SALATIEDE JA SALAILEVA TIEDE
I
Minäkin olin kiinnostunut tietämään jotain mysteereistä, joiden olemassaoloa niin monet filosofiat, uskonnot ja postimyynti-ilmoitukset vakuuttelivat. Kuuntelin matkani varrella tunnettuja ja tuntemattomia, viisaita ja hulluja sanansa julistajia ja ihmettelin tuota ovelaa ansaa, johon ihmiset näyttivät järjestään putoavan. Viisaimmatkin näyttivät repsahtavan johonkin joukkouskoon, kuten teosofiaan, psykoanalyysiin, kristinuskoon, ateismiin, nihilismiin, naisasiaan, poliittisiin suuntiin ja tuhansiin muihin, ja kaikki he pystyivät perustelemaan, miksi juuri heidän uskonsuuntansa ei ollutkaan mikään uskonto. Esimerkiksi teosofit julistavat sinetissään: Totuus on kaikkia uskontoja korkeampi. Heiltä on jäänyt vain yksi sana tuon lauseen lopusta: ...uskonto.
Näitä vapauden muotoja ymmärtääkseen täytyisi kuulemma olla vihitty, analysoitu, initioitu, ainakin jäsenmaksunsa maksanut. Milloin kertovat adeptit, milloin puolueveljet tai kuopiolaisen valkoisen veljeskunnan kirjeopiston pitäjät, kuinka pitkällä on oppilas kehityksensä tiellä.
"Emme voi kertoa lopullisia totuuksia ennenkuin tulet vapaamuuraamaan, parannuskokouksiin, luet tiibettiläisistä ihmemiehistä, opiskelet unien merkitystä tai itse läpikäyt psykoanalyysin." Tämän asteinen oman suuntauksen parhaimmuuteen ilmiselvästi uskovien lahkokohtainen salatiede oli vielä helppo sivuuttaa.
II
Mutta en voinut käsittää tekstejä, jotka vakuuttivat, että todellinen okkultisti, todellisen salatiedon omaava ei millään hinnalla, missään olosuhteissa kerro näitä okkulttisia oppejaan edes parhaimmalle ystävälleen. Tuon kaltaisissa teksteissä tuntui piilevän jotain, vaikka useimmiten jonkin uskonnon väriä tunnustivatkin.
Myrskyisten vuosien jälkeen kun maailmankuvani pohja oli pudonnut altani toistumiseen, kaikki uskoni ja epäuskoni kärsineet toistuvia tappioita, johtivat ne minutkin salatieteeseen. Tulin itse okkultistiksi. Se vapautti minut kaikista okkultisteista ja okkulttistisista filosofioista, jotka osoittautuivat ei sala- vaan salaileviksi tieteiksi. Se vapautti minut totuuden etsinnästä, joka on valhetta, sillä totuutta voidaan vain paeta, ei etsiä. Mysteeri ja arkipäivä yhtyivät toisiinsa saumattomaksi samuudeksi.
Enkä voi kertoa siitä edes parhaimmalle ystävälle. Juuri siitä tärkeimmästä, olennaisimmasta, elävimmästä ytimestä on täydellisen mahdotonta kertoa. Enkä mistään muusta haluaisi niin paljon kertoa kuin siitä. Sanojen varjokuvilla ei voi esittää kaikkiallista ajatonta ja rajatonta mysteeriä: tavallista arkipäivää. En voi sitä todistaa, sillä todistus on vain järkeä varten. Jos toisaalta joku minua ilman todistusta uskoisi, hän olisi uskovainen, eikä omilla jaloillaan seisova.
Ja mikä yhäti merkillisempää, hämmästyttävämpää, ihmeellisempää: kaikki se tieto, jolla ennen hämmästytti, kiinnostutti, ihmetytti, paheksutti lähimmäisiään, osoittautui tyhjäksi, mitääntekemättömäksi aivohuumeeksi. Se suli pois avaten vereslihan arkipäivän viimalle, eivätkä uteliaat voineet enää keksiä sanojeni varsinaista merkitystä, koska ne eivät enää sisällä mitään olennaista.
Tämä yksinkertaisuus vaikuttaa etsivälle (= pakenevalle) mielelle kauhistuttavalta tyhjyydeltä, kaiken menettämiseltä. Niin onkin. Salatiedosta ei ole mitään hyötyä. Uskolla ja epäuskolla ei sitä löydetä. Ei millään tee vähemmän kuin salatieteellä. Sitä ei voi ostaa, myydä, paljastaa tai kätkeä. Sillä ei ole mitään tekemistä vahvan tai heikon persoonallisuuden, ei minkään persoonallisuustyypin kanssa. Siksi ei salatiedon omaavalla ole mitään tunnusmerkkejä, ei jeesuslakanoita päällään, ei nyörisandaaleja jaloissaan, ei suitsukkeita, ei buddhankuvia, ei edes rauhallisen tyyntä hymyä, ei mitään.
Miksi sitten salatietoa yleensä tarvitaan? Tällaisen kysymyksen asettaja etsii vielä motiiveja, tarkoitusta. Hän tarvitsee vielä salaseuroja. Salatietoa ei tarvita mihinkään. Salatieto on tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden tuolla puolen.
Tosi salatieto on kaikkiallista avoimuutta, tietoa, jota kaikkein vähimmin voidaan salata, koska se on kaikkialla ja kaikki. Vain järjelle on salatietoa olemassa, ei ymmärrykselle. Salatiedon avoimuus on liian yksinkertaista, ajattomuudessaan liian välitöntä aikaan sidotun järjen käsittää.
Markku Siivola, 8.12.85
