PARASEUROJEN SYNTY JA KEHITYS SUOMESSA
Paranormaalien ilmiöiden ja kokemusten tutkimus seuratoiminnan muodossa alkoi Suomessa vuonna 1907, kun Helsingissä perustettiin ruotsinkielinen seura Sällskapet för psykisk forskning. Seuran alkuajan tavoitteena ja erityisen kiinnostuksen kohteena oli tieteen tutkimusmenetelmin selvittää selvänäköisyyden ja muiden outojen psyykkisten ilmiöiden alkuperä ja todellinen luonne.
Suomenkielinen Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura perustettiin niinikään Helsingissä vuonna 1938 ja sen tavoitteet ja toimintaperiaatteet olivat pääosin samankaltaiset kuin ruotsinkielisessä seurassa. Kolmas parapsykologinen seura perustettiin Tampereelle jo vuonna 1946. Seuraavina vuosikymmeninä on suurimpiin kaupunkeihin perustettu seuroja ja tällä hetkellä niitä on 16 kpl. Tiukka akateemisen tieteellisyyden vaatimus toiminnassa on sittemmin keventynyt. Seurojen johdon ja jäsenistön uusiutuminen ja vapaampi kulttuurinen tilanne ovat saaneet aikaan, että useammille ihmisille on seuratoiminnassa avautunut tilaisuus vaihtaa kokemuksia, ajatuksia ja tuntoja joskus hämmentävistäkin omakohtaisista paranormaaleista kokemuksista. Nykyisin seuroissa käsitellään hyvinkin laaja-alaisesti filosofisia, maailmankatsomuksellisia ja elämänkatsomuksellisia aiheita. Tieteellinen tutkimus paranormaaleista ilmiöistä on sitten 1960-luvun jäänyt hyvin vähälle. Seurojen toiminta on täysin vapaaehtoista kansalaisharrastusta, ja oman tutkimuksen tekeminen on, kuten aina, henkilö- ja talousresursseista kiinni. Sensijaan seurojen harrastustoimintaa pyritään tukemaan ja syventämään julkaisemalla lyhennelmiä, selontekoja ja uutisia korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa suoritettavasta parapsykologisesta tutkimuksesta.
PARASEUROJEN TOIMINTA NYKYISIN
TAVOITTEITA
1 Puolueettoman tutkimustiedon esittäminen paranormaalin kokemisen alueelta, ja mahdollisten johtopäätösten pohtiminen nykyisen ihmiskäsityksemme ja elämänkatsomuksemme kannalta.
2 Valistus- ja tukitoiminnan järjestäminen yllättäviin ja hämmentäviin para-ilmiöihin joutuneille.
3 Tiedon jakaminen käsityksistä fyysisen ja henkisen terveytemme yhteyksistä ja edellytyksistä sekä terveyttä tukevien energioiden ohjaamis- ja välittämistavoista kanssaihmisten ja itsemme hyväksi.
4 Itsetuntemuksen lisääminen tutustumalla tapoihin, joilla ihmispsyykeä on pyritty kartoittamaan, ja tekniikoihin, joilla sitä on pyritty kehittämään.
5 Henkisten traditioitten sitoutumaton, ennakkoluuloton ja vapaa tutkimus. Tiedon ja uskon sekä aineen ja hengen välisten yhteyksien ja erojen tarkastelu.
6 Sekä intuition että järjen käyttämisen edistäminen ja tukeminen paranormaalien kokemusten käsittelyssä.
TOIMINTATAPOJA
Seuratoiminnan muodot vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti. Painotukset riippuvat jäsenistön ja johtokunnan tahdosta, aktiivisuudesta ja kiinnostuksen kohteista. Yleisin muoto on järjestää esitelmä- ja luentotilaisuuksia kerran tai kahdesti kuukaudessa, joihin myös ei-jäsenet ovat tervetulleita. Edellisten lisäksi pidetään pienimuotoisempia harrastuspiirejä, joihin keräännytään tutustumaan kiinnostaviin erityisaiheisiin. Useat seurat järjestävät myös henkiseen kehitykseen liittyviä kursseja, yhteistapaamisia muiden seurojen kanssa sekä retkiä mielenkiintoisiin tapahtumiin ja kohteisiin.
PERIAATTEITA
Avoimen ja vapaan keskusteluilmapiirin ylläpitäminen turvaa sen, että seuratoiminnassa vältytään "ainoalta oikealta opilta" eli lahkoontumiselta. Tulemme seuran tilaisuuksiin tapaamaan toisia samoista asioista kiinnostuneita totuudenetsijöitä ja viihtymään toistemme seurassa. Jos oikein onnistaa, opimme ehkä jotain uutta itsestämme ja myös toisistamme. Koska kaikkien hyväksymää, lopullista totuutta ihmisestä ei ole vielä kukaan esittänyt on hyvä muistaa, että keskusteleva, ennakkoluuloton, utelias ja pohtiva asenne parhaiten edesauttaa elämämme ydinkysymysten selkeytymistä ja omakohtaisen totuuskäsityksen oivaltamista.