• Nostaa päättäjien ja suuren yleisön tietoisuuteen lapsiperheiden, erityisesti 3+perheiden (perheessä vähintään kolme lasta), kasvatustyön arvo ja merkitys hyvinvointiyhteiskunnan turvaajina, sekä osoittaa tutkimustuloksin lapsiperheiden olosuhteet ja perhetukien kohdentumisen puutteet tilanteessa, jossa väestörakenne on nopeasti vinoutumassa

• Saada aikaan yhteiskunnallinen keskustelu perhepolitiikan ja -verotuksen muutostarpeesta, jotta vanhemmille jäisi tulonhankkimispakon sijaan enemmän aikaa lapsille, sekä selvittää niitä taloudellisia perussyitä, joista johtuu perheen perustamisen ja lasten saamisen siirtyminen sekä lapsiluvun jääminen alle väestön uusiutumiseen tarvittavan tason

• Edistää lasten kotihoitotyön hyväksymistä tuloihin ja eläkkeeseen oikeuttavaksi työksi

• Vaikuttaa lapsikohtaisten verovähennysten saamiseksi perheille, jotka ovat valmiita kasvattamaan uusia suomalaisia. Näin edistettäisiin taloudellista toimeliaisuutta ja tehtäisiin samalla kansakunnan investointivaraukset kasvaviin sukupolviin

• Osoittaa laskelmin, että julkishallinto on erityisesti verotuksen kautta perheen ja työn yhteensovittamisen edellytysten luomisessa tärkeä osapuoli. Veroilla on rahoitus- ja maksutavasta riippumatta mm. asumisen ja liikenteen aiheuttamiin menoihin merkittävä kynnysvaikutus, joita nykyiset perhetuet eivät ole poistaneet

• Edistää lapsilisien saattamista kulukorvauksina ajan tasalle indeksitarkistuksin koko lapsuusajaksi ja opintotukien saamista riittäviksi koko vanhempien elatusvastuukaudeksi

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista edistävä työ hyödyttää onnistuessaan koko kansakuntaa ja sen kulttuurin säilymistä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta toteaa keskusteluasiakirjassaan "Työn tulevaisuus Suomessa - tulevaisuuspolitiikan suuntaviivoja" (TUO 1/2001 vp): "ihmiskunnan historiassa kansa ja sen kulttuuri ovat menestyneet, jos väestöpohja on ollut terve. Suomen väestön- ja työvoimakehityksen nykyinen ja tuleva vinouma on saatava korjatuksi. Suomessa syntyvyyden nostaminen on keskeistä hyvinvoinnin turvaamiseksi. On tärkeää, että luodaan sellaisia ratkaisumalleja, jotka samanaikaisesti tukevat tervettä väestörakennetta sekä perheajan ja työelämän yhteensovittamista".

SITRA taas toteaa Suomi 2015 raportissaan kesäkuussa 2000 väestön ikääntymisestä ja työvoimapulan uhkasta: "Väestön ikärakenteen korjaaminen pitemmällä aikajänteellä on mahdollista myös kannustamalla suomalaisia lisäämään lapsilukua. Nyt lasten hankkimista lykätään koulutusaikojen pidentymisen, vaikean asuntotilanteen ja asuntorahoituksen kehittymättömyyden vuoksi. Syntyvyyttä voidaan lisätä lyhentämällä koulutusaikoja, uudistamalla asuntopolitiikkaa ja kehittämällä uusia perhepoliittisia toimenpiteitä." Väestöliiton vuonna 2004 julkaistussa väestöpoliittisessa ohjelmassa hedelmällisyystavoitteeksi asetetaan 1,9 (julkaisuaikaan 1,7), jota tavoitellaan lapsettomuuden vähenemisellä, vähintään kolmelapsisten perheiden osuuden kasvulla ja ulkomaiilta adoptoitujen lasten määrän kasvulla. Jo Väestöliiton aikaisemmassa väestöpoliittisessa linjauksessa oli maininta: " 4. Mikäli lastenhankintaikä kohoaa edelleen ja lapsettomien osuus ikäryhmistä kasvaa, hedelmällisyyden tason ylläpitäminen riippuu yhä enemmän toisen tai kolmannen(+) lapsen hankinnasta." EVA ottaa kantaa syntyvyyteen raportin "Tuomitut vähenemään?" johdannossa: "Onko ylipäätään merkityksellistä, että suomalaiset maailman yhteen sulautuvien väestöryhmien keskuudessa säilyisivät kansakuntana määrällisesti nykyisellään? Elinkeinoelämän valtuuskunnassa tähän on vastattu epäröimättä: kyllä. Taloutemme ja työmarkkinamme tarvitsevat osaavia ja työteliäitä suomalaisia jatkossakin, mutta myös kulttuurimme ja kansakuntamme säilyminen on arvo sinänsä."

