4.5.2009 ”Stadin tipusia katsastamassa”

Lauma oli varannut ennalta hotellin jonne sai ottaa koiran mukaan. Ohjelmaksi päätettiin, että tytöt ryysäävät kaupoissa ja museoissa ja pojat retkeilee sekä geokätköilee cityluonnossa. Tämä sopi hyvin isännälle ja Pirkille. Ensimmäinen pysähdys ennen keskustaa oli vanha kunnon Maunulan maja, keskuspuiston helmi. Siellä syötiin eväät ja esiteltiin Pirkille Maunulan kotimme aikaisia metsäretkiä. Pirk oli ihmeissään valtavasta pikkulintujen konsertista. Kotoa lähtiessä eivät sirkuttajat olleet vielä saapuneet Puijolle.

Hotelliin saapuessa Pirk käyttäytyi kuin vanha stadin kundi. Koirallamme on ilmiömäinen tilannetaju ja sopeutumiskyky! Kun lauman jäsenet ottivat entisen kotikaupungin ihan rennosti, niin samoin teki koira. Iltapissille pojat lähti Töölönlahden maisemiin, sillä hotelli oli Museokadulla aivan keskustassa. Tytöt katsoivat hotellin ikkunasta, miten citysetteri lähti Helsingin vilskeeseen. Vähän jännitettiin, mitä Pirk tuumaa autojen määrästä ja ratikoista. Mutta takaisin tullessa pojat olivat tohkeissaan ja kumpikin hymyssäsuin. Niin paljon riistaa eivät kuulema olleet nähneet vielä missään. Olivat jäljittäneet citykaneja, lokkeja, hanhia, fasaaneja ja varpusiakin. Vieläpä oli Helsingin tipuset iltalenkillä kehuneet isännälle: ”onpa teillä kaunis koira”. Tästä emäntä oli samaa mieltä tipusten kanssa.

Kotimatkalla Kuopioon Pirk pääsi tauolla vielä ulkoilemaan Toivakassa Riistapolulle. Pari lämmintä päivää oli saanut Keski-Suomessakin ihmeitä aikaan. Luonto oli hypännyt ison loikan kesää kohti ja riistapolulla Pirk kuuli kuoveja ja joutsenia sekä paljon muita lintuja. Emäntäkin nautti voimallisista kutsuäänistä, pojat ne siellä lauloivat tipusilleen soidinlauluja. Kotona Kuopiossa tytöt totesivat, että ”äiti, se me opittiin, että kotisänky on paras paikka maailmassa”. Niin taisi tuumia koirakin, joka lysähti syvään huokaisten omalle pedilleen.

15.4.2009 ”Keisari seisoo palatsissaan”

Kevät odottaa vielä ojissa, jossa vedet ja jäät seisovat. Pääsiäisretkellä käytiin vanhan savotan koskella. Muinaisen erämaan jokikin seisoi vielä tummana ja hiljaisena. Ihan kuin odottaisi lähtökäskyä. Osa laumastamme jäi laavulle ruokaa valmistelemaan. Pirk ja emäntä halusivat naavametsään luontopolulle ja joelle.

Emäntä yritti metsän kautta lähestyä jokea varovasti. Rannoilla näkyi vielä osin jäätä. Olisiko avovedessä kevätmuuttajia? Pirk osaa hienosti käskystä jäädä aloilleen; se käsky on Hsssssss! Ehkä muut lintukoirat eivät tätä tunne, mutta kokeilkaa, se on tosi tehokas. Pirk jää arvokkaana seisomaan kuin keisari palatsissaan. Koira kuuntelee, seisoo, katsoo ja haistelee tarkasti ympärilleen. Lintukoira tarkkailee miten ja mitä emäntä kuulostelee? Hssss! Sitten kuului emännälle tuttuja ääniä, mutta koira pomppasi säikähdyksestä ilmaan. Telkkäparvi lähti nousukiitoon aivan nenämme edestä. Koiran kuono meni sekaisin. Tämä oli keisari Pirkin ensimmäinen telkkäparvi ja koiran juostessa kohti jokea nousi vielä isompi parvi kiitoon. Pirk pulahti hyiseen veteen. Tuli sitten se talviturkki heitettyä perinteisesti. Viime vuonna Pirk ui samoihin aikoihin ensimmäistä kertaa pennun elämässään juuri kevättulvaa odottavassa ojassa.

Hieno on telkälle ominainen siipien isku- ja korkea viheltävä ääni nousussa. Kun se lentää jo varmasti ja tasaisesti veden yllä, ääni lakkaa. Hieno on myös linnun suojaväritys; graafista taidetta parhaimmillaan. Se on terävä, viileä, puhdas ja kirkas kuin kevätjäät sekä tummat vedet. Telkästä tykkään enemmän, kuin kevään perinteisistä airueista joutsenista. Joutsenten määrän lisääntyessä on mielestäni osin kadonnut jo niihin liittyvä mystiikka.

Laavulla makkaraa paistavat lauman muut jäsenet saivat keisari Pirkiltä täydellisen raportin telkistä. Koira yritti silminnähden tohkeissaan selittää isännälle; ”ala tulla jo, tuolla joessa niitä lintuja oli ja niitä on siellä vieläkin, ALA TULLA!” Isäntä vain popsi makkaraa ja joi nokipannukahvia. Ei auttanut keisarin kuin käydä laavulle lämmittelemään. Aika märkä, onnellinen ja mutainen oli keisari.

Jo illalla isäntä yllätti laittamalla parin ruisleivän päälle kylmäsavulohta. Pirk seurasi tapahtumaa tarkasti ja oli sitä mieltä että nyt löytyi yhteinen sävel eikun haju - kumpikin tykkää lohesta. No sunnuntain aamupissit tehtiin jo klo 07 ja sitten oli vuorossa autoilua. Ensin lyhyt pyrähdys ABC Pitkälahteen ja siellä uusi kaveri & auto: Päästiin Reken kanssa samalla kyydillä "Willen Jahdit" eräkeskukseen. Matkan aikana otettiin setteristä mittaa auton takakontissa.

Vaan mitä odotti määränpäässä: useita irlanninsettereitä, outoja hajuja ja outoja maastoja.

