Panostus perhetukiin 1990 -luvun lopulta alkaen on nostanut syntyvyyttä Ruotsissa
Ruotsissa syntyvyys on vaihdellut voimakkaasti. 1990 -luvun taitteessa syntyvyys oli yli 2,1:n, mutta laski vuosikymmenen puoleen väliin mennessä jo eurooppalaisittainkin huonolle tasolle 1,5 lapseen per nainen. Nyt Ruotsin syntyvyys on Pohjoismaiden toiseksi korkein Islannin jälkeen.
Ruotsissa alettiin panostaa perhepolitiikkaan 1990 -luvun lopulla. Lapsilisäkorotus heinäkuun alusta 2010 alkaen oli jo viides tuntuva korotus vuonna 1998 alkaneessa korotussarjassa. Päivähoitomaksuille on asetettu katto ja vuoden 2006 budjetin yhteydessä nostettiin tuntuvasti ansiosidonnaisen vanhempainrahan saantirajan tulokattoa. Ruotsissa lapsilisiä maksetaan jatkettuna koko kouluajalta myös sisaruskorotusten (flerbarntillägg) osalta, tarvittaessa yli 18 vuotiaaksi. Sekä ammattikoulutus-, että lukiotasoisen opetuksen kirjat kustannetaan verovaroista.
Panostusten tuloksena Ruotsin syntyvyys on lähtenyt kasvuun. Kasvun selvästi on odotettu ja odotetaan lisäpanostuksella jatkuvan kohti väestön uusiutumistasoa.
Suomessa syntyvyys oli 1990 -luvun alkupuolella yli 1,8 ja laski 1990 -luvun loppupuolella 1,7:ään. 2000 -luvun alussa syntyvyys kääntyi loivaan nousuun, mutta vuoden 2010 syntyvyys 1,87 oli Pohjoismaiden alhaisin ja jäi edelleen selvästi alle väestön ja työvoiman uusiutumistason. Panostus lapsiperhevaiheeseen on ollut viime vuosina oikeansuuntaista, mutta ei selvästikään kilpailukykyistä Pohjoismaisessa vertailussa. Onko tästä jotain opittavissa?
Suomen lapsilisät jääneet jälkeen
Kuvassa vuonna 1994 näkyy voimakkaana laman aikana verovähennysten poiston yhteydessä tehty lapsilisäkorotus. Vuoden 2002 muutos oli euroon siirtymisestä johtuva summien tekninen tarkennus. Vuonna 2004 ensimmäisen lapsen lapsilisää korotettiin 10 eurolla. Vuonna 2009 3+ lasten lapsilisiä korotettiin 10 eurolla. Vuoden 2011 maaliskuusta lapsilisiin tehtiin ensimmäinen indeksiin sitomisesta johtuva tarkennus. Yksinhuoltajakorotusten muutokset puuttuvat kuvista. Vertailu Ruotsiin osoittaa korotustemme olleen varsin säästeliäitä.
Muutosten tuloksena Suomen lapsi- ja perhekohtaiset lapsilisät jäävät vuonna 2011 selvästi Ruotsin vastaavista.
Molemmissa maissa on lapsikohtaisissa maksuissa nouseva porrastus viidenteen lapseen saakka. Ruotsissa porrastus on olennaisesti jyrkempi kuin Suomessa. Perhekohtaiset summat saattavat vaikuttaa suurilta ilman vertailua vastaaviin kustannuksiin. Sitä on tehty muualla näillä sivuilla.
Suomessa toisen asteen opintotuen tuloraja on ollut niin alhaalla, että käytännössä kotona asuvilta koululaisilta tuki loppuu lapsen täyttäessä 17 vuotta, jolloin lapsilisät loppuvat. Suomessa tuloraja ei ota huomioon elatusvastuuta useammasta lapsesta mitenkään. Tämä saattaa karsia lapsiluvun kasvaessa hyväpäistenkin lasten mahdollisuuksia kouluttautua.
Lukion oppikirjat ovat Suomessa erittäin kalliita jo yhdelle lapselle. Koska oppikirjojen painosten erot vaikeuttavat kierrätystä, kasvattavat lapsiluvun kasvaessa myös oppikirjakustannukset Suomessa lukiovaiheen kokonaiskustannuksia perheelle, jos lapset koulutetaan. Näin siitä huolimatta, että koulutus on paitsi lasten, myös yhteiskunnan etu.
Ruotsi on syntyvyyden kasvuerojen lisäksi Suomelle muutenkin kiinnostava vertailumaa. Poikkeuksina muista Euroopan maista kummassakaan ei käytännössä ole perhepoliittisia verovähennyksiä. Muissa maissa vähennykset lisäävät rahallisen perhetuen määrää huomattavastikin. Tilastoissa se ei välttämättä näy, koska esimerkiksi Eurostat ei ole ottanut verovähennyksiä huomioon rahallisissa perhetuissa.
Vertailu ja Ruotsin tulokset osoittavat, että Suomessa on aiheellista vakavasti harkita perhepoliittisten panostusten määrää ja kohdistamista lasten saannin edellytyksiin.