Ihmisenä kasvulle näyttää olevan tärkeää lapsesta lähtien, että voi kokea olevansa vähintään yhdelle muulle ihmisille tärkeä ja arvokas, että voi kokea vähintään yhden ihmisen aidosti välittävän ja huolehtivan. Tällaisen kiintymyssuhteen syntymistä pidetään luonnollisena vanhemman ja lapsen välille, mutta toteutunut kehitys osoittaa, että valmius kypsyy tervettä kasvua tukevaksi kiintymykseksi ja vanhemmuudeksi vasta vanhemman ja lapsen läheisessä vuorovaikutuksessa, johon täytyy olla ja käyttää aikaa sitä kiinteämmin, mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys.

Jotta aikaa olisi, lapsiperheen kaikki aika ja voimat eivät saisi kulua vertaisryhmiin verrattuna kunniallisen toimeentulotason hankintaan asumis-, liikenne- ja kulutusmenojen peittämiseksi. Toimeentulokykyä voi parantaa menoeriä vähentämällä ja/tai nettotuloja lisäämällä, joten perheen ja työn yhteensovittamisessa osapuolina ovat lapsiperheen ja työmarkkinaosapuolten lisäksi vahvasti myös julkishallinto. (Vrt. laskuharjoitus). Työelämän nopean muutostahdin lisäksi myös vähittäinen perhetukien heikkeneminen tai niiden äkilliset leikkaukset vievät nykyisellä veroasteella lapsiperheiden, erityisesti 3+perheiden joustovarat kokonaan.

Lasten hoidon, kulutuksen ja isojen tilojen vaikutus perheiden toimeentulokykyyn on suurempi kuin yleensä ajatellaan. Perheen, toimeentulon ja työn velvoitteiden täyttäminen johtaa nykyisellä hintatasolla ilman riittäviä ja ennakoitavia perhetukia ylitöihin ja käy erittäin raskaaksi. Jotta lapsille saadaan lisää aikaa, tarvitaan muutoksia nykyistä laajemmin ensin idea- ja asennetasolla, minkä jälkeen on mahdollista toteuttaa uudistuksia käytännössä.

Pitemmällä tähtäyksellä meidän tulee löytää sellaisia syntyvyyttä ja maahanmuuttopolitiikkaa tukevia malleja, jotka rakentuvat taloudelliseen toimeliaisuuteen. Kestävä hyvinvointi voi perustua vain työntekoon ja työtulojen varaan. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen tulisikin tapahtua keskeisesti lapsilisien ja lasten hoitotyön tuloja täydentävien lapsiperheiden verokannusteiden avulla, ottaen huomioon kasvatettavien lapsien lukumäärä eli tulevaisuuden bruttokansantuotteen tekijät. Edistämällä perheiden taloudellista toimeliaisuutta tehdään samalla kansakunnan investointivaraukset kasvaviin sukupolviin. Yksittäisille työnantajille lapsista ja niiden hoidosta johtuvia kustannuksia tulee kattaa nykyistä enemmän yhteisesti, jotta lasten synnyttäminen ja kasvattaminen ei muodostu työllistämisen ja työpaikan saamisen esteeksi.

Tiimi syntyi keväällä 1999 ja teki yhdessä "Suomi harmaantuu ja huoltosuhde heikkenee, lapsiperheet kansakunnan kannattavin investointi" -materiaalin lapsilisäporrastuksen poistouhan kannustamana taustamateriaaliksi keskusteluihin ja yhteyksiin poliittisten vaikuttajien kanssa ennen ja jälkeen eduskuntavaalien.

Materiaalia tehdessä selvisi, että sen näkökulma ja löytyneet faktat ovat lähtökohtaa laajakantoisempia. Keskusteluissa vahvistui, että useampilapsisten talouksien sisältämä tulevan työvoiman kasvupotentiaali on tunnistettu heikosti ja niistä on liikkeellä puutteellisia käsityksiä. Tavallisimmin virheellisiä yleistyksiä ja väärinkäsityksiä syntyy ns. skaala- eli mittakaavaedusta, koska kulutustutkimustulosten tulkinta on ongelmallista vähänkään suuremmilla lapsiluvuilla.

