Paluu alkusivulle
Paluu Johdanto/Taustaa -sivulle
Paluu Taustaa -sivulle
Matti Sillanpää, 3+ tiimi (päivitetty 10.4.2011)

Liian alhainen syntyvyys on perussyy väestörakenteen ikääntymiseen ja julkisen talouden kestävyysvajeeseen

Väestön uusiutumiseen tarvitaan keskimäärin 2,1 lasta per nainen. Tällöin keskiarvo on juuri sen verran yli vanhemmat korvaavan määrän, että väestö ei vielä kasva, mutta uusi ikäluokka riittää korvaamaan koko vanhempiensa ikäluokan. Myös lapsettomat ja varhain kuolevat. Jos muuttoliike sivuutetaan, niin työikään tulee silloin jatkuvasti suunnilleen saman verran väkeä kuin eläkeikään eli työikäisen väestön määrä pysyy ennallaan.

Suomessa syntyvyys on ollut alle 2,1:n jo yli 40 vuotta. Toteutuneet syntyvyysluvut jäävät selvästi alle tutkittujen lapsilukutoiveiden perusteella lasketuista. Pohjoismaisessa vertailussa syntyvyytemme on häntäpäässä, vaikka on viime vuosina jonkin verran kasvanut. Tulevina vuosikymmeninä väestöennusteen (jossa nettomaahanmuutoksi ennakoidaan 15000 henkeä/vuosi) mukaan lapsia tulee työikään reilu 10000 vähemmän kuin työikäisiä eläkeikään.

Huononeva ikärakenne, julkisen talouden kestävyysvaje ja tarve taittaa eläkkeitä johtuvat perimmältään alhaisesta syntyvyydestä. Eläkkeet ja sosiaaliturva on ollut tarpeen mitoittaa uudelleen ennustetun työikäisen väestön verojen ja eläkemaksujen mukaan. Tämä on ollut välttämätöntä, koska eläkkeitä varten on rahastoitu vain neljäsosa suurien ikäluokkien varalle ja sosiaaliturvaa varten ei mitään.

Yhteiskunnan jatkuvuuden perusta on kunnossa kun syntyvyys riittää väestön uusiutumiseen.

"Kahden lapsen normi" ei riitä uusiutumiseen, tarvitaan myös 3+ lapsilukuja

Aiheeseen on tarpeen kiinnittää huomiota, koska yhteiskunnan monet käytännöt ohjaavat pieniin lapsilukuihin. Lapsiperheitä koskevat laskelmat ja mitoitukset tehdään yleensä yhden - kahden lapsen mukaan. Joskus näkee jopa vaadittavan, että kahta lastaa enempää ei pitäisi edes saada. Jossain mielessä voidaan siis jopa puhua "kahden lapsen normista". Riittääkö se?

Kuvassa 1 sininen vaakaviiva kuvaa uusiutumistasoa 2,1 lasta. Kuva osoittaa, että pelkkä "kahden lapsen normi" ei riitä uusimaan työvoimaa ja väestöä. Vaikka 100% naisista synnyttäisi kaksi lasta, 10%:lla tulisi silloinkin olla 3 lasta.

Kuva 1



Täydennetään kuvan 1 tarkastelua lapsettomilla ja yksilapsisilla. Lapsettomien naisten määrä on Suomessa kasvamassa 15%:sta 20%:iin ja noin 10% jää yksilapsisiksi. Näitä vastaavia puuttuvia "ruutuja" kompensoimaan tarvitaan tähän kaavamaiseen "palapeliin" lisää 3+ "ruutuja".

Tässä tarkastelussa sivuutetaan, miksi lapsettomuus yleistyy. Ei ole myöskään tarkoitus "syyllistää" ketään siitä, että päätyy lapsettomuuteen tai alun perin toivomaansa pienempään lapsilukuun.

