamiselle. Kasvuun panostamisen siirtäminen vain pahentaa tilannetta, vaikka syntyvyyden kasvun vaikutus alkaa näkyä vasta 15-25 vuoden kuluttua.

Vuodesta 2025 alkaen suuret ikäluokat alkavat kasvavin joukoin täyttää 80 vuotta, jolloin he viimeistään alkavat tarvita nuorempien hoitoa. Ei sairaankaan lääkityksen aloittamista voi siirtää sen takia, että tauti ehtii pahentua ennen myöhään aloitetun lääkkeen vaikutuksen alkamista.

Julkishallinnon yhteisvaikutukset kotitalouksiin paremmin hallintaan

Vaikuttaa vahvasti siltä, ettei erilaisten julkishallinnon verojen, maksujen ja tukien yhteisvaikutusten seuranta kotitalouksien kannalta ole kenenkään tehtävänä julkishallinnossa. Puute on vakava.

Syntyvyyden jääminen uusiutumistason alle, toisin sanoen väestön pelätty ikääntyminen, on varsin todennäköisesti vero- ja perhepoliittisten linjausten tulos.

Vaikka köyhimpien lapsiperheiden toimentulosta huolehtiminen on erittäin tärkeää, se ei yksin riitä. Julkishallinnon päätöksentekoon ja siihen äänestämällä ja suoraan vaikuttamiseen tarvitaan nykyistä selvästi parempi kuva aivan tavallisten lapsiperheiden ja erityisesti kasvavien lapsiperheiden edellytyksistä rahoittaa elämisensä, asumisensa, liikkumisensa ja eläketurvansa tuloillaan.

Julkishallinnon tavoitteissa tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavaa
  • Syntyvyys selvemmin mukaan väestörakennetavoitteisiin
    •  Maahanmuutto ei yksin riitä uusimaan väestöä ja työvoimaa ja johtaa kulttuurisidonnaisen koulutuksen vajaatehoiseen käyttöön
    •  Syntyvyys uusii väestöä ja parantaa ikärakennetta parhaiten ennakoitavasti
    •  Kulttuuri säilyy ja siirtyy luonnollisimmin lasten omaksuessa sen kasvaessaan
  • Lapsiperheiden parempi toimeentulo huomion kohteeksi
    • Tavoitteeksi ei riitä pelkkä julkishallinnon talouden tasapaino, on tiedettävä, että myös lapsiperheiden talous pysyy tasapainossa riittävästi ennakoitavasti
    • Tarvitaan kattavampia laskentamalleja, jotka ottavat paremmin huomioon verokertymät ja lapsiperheen nettotulojen riittämisen asumisen, liikenteen ja kulutuksen menoihin, myös lapsiluvun kasvaessa
  • Julkishallintoon tarvitaan rakenteellisia uudistuksia
    • Onko eläkeläistenkään kannalta pitkällä tähtäimellä viisasta pitää lapsimenot samassa budjettiraamissa vanhusmenojen kasvaessa?
    • Tarvitaan tavoitteellisempaa ja kootumpaa lapsiperheiden toimeentulon kannalta keskeisimpien tulo- ja menoerien valmistelua ja seurantaa
    • Valtion tulisi hoitaa pääosa lapsikustannusten tasauksesta, jotta muuttoliike voisi olla vapaata
Tarvitaan aktiivista lapsi- ja perhepolitiikkaa!

Sivun alkuun   Kommentit tervetulleita: mjs@pcuf.fi