Hetken odottelun jälkeen päästiin maastoon. Lunta oli parisenkymmentä senttiä ja pakkasta kymmenkunta, mutta se ei ollut este, vain hidaste. Lopulta tuli meidänkin vuoro. Ensimmäinen haku kohdistui "tyhjälle" pellolle, mutta toisella tärppäsi:ensin isäntä ajoi "fasun" puusta alas ja sitten oltiin silmä tarkkana: sama lintu löydettiin toistamiseen ja ajettiin ylös. "PAIKKA" komento kaikui kuuroille korville, mutta eipä lintukaan saanut ollaköllötellä. Toisenkin kerran oltiin silmä tarkkana ja lintu ajettiin vielä kerran ylös. Ei ollut "tussaria" käytössä, mutta koiran toiminnassa oli potentiaalia.

Tämän jälkeen pidetiin lounas-tauko. Iltapäivällä ei saatu enää linnusta vainua, vaikka hakukuvio oli ihan toimiva. Mutta kaikesta huolimatta/johtuen tästä on hyvä jatkaa. Voi olla että Pirkistä kehittyy hyvä metsäkaveri, tai jopa enemmän. Hyvä kalakaveri Pirk jo on, joten tähän ei kannata lopettaa!

24.1.2009 ”Irlantilainen kaikilla herkuilla”

Pirk on irlantilaisen luonteensa mukaan tyytyväinen vähään, mutta näyttävään juhlaan. Emäntä pohtikin juhlien alla koiran irlantilaisia juuria: ”koirahan on syntyjään taskuvaras ja juo suvereenisti suoraan hanasta”.
Mutta niinhän ne irlantilaisetkin, sanotaan. Koirarotu on kai tottunut istumaan Pubissa isännän ja hanan vieressä ja varastamaan vieruskaverin taskusta. Ei siis ihme, jos irlantilaiset muinoin karkoitettiin koirineen maailman nurkalle Australiaan ja Amerikkaan. Totta tai tarua, mutta muinoin Australiassa käydessäni siellä oli todella rentoa, hauskaa ja jännää. Yhtään irlanninsetteriä en kyllä tavannut. Kuopiossa arki setterin kanssa on nykyään vähintäänkin älyttömän hauskaa ja vauhdikasta. Pirk on aina iloinen, ystävällinen ja lukee ihmisiä kuin avointa kirjaa. Joten annetaan anteeksi pienet paheet ja toivotetaan Pirkille ONNEA!

j.k.
Koska emäntänä, äitinä ja työläisenä en jouda notkumaan setterifoorumeilla, harrastajille tiedoksi (saa levittää):
Pirkin (Clever Sett Diller a Dollar) jaloissa ei ole mitään perittyä sairautta tai muutoksia luustossa! Kuvattu on. Eläinlääkärimme kertoivat, että Pirkin aristus ja särky isoissa putkiluissa on isojen rotujen uroksilla ajoittainen, nopeasta kasvusta johtuva vaiva, joka menee ohi n. 2 v ikävuoteen mennessä. Vaivaa vähentää mm. hyvälaatuinen ruokavalio, johon saimme vinkkejä eläinlääkäriltä ja kasvattajalta. Kiitos. Pitäkäämme rakkaista lemmikeistämme hyvää huolta erityisesti kotona, ei verkkopalstoilla.

16.10.2008 ”Muinaismaisemat ja muikku”

Pirk ja emäntä (mutta enimmäkseen isäntä) ovat nauttineet retkillä Puijon (”meidän pihakiven”) mutaisista poluista, märistä puron uomista ja suohetteistä. Pirk ottaa juostessaan vauhtia sadevesien täyttämiin lutakoihin. Suohetteet ovat kuin trampoliini, josta koira ponnistaa komean loikan veteen. Sammaleinen lutakon pohja tuntuu varmasti ihanan pehmeältä, koska koira venyttää itsensä vatsalleen pohjaa myöten ja puhaltaa kuplia veteen. Vauhtia lisää ja taas – uudestaan – hyppy lutakkoon!

Märästä koirasta puhuttaessa koirakummi ehdotti hankittavaksi Hurtta -pukua. Nykyiset puvut kun ovat niin hengittäviä, ja mainosten mukaan ne ”suojaavat kotia ja koiraa”. Mutta emäntä tuli Puijon lenkillä toisiin ajatuksiin. Lutakoissa vapaana juokseva setteri on uljasta katseltavaa. Kuumissaan läähättävä ja märkänä höyryävä Pirk on kuin primitiivinen alkukoira – voimansa tunnossa. Kun sellainen koira tulee vierelle ja seuraa ikimetsän poluilla, voi olla ylpeä. Emäntä ymmärsi, mikä ilo on juosta naturistina Puijon muinaismaisemassa, vaikkei sitä itse kokeillutkaan /vielä?. Suojapuvusta olisi hyötyä Pirkille vain, jos lenkin jälkeen on pikalähtö ja -putsaus kylään tai automatkalle.

Puijon rinteillä on huimia 4000 vuotta sitten Suursaimaan jälkeensä jättämiä muinaisrantoja rantakivineen. Lakialueilta laskee jääkauden ja Saimaan vesien muodostamia ikiaikaisia uomia, joissa vesien hiomat kivet kasvavat sammalta ja saniaisia. Muinaisten vesien äänet voi melkein kuulla. Koirakin pysähtyy välillä ihmettelemään, kun runsaat sadevedet juoksevat kivien alla ja kallion pinnalla. Mystinen ääni kuuluu kuin maan alta – aikojen takaa. Pakkasaamuna Pirkin lutakot ja lätäköt ovat jäätyneet. Silloin koira repii raivoissaan jäitä irti ja pureskelee lutakon auki. Ilme kertoo: löytyyhän sitä vettä vielä uitavaksi.

Retkeltä kotiin tullessa saamme savolaista muinaisruokaa, paistettuja muikkuja. Emäntä on sitä mieltä, että Savolaisen setterin /kalastajan koiran/ on osattava syödä muikkua. Pirk otti muikun varovasti huulien väliin ja pyöritti sitä aikansa. Lopulta lattialta löytyi siisti - ruoto!
Ihmislapset protestoivat:
- ”Äiti, miksi Pirkin ei tartte syödä ruotoja?”.
Isäntä ihmetteli, että:
- ”On se vaan taitava, kun noilla metrihuulilla saa muikun ruodittua!”
Emäntä muistutti lapsia, että Pirk on oikeastaan kotoisin Irlannista, eikä sen geenimuistissa ole tietoa, miten muikku syödään. Sitten huomattiin, että Pirk oli kuitenkin syönyt pyrstön. Ihmislapset tuhahtivat, että: ”no pyrstöt ovatkin kaikkein parasta, sipsejäkin parempia”. Lopuksi emäntä valisti laumaansa, että jos ilmastomuutoksen vuoksi tällaiset suuret sademäärät jatkuvat tulevaisuudessa, voivat muikut uida pian Puijon yli Saimaasta suoraan kotiin ja pannulle.

