Tarvitaanko nousevaa lapsilisäporrastusta?

Nettikirjoittelussa ja julkisessa sanassa aina silloin tällöin herätetään kysymys, miksi lapsilisät on nousevasti porrastettu, vaikka ensimmäinen lapsihan se eniten maksaa. Joskus ehdotetaan myös samansuuruisia lapsilisiä tai porrastusta toisin päin.

Lapsilisien perusajatuksena on ollut kompensoida lapsista aikeutuvia kuluja kaikille perheille niin, että lapsista kotitaloudelle aiheutuvat kulutusmenot eivät olisi esteenä lastensaantitoiveiden toteuttamiselle. Tämä universaalisuus on tehnyt lapsilisien maksatuksesta hallinnollisesti kevyen ja läpinäkyvän kun ei ole tarvittu raskasta byrokratiaa saantioikeuksien perkaamiseen. Kotitalouden asumis- ja liikennemenot eivät kuulu lapsilisien korvauspiiriin.

Nouseva porrastus on hyvä niin kauan kun lasten kuluja ei korvata kokonaan, koska nouseva porrastus loiventaa lasten yhteenlaskettujen nettokustannusten kasvua lapsiluvun kasvaessa. Alla tätä kasvua on kuvattu kahdella esimerkillä.

Kotitalouden omavastuu lasten kuluista kasvaa jo minimikulutustasolla kun lapsiluku kasvaa

Ensimmäisessä esimerkissä lapsilisiä on verrattu toimeentulotuen alle 10v lasten kulutustasoon (yli 10v lapsista korvataan suurempi summa). Toimeentulotuen luvuissa on aleneva porrastus kolmanteen lapseen saakka. Lapsilisissä on käytetty maaliskuun alusta 2011 voimaan tulevia lapsilisiä. Niissä on nouseva porrastus viidenteen lapseen saakka.

Lapsilisät vähennettynä alle 10v toimeentulotuen tasosta, euroa kuukaudessa

Omavastuu lasten kuluista siis kasvaa 164 eurosta 476 euroon nousevasta lapsilisäporrastuksesta huolimatta. Samalla kasvaa toimeentulotukea saavan taloudellinen kynnys ottaa vastaan työtä, koska tulojen kasvu pudottaa perheen yhteiskunnalta lasten kulutukseen saaman rahan lapsilisien tasolle. Lapsilisäkorotukset alentaisivat tätä kynnystä ja riittävinä poistaisivat koko tuloloukun.

Omavastuu kasvaa jyrkemmin kun lähestytään lasten normaalikulutustasoa

Vähän lähempänä normaalia kulutustasoa ollaan velkajärjestelyssä käytetyillä lasten menoilla. Siinä kahden vanhimman lapsen kulutusmenoina käytetään yhtä suuria summia ja kolmannesta eteenpäin hiukan alennettuja summia, lapsilisät kuten yllä.

Lapsilisät vähennettynä velkajärjestelyn tarveharkinnan tasosta, euroa kuukaudessa

Omavastuun kasvu 215 eurosta 811 euroon siis jyrkkenee lapsiluvun kasvaessa siirryttäessä lähemmäs lasten normaalimenoja. Tämä johtuu lapsilisäporrastuksen loivuudesta.

Tasasuuruisiin lapsilisiin siirtyminen nykyisen määrärahan puitteissa olisi taloudellinen katastrofi isoille lapsiperheille

Jos siirryttäisiin tasasuuruisiin lapsilisiin nykyisen lapsilisiin käytetyn kokonaisrahamäärän puitteissa, tarkoittaisi se käytännössä molemmilla vertailutasoilla nettokustannusten kasvun jyrkkenemistä. Tällöin lyötäisiin lyötyä, koska monilapsiset perheet ovat jo nyt muita   tiukemmalla, kuten tilastokatsauksen kuviossa 4.8 näkyy
http://www.stat.fi/til/tjt/2008/01/tjt_2008_01_2010-01-26_kat_004_fi.html

Monilapsisten tilannetta on tarkasteltu myös toisessa hiukan vanhemmassa tilastokatsauksessa
http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2006_03_ruotsalainen.html

Lasten saannin taloudellisiin edellytyksiin panostaminen on yhteiskunnalle tuottava investointi

Miksi myös lisälasten saantia sitten kannattaa tukea? Eikö riitä että jokainen laittaa sen verran lapsia kuin on varaa? Riittää, jos riittävän monella on varaa saada yli kahden lapsilukuja. Ilman kahta suurempia lapsilukuja työvoima ei uusiudu. Siihen tarvitaan keskimäärin 2,1 lasta naista kohden. Kun työvoima ei uusiudu, sosiaali- ja eläketurvan maksajien määrä vähenee samalla kun vanhusten määrä kasvaa. Maahanmuutto ei näytä ratkaisevan tätä kestävyysvajetta. Ennustetusta varsin runsaasta nettomaahanmuutosta huolimatta tarvittaisiin reilut 10000 lasta vuodessa lisää, jotta uudet ikäluokat aikuistuessaan riittäisivät korvaamaan samaan aikaan eläkeikään tulevat. Siihen riittäisi lapsi päivässä lisää 30 suurimmassa asutuskeskuksessa.

Tämä lapsivaje on rakenteellinen pitkän aikavälin perussyy siihen, että eläkkeitämme leikataan ja veroja pyritään nostamaan. Ihan oma juttunsa olisi osoittaa, että tästä huolimatta kotitalouksia verotetaan välillisinä ja tuloveroina juuri lasten saannista johtuen lastentappotahtiin.

Voiko nykyistä, yllä toimeentulotuen minimikulutustasoon verrattua lapsilisätasoa ja -porrastusta pitää lasten saantiin kannustavana niin kuin usein halutaan väittää ja tulevaisuuden väestörakennekehityksen haasteisiin vastaaminen vaatisi? Tuloksista päätellen ei voi. Lasten saantiedellytyksiä pohtimiseen vaikuttaa yllä olevien menokasvujen lisäksi muiden muassa myös lasten hoitoon sitoutuvan työajan kasvu, joka vie kotitaloudelta joko tuloja tai tulonhankintaan käytettävissä olevaa työaikaa.

Kun lapsiin investoidaan enemmän, mitä yhteiskunta - me kaikki - sitten saamme vastineeksi riittäville lapsilisä- ja toimeentulotukirahoille? Sellaisille, jotka luovat edellytykset oman lapsiluvun vapaalle valinnalle ilman taloudellista painostusta pieniin lapsilukuihin. Saamme vastineeksi työvuosia tulevaisuuteen, jotka ylittävät mennen tullen lasten hoitoon sitoutuneet työpanokset, vaikka lapsia hoidettaisiin kotonakin.

Lasten työvoimavaikutus tulevaisuudessa kotitalouden lapsiluvun mukaan

1 lapsi:     40 henkilötyövuotta
2 lasta:     80 henkilötyövuotta
3 lasta:     120 henkilötyövuotta
4 lasta:     160 henkilötyövuotta
5 lasta:     200 henkilötyövuotta

Nämä tuotot syntyvät lapsiperhevaiheessa henkeä koti sitä ekologisemmin, mitä isommasta lapsijoukosta on kysymys, koska silloin yhteisiä jääkaappeja ja kodinkoneita yms. on jakamassa useampi henki.