Kuvasta 2 näkee, että 3+ lapsiluvuilla on olennainen merkitys väestön uusiutumisen kannalta. Kuvassa lapsettomia ja yksilapsisia vastaavat puuttuvat ruudut on siirretty tummennettuina 3+ ruuduiksi, jotta keskiarvo olisi 2,1.
Kuva 2


Mitä suurempi lapsiluku, sitä enemmän se kompensoi pieniä lapsilukuja ja lapsettomuutta. Määrällisesti suurin käytännön merkitys uusiutumisen näkökulmasta on tutkimusten mukaan kahden lapsen päälle toteutumatta jäävillä 2-4 lisälapsen toiveilla, koska niitä on eniten.

Eri kokoisia 3+ perheitä tarvitaan lisää, suurperheet ovat palkkatyövoiman saannin kannalta tuottavimpia

Pitkällä tähtäimellä syntymättä jäävän lapsen menetetty työpanos on lapsimäärästä riippumatta aina suurempi menetys yhteiskunnalle, kuin syntyneen lapsen hoitoon sitoutuva työpanos. Yhteiskunnan kannalta lapsi on tuottava investointi, hoitomuodosta riippumatta.

Lasten hoidosta syntyvän lyhyen tähtäimen palkkatyöpoistuman haarukoimiseksi arvioidaan yllä kuvatulla palapelillä äärivaihtoehtoja uusiutumistasoiseen syntyvyyteen pääsemiseksi. Lasten kotihoito yleistyy lapsiluvun kasvaessa ja naiset ovat useimmiten hoitajina. Oletetaan pelkistäen, että päivähoidon tukemana kaikki kaksilapsiset naiset ja puolet kolmelapsisista naisista on palkkatyössä ja suurperheiset hoitavat lapset kokonaan kotona.

Osuuksien havainnollistamiseksi otetaan kuvan 2 "palapelissä" lapsettomia vastaavat neljä tummempaa "ruutua" ja yksilapsia vastaava yksi tummempi "ruutu" erilleen. Sijoitetaan ruudut ensin vaakasuoraan kuvaamaan "kolmen lapsen normia". Tällöin näkyy, että 60%:lla naisista pitäisi olla 3 lasta. Jos puolet kolmelapsisista hoitaa lapset kotona, niin poistuma palkkatyöstä on 30%.

Toinen äärivaihtoehto on pinota ruudut pystysuoraan kuvaamaan suurperhevaihtoehtoa. Tällöin 10%:lla naisista pitäisi olla 8 lasta. Jos kaikki suurperheet hoitavat lapset kotona, poistuma palkkatyöstä on 10%.

Äärivaihtoehdot tuskin toteutuvat sellaisinaan, mutta palapelin perusteella lyhyen tähtäimen työvoimavaikutuksen kannalta suurperhevaihtoehto on "kahden-kolmen lapsen normia" tuottavampi. Se on tuottavampi myös pitkällä tähtäimellä kun lasketaan mukaan lasten tuleviksi työpanoksiksi 35-40 henkilötyövuotta per lapsi ja kerrotaan se lapsiluvulla.

On tarpeen poistaa yhteiskunnan pieniin lapsilukuihin ohjaavat taloudelliset lisärasitteet ja käytännöt

Yllä oleva mielikuvaharjotus osoittaa, että on tarpeen raivata esteet eri kokoisten 3+ perheiden syntymiseltä. Sillä turvataan yhteiskunnan jatkuvuus ja parannetaan eläkemaksujen ja sosiaaliturvan rahoituspohjaa sekä lyhyellä, että pitkällä aikavälillä. 

Varsinkin lapsia jo saaneilla esteet lapsiluvun kasvulle ovat pitkälle taloudellisia. Epäkohtia korjattaessa on sen takia tarpeen ottaa huomioon kaiken kokoisten perheiden toimeentulo- ja tyypilliset lasten hoitomuototarpeet, ei vain yksi-kaksilapsisten. Yhden tulonsaajan, lapsia kotona hoitavien isojen lapsiperheiden olosuhteet kaipaavat eniten huomiota.
Paluu alkusivulle