Koko lauma asui remontin ajan kodin alakerrassa ja arki järjestettiin uuteen uskoon. Pirkin pikkuveljet, hyppyrotat nukkuivat myös lauman kanssa ”siskonpedissä” alakerrassa. Läheisyys kai lähensi Pirkin ja rottien veljeyttä, ja nyt ne ovat jo nenineet toisiaan. Tästä ei sitten kerrota rottien omistajille – ihmislapsille.

Isosta koiran nenästä oli paljon apua, kun purettiin vanhaa, asennettiin uutta tai etsittiin työvälineitä ja muita kodin tavaroita. Nenä oli tarkastamassa joka välissä. Pirkin tarkkaavaisuus on vieläkin huipuvireessä. Kun emäntä huuteli jälleen kerran, ”missä on mun rillit?”, juoksi koira reippaasti alakerran tietsikalle ja kuono osoitti työpöydälle. Siellähän ne silmälasit olivat. Myös kodin siivouksessa Pirkistä on apua. Remontti rikkoi hämähäkkien kodit ja ne joutuivat evakkoon nurkista. Lattialla vilistäviä hämähäkkejä Pirk ojentaa ensin nenällä, sitten tassulla ja lopuksi syömällä pieneläjät.

Nyt remontissa on hengähdystauko, joten kerkesimme retkeillä syksyn ruskan värejä ihailemassa. Hieno ruska tämä olikin pohjois-savon korkeuksilla. Kävimme laavu- ja pitkospuuretkellä. Syksyn koleus ei estä vieläkään koiraa uimasta: jos Pirk vain saa juosta vapaana, se kyllä pysyy lämpimänä. Tauolla on sitten tarjottava tuulensuojaa ja nuotion lämpöä märälle koiralle. Olemme jo alkaneet suunnitella ensi vuoden alkukesäksi Suomen, Ruotsin ja Norjan - lapin retkeä. Ihmislapset ovat kovasti kyselleet, milloin mennään taas Lappiin? Se tarkoittaa Lemmenjokea ja Hammastunturin maastoa meidän laumassa. Ehdotimme käsivarren kautta uutta suuntaa tuntureille ja se hyväksyttiin, kun luvassa on myös Jäämeri! Ensin vain selvitetään, miten saisimme Pirkin mukaan. Passi ja rokotusasiat pitää selvittää. Kaveria ei jätetä, kuin pakon edessä!

4.9.2008 ”Big Brother”

Kipuilusta huolimatta Pirk hoiti räkäisiä lapsia tunnollisesti. Pienimmän lapsen sängyn vierellä istui uskollinen vahti, kuono lapsen naamassa kiinni. Emännän ollessa keittiössä, kuului lapsen huuto:
”Äiti, miksi Pirkillä on niin iso nenä?”. – ”No, kun sen nenä on tietokone; se tekee sillä kovasti töitä ja tallentaa kaikki hajut”. Emäntä luuli vastauksen tyydyttävän lasta; mutta ei.
”Äiti, miksi Pirkillä on niin isot korvat?”. – ”Sillä vaan on isot korvalaput; ne lämmittää, koska koirat ei käytä pipoa.
”Äiti - älä viitsi!
- ”No, kysyppäs seuraavaksi Pirkiltä: Miksi sinulla on niin suuuuuret hampaat? Alkaa kuulostaa ihan Punahilkalta, vai mitä?”. Emäntä näki jo koiran makaamassa sängyssä peiton alla, myssy päässä, isoäiti ja Punahilkka mahassa. Alkoi naurattaa.
- ”Varo, ettei Pirk susi syö sinua”. Siihen loppui lapsen kysely, oli pitkään hiljaista. Sitten kuului vain koiran ja lapsen hörötystä. Ymmärsivät vitsin.
Ihana koira, kun sen voi antaa hoitaa lasta.

Loppuviikosta talossa tuli tutuksi suosittu ohjelmaformaatti ”Big Brother”. Pirkistä tuli ensin pikuveli ja sitten isoveli. Vanhin lapsista kysyi:
”Äiti, minkä ikäinen Pirk on?”
- ” Tasan 7 kuukautta.”
”Ei kun ihmisen iässä; onks se vielä mun pikkuveli?”. Voi ei! Emäntä laski naurua pidättäen äkkiä, että koirasta tulee esimurkkuikäisen isoveli vasta kaksi vuotiaana.
– ”Vasta kun olet 12v, Pirk on sun isoveli”.
”Hyvä”; kuului lapsen vastaus.

Viikonlopulla taloon hankittiin häkkiasukkaiksi kaksi berbiiliä ja silloin Pirkistä tuli isoveli – ”Big Brother”, kuten kuvasta näkyy. Häkin edessä piisaa tunkua, kun rotat vilistävät. Pirk valvoo rottien elämää kaikkein innokkaimmin. Välillä koira tökkää häkkiä nenällä, jotta rottiin saa lisää vipinää. Häntä vispaa ja tassut tömistää. Katsoa saa, muttei koskea, ”Nätisti Pirk” -komentaa emäntä. Täytyy myöntää, että aikuisistakin häkkiasukkaiden elämää on mukava KYTÄTÄ.

Kun vene oli matkannut rannasta järvelle, kuului jo ensimmäiset ukkosen jyrinät ja salamat iskivät hurjasti. Kova ukkonen nousi isännän syntyseuduilta Vehmersalmeltapäin, nostatti trombi-pyörteitä ja kaatoi metsää kuin raivopää. Ukkonen tuli mökkiä kohti. Mutta sitähän mökissä olevat tai kalastajat eivät tienneet. Kun ukkonen jyrisi jo lähempänä ja heitti kiukkuisia salmoita, nousivat lapset sängystä ja itkivät: ”miten isälle ja Pirkille käy?”; ”Ei me saada unta kun pelottaa!”. Eihän niillä hätää ole; menevät johonkin saareen suojaan, rauhoitteli emäntä.