Kustannusten vastapainoksi on haluttu kiinnittää erityistä huomiota syntyvyyden kasvun positiivisiin vaikutuksiin maamme tulevaisuuden näkökulmasta, lasten työn tuottoihin tulevaisuudessa bkt:llä mitaten, ja syntyvyyden kasvua haittaaviin kotitalouden suurten investointien kynnys- ja seurannaisvaikutuksiin lapsimäärän kasvaessa kolmeen ja yli.

Kiinnostuksen ja myönteisen palautteen kannustamana alkuperäistä aineistoa on uudistettu ja täydennetty. Vuonna 2000 STM:n lapsilisätyöryhmää varten koottiin ja välitettiin aineistoa jäsenten tapaamisten yhteydessä ja sähköpostiliitteinä käyttäen osittain aikaisempia pohjia.

Vuoden 2002 alussa perustettu "netissä kokoontuva" ja ensimmäisenä toimintavuonna yli 1700 jäsentä saanut Lapsiperheiden Etujärjestö ry on avannut tiimille uuden yhteyden kehittää ja jakaa informaatiota ja yrittää vaikuttaa osana laajempaa lapsiperheiden asiaa ajavaa kokonaisuutta. Järjestön toiminnan painopiste on tavallisten lapsiperheiden etujen ajamisessa lastensuojelullista näkökulmaa unohtamatta. Tätä kautta on ollut mahdollisuus osallistua asiantuntijana Eduskunnan valiokunnissa tehtävään työhön, valtioneuvoston vuonna 2004 tekemän väestöpoliittisen selonteon syntyvyyttä ja maahanmuuttoa koskevan liiteraportin valmisteluun ja Väestöliiton uuden perhepoliittisen ohjelman valmisteluun vuosina 2004-2005.

Tiimi on asian ajamiseksi ollut yhteydessä useisiin vaikuttajatahoihin mm. kansanedustajat ja ehdokkaat, ministerit, presidenttiehdokkaat, suurimmat puolueet, Adoptiolasten vanhemmat ry, EVA, Ev. lut. kirkko, Kuntaliitto, Lapsen Kotihoito ry, Lastensuojelun keskusliitto, MLL, Naisjärjestöjen Keskusliitto, Nytkis, Suomen monikkoperheet ry, SAK, STM, STTK, Veronmaksajain Keskusliitto, VM, VNK, Väestöliitto, YM jne.

Tiedon saamiseksi, sekä monilapsisuuden nykyistä laajemmin tutkimuksiin mukaan ottamiseksi on oltu yhteydessä useisiin alan tutkijoihin mm. joissakin yliopistoissa ja korkeakouluissa, Eläketurvakeskuksessa, EVA/ETLAssa, Kansanterveyslaitoksessa, KELAssa, Kuluttajatutkimuskeskuksessa, Palkansaajien tutkimuslaitoksessa, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitossa, Stakesissa, Tilastokeskuksessa, Työterveyslaitoksessa, VATTissa ja  Veronmaksajain keskusliitossa.

Tiimin kokoamaa materiaalia on käytetty tai se on ollut virikkeenä aiheeseen liittyvissä raportti- ja lehtikirjoituksissa mm. Valtioneuvoston väestöpoliittisen tulevaisuusselonteon syntyvyyttä ja maahanmuuttoa koskevassa liiteraportissa ja Tulevaisuusvaliokunnan selontekoa koskevassa taustamuistiossa, EVAn  raportissa "Tuomitut vähenemään? Suomalaiset ja lisääntymisen vaikea taito", Avussa, Helsingin Sanomissa, Huvudstadsbladetissa, Kotimaassa, Sosiaaliturva -lehdessä, Sosiaalivakuutuksessa (KELA), Suomen Kuvalehdessä, Talouselämässä sekä Lapsiperheiden Etujärjestön lehdissä ja kannanotoissa. Myös sähköinen media on käyttänyt näkökulmia, mm. TV:n ajankohtainen kakkonen.

Kiitokset Tilastokeskuksen, Väestöliiton, KELAn, STMn, Veronmaksajain keskusliiton, Stakesin, Kuluttajatutkimuskeskuksen ja muille asiantuntijoille, jotka olette auttaneet materiaalilla ja asiantuntemuksella. Kiitos toimittajille, jotka olette julkaisseet aiheeseen liittyvää informaatiota, ja jokaiselle, joka on edistänyt asiaa ja lisännyt ymmärrystä aiheeseen.