Appisjoki oli kyllä edessäpäin, joten nenäni osoitti kutakuinkin oikeaan suuntaan. Vitsit oli kuitenkin vähissä. Päättelin kulkeneeni jonnekin lammen ja Lavun kämpän väliin. Päätin jatkaa suoraan eteenpäin. Hetkisen kuluttua tulinkin tutun pikkupuron varteen. Puroa seuraamalla löysin tutun kumpareen, jonka päälle olin kiivennyt aikaisemmin saman päivän aikana rinkan kanssa. Käännyin oikeaan, seurasin pientä polkua reipaat viisi minuuttia ja siinä se oli: Appislampi. Juuri kun tuli pilkkopimeää.

Hommana opetus: Kun eksyy, pitää pysyä rauhallisena ja kulkea kohti varmoja paikkoja, joista ei voi erehtyä. Minä aloitin paikantamisen toistelemalla itselleni ääneen "nyt ei ole mitään hätään, rauhallisesti ja järkevästi toimimalla löydän leirin ennen aamuntuloa". Suuntasin kulkuni kohti varmaa kohdetta (iso joki), josta ei voi erehtyä ja jonka ohi ei voi kulkea.