Sade yltyi yhä kovemmaksi ja piiskasi järveä. Mökissä kuunneltiin huolissaan kuuluisiko jo veneen moottorin ääni ja Pirk ja isäntä palaisivat. Mutta ei kuulunut. ”Harvoin meille ukkonen nousee, kun ollaan alapuolista järvialuetta korkeammalla ja nyt on täällä viileä vesi, se estää ukkosrintamaa nousemasta”. Tämä rauhoitti ihmislapset. Ja pian ukkonen kääntyikin ryskämään Leppävirran ja Varkauden suuntaan. Sinne meni, ja lapset nukahtivat.

No, mutta mihin jäivät kalastajat, ihmetteli emäntä? Kello käy jo puolta yötä. Ei kai ukkonen vienyt isäntää ja koiraa mennessään? Lopultakin kuului rantaan tulevan veneen ääni. Kesti vielä jonkin aikaa, kun mökkiin ryntäsi sisälle märkä setteri Pirk tohkeissaan ja villinä. Koira juoksi matot kasaan, pyöri lattialla ja heilutti häntää emännälle ja yritti kertoa tärkeää asiaa. Isäntä kolisteli perässä sisään.

”No, ukkonenko se pelotti Pirkin?, kysyi emäntä. ”Ei vaan kala”, sanoi isäntä. ”Hah, mikä kala koiraa pelottaisi?”.

Pirk yritti selittää emännälle, että kala oli hirmukala - oikein tappajakala, ja ainakin isännän kokoinen! Isäntä taas kertoi, että kala oli aika iso, sellainen koiran kokoinen. ”Juu juu, katsotaan kalaa sitten aamulla”, tuhahti emäntä ja painui nukkumaan. Kalastajat olivat märkinä, mutta turvassa.

Kuvasta voitte päätellä, kumpi – isäntä vai koira - kertoi paremman kalavaleen? Vai olisiko se ollut sittenkin kirjoittaja??

31.7.2008 ”Sattumia kesäkeittiöstä”

21.7.2008 ”Suku on rakkain”

Pirk odotti siis tavan mukaan mökin kuistilla kaupasta palaavaa laumaansa. Emäntä ajoi pihaan ja kuistin ikkunaruudun takaa pilkisti koiran nenä ja sitten tippui kukkaruukku. OHO - tuli toinenkin auto! Mökin oven avauduttua Pirk huomasi ihanan hammaskeijun, ei - kun se olikin koirakummi Sanna! Keiju tai kummi – lopputulos oli kuitenkin sama. Ihana settereiltä tuoksuva olento tervehti, ylisti, kehui ja silitti yhtä aikaa ylitsevuotavalla tavalla Pirk koiraa. ”Katsokaa muutkin, näin koiraa tulee tervehtiä - kerralla ja kunnolla”, Pirk hykersi onnesta pyöreänä, eikä yhtään hyppinyt päälle. Sitten kummi antoi oman auton takakontista yllätyksen. Ihanaa – lisää settereitä! Ihan ne tuntuivat heti tutuilta. Ja sukulaisia vielä - ihanaa. Tuli kaksi jumalaista isoa setteriserkkua. Pirk pennun silmät venyivät onnesta viiruiksi ja hymyyn.

Nämä ihanat karvaiset sukulaiset olivat mökillä kaksi yötä ja päivää. Pirk sai tuntea kuuluvansa myös koiralaumaan, ja olla koiran tavalla - oma itsensä - onnellinen. Kyllä huiskuhännät vispasi ja tanner tömisi sukulaisten kesken, niin karvaisten kuin karvattomienkin. Järvessä koirat kävivät välillä jäähyllä ja nauttivat taas vapaana juoksemisesta. Paras loma: unta, valmis ruoka, leikkiä ja juoksua, märkiä karvoja, haisevia luita ja uudestaan unta…pian taas uusi setterileiri pystyyn.

Kiitos hammaskeiju, eikun -kummi!

6.7.2008 ”Äidin pikku apulainen”

1. Klo 6.40 herätä emäntä tökkimällä kuonolla varpaisiin tai pihistämällä yösukat.
2. Kolisuta keittiössä vesiämpäreitä ja tarkista onko vettä. Tee ruokatilaus. Emäntää pitää muistuttaa veden hakemisesta ja koiran ruoan valmistamisesta. Ei se muista ”vie mennessäs tuo tullessas, kun ovesta kuljet”.
3. Saata emäntä huussille. Tee pissi huussin nurkalle, siitä emäntä kiittää ja kakat mäkeen kalliolle huussin taakse. Juokse saunalle ja muistuta emäntää tiskiveden hakemisesta. Toivottavasti se muistaa samalla pestä rähmät ja vaikut korvistaan, että näkee ja kuulee jos koiralla on asiaa.
4. Syö oma ruoka, ennen kuin herätät lapset klo 8.30 – 9.00. Lapset herätetään iloisella jorinalla ja hännän huiskutuksella. Jos ei onnistu, emäntä antaa luvan hypätä lasten sänkyyn ja silloin tulee liikettä.
5. Asetu kuistille kyttäämään pihatöihin menijöitä. Hyppää ensimmäisen kannoille tarkistamaan, että urakat sujuvat, ”heilukaa hikisesti voimianne säästämättä, tai alan hyppiä laiskojen lahkeisiin!”.

6. Klo 12 ruoan tarkistus. Kurkista kuistin ovelta tupaan ja pyörähdä hellan luona, joko on valmista? ”Syömään!” huudettaessa asetu varmuuden vuoksi hyviin asemiin jääkaapin ja pöydänpään väliin koivet levällään. Selällään makaillessa saa parhaiten huomiota.
7. Saata emäntä saunalle tiskiveden hakuun ja juo samalla vettä järvestä pitkään ja hartaasti. Muista puhaltaa kuplia veteen, se on kaikista hauskaa!
8. Asetu laiturille vahtimaan västäräkkiä. Se on ärsyttävä lintu, jota kannattaa tuijottaa silmiin, niin että se älyää kenen laiturilla se kykkii ja kakkii. Laiturilta lähtiessä siivoa linnunkakat popsimalla ne suuhun, siitä emäntä tykkää.
9. Hetki luonnonsuojelulle: kakkaa niitylle, siitä tykkää sittisontiaiset. Sontiaiset ovat lisääntyneet kiitettävästi koiran kakkojen ilmaannuttua pihapiiriin. Mutta miksi emäntä kerää koirankakkoja ja vie ne huussin taakse puskaan? Eikö se ymmärrä luonnon monimuotoisuutta? Hätistä emännän mieliksi sontiaiset huussin rappusilta kuonolla ja tassulla tökkimällä. Hyi - ne ruikkii jotain hajua - yököttää! Miksi emäntä nauraa kun yökkäilen?

10. Klo 14 auta emäntää saunan muuripadan sytyttämisessä. Tarkista puulaatikko ja että emäntä muistaa ottaa tuohta sytykkeeksi, latoa puut pesään kuten isäntä neuvoi ja että TULI SYTTYY! Kyllä kirsu mahtuu pesään tarkistamaan puut ja tassulla tulee varmistaa, että uuninluukku on kiinni! Miksi emäntä sanoi: ”kyllä tuota koiraa harmittaa, kun sillä ei ole käsiä”. Tulihan se koiraa viehättää! Se on primitiivireaktio ihmisen ja koiran alkuhistoriasta. Siinä tulee tuumittua: tuli syttyy, tuli sammuu – tuhka jää…Mutta hei, tuohet on loppu!
11. Lisää tuohta! Auta emäntää repimään tuohia vastikään kaadetuista koivuista. Katso tarkkaan, miten emäntä repii ja auta tassulla sekä hampailla. Tuohi tuntuu olevan ihmisille muutenkin tärkeää. Emäntä sanoi, että ”kyllä sitä tähänkin tupaan tuohta uppoaa, kun korjaamaan ruvetaan”.
12. Vahdi ja vakoile lasten leikkejä. Ne saattavat keksiä sellaisia kepposia, mitä koira ei ole vielä keksinyt - ahaa.
13. Tarkista tupa klo 14 ja saako koirakin välipalaa? Jos ei, niin väliohjelmaa voi järjestää rypemällä pellon takana mutaojassa. Kyllä emännällä on aikaa viedä koira rantaan pesulle.

14. Klo 17 Juokse rantaan nostamaan vettä saunaan. Muista juoda tilaisuuden tullen kuormasta, eli suoraan ämpäreistä. Emäntä ei vaan tykkää, kun juot ja puhallat kuplia pesuvesissä.
15. Hae lapset iltaruoalle. Jos käsky ei kuulu, hypi, juokse ja hauku trampoliinin ympärillä.
16. Vahdi sisiliskoja ilta-auringossa. Muinaisten liskojen jälkeläiset, ”minidinot” kuten ihmiset sanovat, lämmittelevät MEIDÄN saunan rappusilla. Ne keräävät päivän viimeiset aurinkoenergiat lämpimällä kivirappusella ja hirsiseinällä. Muista tökätä liskoa kuonolla pyllyyn. Kyllä koiran kuono on laki.

17. Klo 20 juokse saunaan ja saata mökinväki iltapesulle. Pöllytä päivän pölyt ihmisten sukista ja kengistä kantamalla ne kaivolle tuulettumaan. Tästä ne tykkäävät. Emäntä hoi - muista ottaa tiskivedet tuvalle mukaan. Pyöritä vesiämpäriä pitkin saunapolkua, niin kyllä se muistaa.
18. Klo 22 mene ihmisten mukaan huussille yöpissille. Odota hitaampia pissijöitä tuvan rappusilla takaisin. Kerro tulijoille, että ”nyt saatte mennä nukkumaan, sinne kuumaan kamariinne”. Jää viksuna koirana viileälle kuistille nukkumaan. Hyvää yötä ja tulevaa työpäivää kaikille maatyöläisille. Tehkääpä tämä perässä.

Kaupungissa viimeksi Pirk on auttanut emäntää kulttuuripolkutehtävissä. Emäntä kirjoittaa Kuopion koululaisille tehtäviä ja ajaa päivisin autolla kaikenlaisiin luonto- ja rakennuskohteisiin tutustumaan. Pirk on ansiokkaasti näyttänyt, mitkä kulttuuripaikat ovat koirien mieleen. Näitä ovat mm. kosteikot, muta- ja multakuopat, lähteet, rantavedet, vesilätäköt ja viemärin suut. Kyllä vesipeto-setteri sen tietää!

Sadepäivinä on mökillä selvästi puuhan puutetta. Viileällä kuistilla on kyllä kiva köllötellä ja kytätä, milloin ovi vapauteen aukeaa. Lauman pienimmät lukevat sateella vanhoja akkareita, mikä on kuolettavan tylsää ja ärsyttää koiraa. Kukaan ei heilu hikisesti pihamaalla ja järjestä Pirkille puuhaa, ei edes emäntä.

Pirk keksikin aamulla saunarannassa pientä kivaa sadepäivän ratoksi. Emäntä istui ruokapöydässä mökissä ja katsoi ikkunasta kaunista järvimaisemaa. Missähän Pirk puuhastelee? Miksi laiturin edustalla kelluu valkoisia lauttoja? Emännän piti lähteä kesken aamupalan tarkistamaan, mitä oikein tapahtuu. Ja kas, Pirk oli lähettänyt järvelle isännän vanhat styrox-verkonkohot seilaamaan. Niitä sitten ongittiin takaisin rantaan ja taas piisasi puuhaa koko laumalle.

Pirk on avannut myös terassikauden. Koira syö ruoastaan sisällä vain puolet, jonka jälkeen siirtyy ovelle raapimaan - "Pakko päästä terasille!" Jos lauma tai keittiöhenkilökunta ei ymmärrä Pirk rämpyttää tassulla ovenkahvaa - "haloo?" Kun henkiloökunta älyää viedä ruokakupin ulos, Pirk rauhoittuu.

Lauman pienimmät ja johtajat ovat kiukkuisia, kun eivät vielä itse ole saaneet ulkoruokaa. Kodin kellariremontti painaa päälle ja olemme mökillä evakossa (paitsi isäntä).

Pirk on kohta miehen mitoissa. Pöksyihin on kasvanut villat, poskiin on ilmaantunut pitkää partakarvaa (Isännälle kilpailija?) Selän karva kihartuu kauniisti aalloilla. Korvakikarvat leikattiin äsken ekaa kertaa.

Pirk on ottanut mittojen lisäksi lisää vauhtia. Juoksu on niin räjähtävää, että Pirk sai lisänimen koiraohjus. Vauhdista pysähtyminen ei Pirkillä aina onnistu ja silloin ohjus törmää ihmisten jalkoihin.

2.6.2008 ”Eka kerta”

Puijon metsästä Pirk löysi eka raadon, eli siili vainaan syötynä. Raadon haju oli voimakas. Pirk haisteli ja tuumi siiliä pitkään puistatellen pää kallellaan ja painoi hajun muistiin. Raato oli supikoiran pesän lähellä. Pesäaukon suulla hiekkapenkalla näkyi Supin tuoreita käpälän jälkiä ja haju oli sellainen, ettei Pirk uskaltanut mennä pesäaukkoa tutkimaan - tällä kertaa.

Pirkin eka aamukakat ja -pissit onnistuivat vihdoin lähilenkin varteen. JES! Tähän asti Pirk ei ole uskaltanut jättää kakkahajujaan ”isojen koirapoikien” jätösten sekaan. Kyllä nyt kelpasi potkia takajaloilla omat merkit.

Eka pitkä automatka (1h) mökille takakontissa onnistui Pirkiltä menomatkalla hyvin ja tulomatkalla jo kiitettävästi. Pirk suhtautuu iloksemme uusiin aisoihin uteliaan rohkeasti ja mutkattomasti. Kunhan koko lauma on mukana ja näyttää mallia.

Eka "mökkikesän" valloitus onnistui myös hienosti. Pirk oli mökin pihapiirissä heti kuin kotonaan (valtaosan ajasta vapaana) ja juoksi ensimmäiseksi rantaan lotraamaan vedellä. Pirk osaa muuten puhaltaa vedessä kuplia!

Eka venematka saareen ja kalakämpälle sujui myös kuin vanhalta tekijältä. HUPS vaan koiran pelastusliivi päälle ja sitten menoks nokka tuuleen ja kokassa istuen. Isäntä arveli, että eka kerta melontaa tulee sujumaan Pirkiltä yhtä mallikkaasti.

Viime viikolla Pirk oivalsi vihdoin, ettei kannata hyppiä päälle, murista ja komentaa. Oivallusta terästi pieni kolinapurkki, joka tippui pöydältä lattialle tai sitä ravistettiin ilkeästi. Varastelubuumi on myös hiukan hellittänyt ja sen sijaan on tullut pellehommat. Pirk hauskuttaa lauman jäseniä mm. juomalla vettä suoraan hanasta (tassut lavuaarin reunalla), venyttelemällä rappusissa tien tukkona, aukaisemalla ovet kahvasta kääntäen, rummuttamalla hännällä patteria aamutuimaan herätyksen merkiksi ja tietysti pussaamalla naisia hellästi kaulalle. Lauman pienet tytöt jaksavat edelleen ihmetellä, miten Pirk osaa nikotella, aivastaa, yskiä, sylkeä, piereskellä, haukotella, laulaa, rummuttaa, puhaltaa kuplia ja hymyillä silmät viirulla.

mitään en oo varastanut, koskaan - uskotko? 26.5.2008 ”Virtaa piisaa”

Perjantaina, kun äiti tuli kotiin Pirk oli yksin ollessa repinyt yhden isän mittarin ikkunalta alas, ja mittarin patteriluukku oli auki. Kahta patteria etsittiin kuumeisesti, vain yksi löytyi. Soitettiin varalta jo eläinlääkäille. Selvisi kuitenkin, että mittarissa oli vain yksi patteri, se joka oli tallessa. HUH. Äiti sanoikin, että Pirk ei kyllä tarvitse yhtään lisää virtaa!

Minun on vaikea tulla koulusta kotiin, jos kuulen Pirkin vinkuvan, en kestä sitä! Kerran sain koiran hiljaiseksi vasta, kun päästin sen pois koiraportin takaa. Lyhyen morjens seremonian jälkeen se ryntäsi keittiöön ja hyppi minua vasten. Hyppimiseen auttoi, kun otin Pirkiä tassuista kiinni ja tanssimme ympäri ees taas, kunnes se kyllästyi. Temppu auttoi tällä kertaa ja Pirk rauhoittui.

Muuten meidän Pirk osaa sylkäistä ja pitkälle. Pirk varasti pikkusiskon kumilenkin vessan lattialta äidiltä salaa. Kun Pirk murisi keittiössä, äiti komenri "ei saa muRrrista!" ja silloin Pirk sylkäisi kiltin pojan näköisenä kumilenkin pitkälle äidin jalkoihin. Äiti meni eteiseen nauramaan, ettei Pirk näkisi. Murinan ja komentelun jälkeen ei sovi nauraa.

Mä kirjoittelen välillä tänne sivulle ja autan sillai äitiä. MOIDO!

18.5.2008 ”Ottakaa varas kiinni!”

Lisäksi lauman pienimmät ihmiset ovat ruvenneet varkaisiin. Lotta söi luvatta koko pussin keksejä, jotka oli tarkoitettu emännän iltapäiväkahveille ja anasti siskon kanssa karkkipäivän karkit vanhempien ollessa kaupassa. Rikospoliisin tyttärenä emäntä ei ole voinut katsonut varkauksia ja valehtelua sormien läpi. Varasjengiä kuulusteltaessa ilmeni lasten suusta: ”ei me voitu vastustaa kiusausta!”. Koiralta kysyttäessä se vastasi laupiaan Samarialaisen katseella. Vakava eettinen ja rikosoikeudellinen ongelma emännälle, johon ei löytynyt heti tyydyttävää ratkaisua. Varsinkin kun lapset kysyivät: ”Miksi meille sanotaan rumemmin kuin Pirkille?”.

Muita viikon tapahtumia ovat olleet auton huolto ja punkit. Pirk on oikea punkkipankki. Punkkeja löytyi ensimmäisen viikon aikana kolme, joten Exspotti ja pihdit pääsivät testiin. Kun auto ei ollut viikkoon käytössä, lauman naisjäseniä kuskattiin moottoripyörän kyydissä asioille. Kyyditykset aiheuttivat hässäkkää, ja viikon ollessa sekavin Pirk aloitti rillumarein. Pirk kokeili jälleen hyppiä päälle ja komennella muristen lauman jäseniä. Koiran uudet ulottuvuudet rohkaisivat kokeiluihin, joista se palautettiin maan pinnalle perinteisin konstein. Metsälenkeilläkin jouduttiin ojentamaan koiraa, kun se hyppi päälle, yritti purra ja komentaa haukkumalla. Rillumarein alkaessa on Pirkin vapaus päättynyt aina taluttimeen. Taluttimessa kävely on rauhoittanut tilanteen. Tällaiseen oli varauduttu, sillä koirakummi Sanna oli valistanut meitä ns. takapakeista. Pari viikkoa menikin ihan kumman rauhallisesti, ja seuraavia rauhan ja sovun viikkoja odotellessa keskitymme varkauksien ehkäisyyn.

11.5.2008 ”Haudanryöstäjä puutarhassa”

Äitienpäivän alla Salla tyttö huusi huoneestaan: ”äiti – nyt Pirk syö sen ruumiin!”. Huoneen ikkunasta huomattiin, kuinka koira kaivoi ulkona kuoppaa pensaan juurella. Mitä sitten? Menin katsomaan ja kuopan reunalla oli hentoinen puuristi ja Pirk kuopan reunalla suu mullassa. Ovesta huudettiin itkuisella äänellä, että: ”siinä oli se punarinnan hauta!” (syksyllä punarinta lensi päin ikkunaa ja kuoli. Juhlalliset hautajaiset vietettiin syksyllä; lintu sai viimeisen leposijan puutarhastamme.) Etsittiin sitten vainajaa, mutta ei enää löytynyt. Epäiltiin, että punarinta saattaa tulla kummittelemaan Pirkin uniin. Itkettiin ja naurettiin. Setterit pitävät kuulemma hulluttelusta ja hauskuuttavat omistajiaan. Mietimme, josko ne hulluuttavat omistajiaan ja pitävät hauskaa niiden kustannuksella? Molempi parempi.

Puutarhan hoidossa Pirk on oikein taitava. Puutarhasta se on poistanut järjestelmällisesti ensin tylsät tulppaanit, sitten ulkomaalaiset liljat, nyt herukkapensaan lehdet ja terttuaiheet sekä vuorenkilpien valjut kukkanuput. Rumien pensaiden oksat on riivitty lehdistä paljaiksi ja hankalaa villiviiniä Pirk harventaa säännöllisesti. Piha alkaa olla kohta koiran suunnitelmien mukainen. Muut lauman jäsenet eivät saa aikaiseksi kuin puutarhaunelmia – ovat niin saamattomia.

Metsässä Pirk osoitti emännälle, mikä koira on laatuaan. Kuljimme Puijolla metsäjänisten jälkiä, jänikset aivan koiran kuonon edellä n. 10 metrin päässä. Kaupunkijänikset ovat tottuneet ihmisiin ja koiriin ja Pirk Puijon pupujen tuoksuun. Pirk heilutti jäniksille häntää, ja kertoi emännälle, että ”katso - jäniskoirat juoksevat pupujen perässä – ei lintukoirat”. Kallion laella Pirk sen sijaan kiinnostui korpeista ja kuusikossa tiaisten säkätyksestä. Mättäällä ihastelimme hämähäkkien elämänlankoja. Kuusten alla kevään kirkas valo näyttää seittilangat hienosti kiiltelevänä verkostona. Kohta pehmeästi taittuva kesävalo ja puiden lehvästöt piilottavat elämänlangat.

Puijon Konttilan tilalla käytiin katsomassa Vallun valtakuntaa. Vallu on rodultaan Hovawart ja arvokas vanha herra vahtikoirana. Vallu tervehti pihan rajalla Pirk-pentua merkkaamalla läheiset puut. Pirk toimi kuten pitääkin, kutistui jälleen ihan pieneksi pennuksi, painoi pyllyään maahan ja teki pentupissit osoittaen alamaisuuttaan. Vallu nuuhki Pirkin tarkasti ja totesi, että "kyllä tästä vielä koira tulee; tervetuloa Konttilaan".

4.5.2008 ”Ihmisen paras ystävä”

Emäntä on iloinnut erityisesti metsäretkistä koiran kanssa. Pirk tuntee jo reitin lähimetsään. Matkaa on n. 50m metsäpolulle, josta alkaa upeat Puijon ulkoilumaastot. Pirk kulkee pannassa ja remmissä hartaasti kohti kevätpuroa, jossa on kiva leikkiä vedellä. Kun Pirk päästetään vapaaksi, se seuraa emäntää uskollisesti. Kuljemme hitaasti ja ääntä pitämättä syvälle vanhaan kuusimetsään. Emme kulje polkuja. Kuulostelemme lintuja, tutkimme koloja ja kantoja. Välillä emäntä kuiskaa jotain, ja Pirk kuulostelee tarkasti mistä on kyse, tulee vierelle – istuu - ottaa katsekontaktin ja kallistelee päätä. Koira katsoo tarkasti, mihin emäntä suuntaa.

Löysimme satumaisen metsäpohjan, sammaleisen kokolattiamaton, jolla Pirk juoksee nautiskellen ylös - alas Puijon rinnettä. Emäntä istuu mättäällä tippa silmässä ilosta ja katsoo, kuinka koira nauttii mitellessä voimiaan maaston kanssa. Välillä Pirk tekee liukuja sammalmättäiden väliin ja jää lepäämään. Koira juoksee hienoa hakulenkkiä maastossa - hajun päässä - ja tulee aina paikalle tarkistamaan onko emäntä paikalla. Pirk löysi haukan kynimän sepelkyyhkyn sulat ja jänisten talviturkin villoja sekä niiden ”petipaikan”. Hieno sammalmätäs kuusen oksien suojassa oli kauttaaltaan valkoisten karvojen ja papanoiden peitossa. Siinä on jänis viettänyt suojaisia talviöitä.

Metsän suojasta palaamme hiljaa polulle kohti kotia. Pirk tulee hienosti vierelle, kun emäntä kyykistyy, ja antaa laittaa remmin kiinni pantaan. Sitten iso KIITOS – HYVÄ PIRK! Olemme säikyttäneet pari sauvakävelijää sen vuoksi, että tulemme metsästä ihmisten ilmoille niin hiljaa. Niin me ystävät osaamme kulkeä metsässä, kuin metsän eläimet ikään. Kyllä on nautittu.

28.4.2008 ”Löylyä lissää, ei tunnu missään”

Keskellä viikkoa emäntä väsyi ja Pirk huomasi, että nyt voi kokeilla, kuka on heikoin lenkki. Pirk lisäsi löylyä ja alkoi päällehyppiminen sekä pureminen entistä rajummin. EI- kiellon jälkeen ei sattunut saumaa, että olisi kerennyt hihkaista iloisesti HYVÄ- koiran lakattua puremasta. Välillä koira painettiin maahan. Noustuaan Pirk aloitti heti uudestaan ja uudestaan. Joskus onnistui kääntää pureminen ja hyppiminen vetoleikiksi, jonka voitti emäntä tai isäntä. Koira rauhoitettiin välillä myös sylissä.

Lauantaina iski epätoivo emäntään ja silloin Pirk tempaisi ulkona pariin otteeseen pyykit narulta. Sisään lähtiessä loppuhuipennuksena Pirk hyppi muristen päälle ja repäisi emännän housutkin – useamman kerran peräjälkeen. Ojennuspaini oli uuvuttava - molemmille. Väsyneenä ei pitäisi painia, mutta ei voi antaa koiran hyökkäillä päällekään. Kysyttiinpä taas neuvoa koirakummilta. Neuvot valoivat uskoa: on jatkettava sitkeästi peräänantamattomalla linjalla, huumoria unohtamatta. Ei-pure, ja perään Hyvä- ns. toivotusta käytöksestä tehosi aiemmin aika hyvin, nyt vain satunnaisesti. Jatkossa peräänantamattomuus varmaan kantaa hedelmää.

Viikon onnistuminen = viikonlopulla Pirk kävi pienillä metsäretkillä ja käveli matkat metsään pannassa tosi mallikkaasti! Eka pantareissu oli viikko sitten. Kun Pirk näkee pannan ja remmin se istuu nätisti ja laittaa pään pantaan, aivan kuin tietäisi pääsevänsä kivalle retkelle. Tämähän onnistuu ja ollaan tosi TYYTYVÄISIÄ!
Sunnuntaina käytiin Länsi-Puijon metsissä samoilemassa. Alku- ja loppumatkat pannassa sujuivat mallikkaasti, samoin välillä vapaana temuaminen. Pirk ei vielä ole lähtenyt 20m kauemmaksi ja osaa jo itse seurata, minne isäntäväki on menossa; metsässä ei koiraa tarvitse kutsua nimellä - hienoa käytöstä. Toki merkkaantuminen omaan laumaan voisi olla vahvempi, sillä vieläkin Pirk lähtisi kenen tahansa mukaan ...

Perjantaina oli vuorossa I rokotus. Se sujui mallikelpoisesti, ongelmitta. Rokotuksen sivuoireita pitäisi olla väsymys, mutta koska Pirk ei ollut kuullut sivuvaikutuksista, ei niitä myöskään näkynyt. Virtaa siis riitti juuri niin paljon kuin nuoressa Irlanninsetterissä voi olla

22.4.2008 Räyhähenkeä

Pirk murisee myös ruoalle ja perheen lapsille. Jos joku käy kyykkyyn Pirk hyppää takaapäin puremaan selästä tai niskasta. Pirk haastaa koko ajan laumanjäseniä vastaamaan huutoon. Mitäs läksitte! Leikkiminen onnistuu välillä huonosti, koska sekin menee räyhäämiseksi.

On otettu osaajien neuvoista vaari ja painettu koira niskavillasta napakasti maahan, kellistetty - Ei revi! EI, EI ja EI. Mutta 100 x EI tarkoittaa koiran mielestä nyt vastahaastetta ja lisää koiran kierroksia. Olemme ohjanneet välillä Pirk- energiaa jalkapallon kimppuun, haistelutyöhön metsään, on kokeiltu voihkaista AU puremisesta, käännetty selkä ja lähdetty ns. muihin hommiin, mutta Pirk ei näistä pehmojutuista välitä – ”heikkoa ainesta, eivätpä paljon kestä!” Lauman jäsenten räyhääminen ja pureminen on SIISTIÄ! Kuseminen sohvalle on vielä siistimpää - koiran viimeinen sana (yritys). Jos lauma jättää räyhähengen yksin pihalle tai koiraportin taakse on syytä kakata sekä pissata kynnyksen kupeeseen. Siinä on sitten mukava liukurata, kun Pirk haetaan sisälle tai viedään ulos.

Tämä räyhähenki ja kusinen vastalause EI johdu huomion tai ajanvietteen puutteesta. Pirk ei vietä päiviään yksin, sillä emäntä on kotona etätöissä ja koira on ollut korkeintaan 2h yksin arkipäivisin. Pirk pääsee myös runsaasti ulos takapihallemme pitkin päivää. On tehty pulmapurkkeja ja annettu potkaluita sekä köysiä puruvimmaan. Koiraa hyvitellään onnistuneesta yhteistyöstä tarpeen tullen ja vahvistetaan yhdessäoloa laumassa, kun lauma suo. Lauma on toisaalta jättänyt koiran täysin huomiotta mm. sohvalle tehdyn terrorikusen jälkeen.

Oikeutta ihmisille! Jatkoa seuraa: TAIPUUKO kapteeni PIRK lauman sääntöihin; lauma EI TAITU.

Ensi viikko liekö onnen tuo…

12.4.2008 Kakka homma, mutta tulipahan tehtyä

Muuten Pirk poika on meitä terävämpi kaikessa opissa. Setteriä on kiva lukea, koska se ottaa hyvin kontaktia ja seuraa kaikkea tekemisiämme. Mutta emme vain ole tarpeeksi nopeita lukemaan koiraa! Pirk saattaa osata kuitenkin lukea emännän ajatuksia, sillä meinasin hävittää kukkapenkistä inhoamani liljat ja laittaa havukasveja tilalle. Nyt ei tarvitse, sillä Pirk söi jo liljan alut. Pirk on myös huumorimies ja naurattanut meitä monilla tempauksillaan. Kakka- ja pissarumbaa emme vaan osaa ottaa vielä huumorilla.

Pirk tykkää paljon metsäretkistä ja seuraa vapaana hienosti emäntää ja isäntää. Peltoretkellä lauantaina Pirk heitti jo talviturkin. Ojaa ja sulamisvesiä piti tutkia niin pitkälle, että tassut eivät enää tavoittaneet pohjaa... Emäntä säikähti, että "nyt se hukkuu" ja varautui hyppäämään hyiseen veteen. Mutta kas kummaa, Pirk uikin rauhallisesti koiraa ja nousi ojan reunalle ravistelemaan. "Hyvä, sinähän osaat uida!" Ja sitten nopeasti autolle ja kotiin, että kylmä ei kangista. Kotona Pirk nautti lämpimästä vesipesusta ammeessa. Ja todella nautti!

5.4.2008 Lauman testausviikko

29.3.2008 Infoähkyä

22.3.2008 Kotiutuminen