Copyright (C) 1996 Jari Kaasalainen (jari.kaasalainen@iki.fi) Tätä dokumenttia saa kopioida ja levittää muuttamattomana vapaasti. Jos levität muutettua tai lyhennettyä versiota dokumentista, tätä tekijänoikeusmerkintää ei saa poistaa. En ota vastuuta mahdollisista virheistä enkä varsinkaan muiden muuttamista versioista. Jos teet dokumenttiin lisäyksiä tai korjauksia, merkitse selvästi oma työsi. Parasta olisi, jos lähettäisit korjausehdotuksesi minulle osoitteeseen jjk@iki.fi jolloin ne voidaan ottaa mukaan alkuperäiseen tekstiin. Versio 1.0 18.12.1996 1. Slackware on yksi vanhimpia Linux-distribuutioita, joka kuitenkin säilyttää vannoutuneet kannattajansa vuodesta toiseen. Sen asennus on melko yksinkertaista, mutta se on aloittelijalle melko hankala ylläpitää, koska siinä ei ole juurikaan distribuution kokoajan (Patrick Volkerding) tekemiä valmiita konfigurointi-scriptejä, joita löytyy mm. Debianista ja Red Hatistä. 2. Mistä ja mihin Linux asennetaan. Vaihtoehtoina on yleensä joko asennus kovalevyltä tai CD:ltä. Myös disketeiltä asennus on mahdollista (joskaan ei suositeltavaa!), kuin myös suoraan verkosta jostain ftp-paikasta. Useimmat kuitenkin ostanevat joko CD:n (suositeltavaa, varsinkin aloittelijoille) tai hankkivat haluamansa paketit Internetistä tai purkeista ja panevat ne omaan DOS-hakemistoonsa. Jälkimmäisessä tapauksessa kannattaa tehdä esim. C:\LINUX-hakemisto (MS-DOS) ja sinne jokaiselle paketille oma hakemistonsa tyyliin A1, A2, AP1, D1 jne. joihin jokaiseen sijoitetaan kyseinen paketti. Seuraava huomioitava asia on, mihin Linux halutaan asentaa. Koska itse suosin oikeaa asennusta UMSDOS-tyyppisen asennuksen sijasta, pitää kovalevyltä löytyä riittävästi vapaata partitioimatonta tilaa Linuxia varten. Käytä DOS:n fdisk-ohjelmaa, mutta muista että sillä pystyy helposti tuhoamaan levynsä tiedot, joten huolehdi tarvittavista varmuuskopioista ensin! Jos käytät OS/2:a samalla koneella kuin Linuxia, lue ensin os2.txt. 3. Käynnistyslevykkeet Seuraavaksi pitää valmistaa kaksi kappaletta käynnistyslevykkeitä. Näistä ensimmäinen on boot-disketti, joka sisältää koneen käynnistyksessä tarvittavat tiedot ja tietyn tyyppisen kernelin, johon on käännetty tarvittavat ajurit. Jos esimerkiksi koneesi ei tunnista CD-ROM:asi, kyseessä on mitä todennäköisimmin väärä boot-levyke. Mikäli asennus suoritetaan kovalevyltä, riittänee tavallinen BARE-boot-levyke, jossa on ainoastaan kaikkein välttämättömin. CD-asennuksessa tarvitsee olla juuri omalle CD-asemallesi tarkoitettu boot-levyke. Mitsumin omistajien varsinkin tulee olla tarkkana, sillä uudemmat Mitsumit toimivat ihan normaalilla IDE/ATAPI-boot-levykkeellä, mutta vanhemmat saattavat tarvita MITSUMI-boot-levykkeen mikäli CD-asema on toimitettu oman ohjain- kortin kera. Toinen tarvittava levyke on root-levyke, joita niitäkin on erityyppisiä. Näistä kannattaa valita yleensä color.gz-tyyppinen levyke, ellet sitten tarvitse jotain erityistä hardware-tukea (lue README-tiedostot) tai jos käytät mustavalkomonitoria, tarvitset text.gz-levykkeen. Kaikki nämä boot- ja root-levykkeet löytyvät samasta paikasta, mistä sait muutkin Linux-paketit, CD:llä ne ovat yleensä /bootdsks.144- ja /rootdsks- hakemistossa. Mikäli käytät vanhaa lerppuasemaa, boot-levykemallit löytyvät /bootdsks.12 hakemistosta. Lisäksi tarvitset myös RAWRITE.EXE- nimisen ohjelman, millä siirrät haluamasi levykemallin levykkeelle (edelleen edellyttäen, että asennus suoritetaan MS-DOS/Win95-ympäristössä). Ohjelman käyttö on yksinkertaista; laitat vain levykkeen asemaan ja kirjoitat RAWRITE A: DOS-promptissa. RAWRITE.EXE löytynee myös samasta paikasta, mistä sait muutkin tarvittavat paketit. 4. Käynnistys Seuraavaksi voitkin laittaa äsken tekemäsi boot-levykkeen A:-asemaan ja käynnistää koneen uudelleen. Ensimmäiseksi tulee prompti mikä pyytää laittamaan mahdollisia lisäparametrejä. Useimmat eivät kuitenkaan tarvitse sellaisia, joten paina vain . Kun vastaan tulee jotain tyyliin "insert RAMDISK floppy now", vaihda asemaan root-levyke ja paina . Mikäli kaikki meni hyvin, vastaasi tulee Slackwaren tervetulotoivotus ja kehotus kirjoittautua sisään järjestelmään tunnuksella 'root'. Tee niin ja pääset aloittamaan varsinaisen asennuksen. Mikäli ongelmia ilmeni, varmista että boot- ja root-levykkeesi ovat varmasti yhteen- sopivat järjestelmäsi kanssa. Jos näin ei ole, tee uudet levykkeet ja yritä uudelleen. 5. Levyn osiointi Ensimmäiseksi pitää Linuxille luoda omat partitiot kovalevylle. Tämä tapahtuu fdisk-nimisellä ohjelmalla, joka käynnistetään komennolla fdisk /dev/hda (hda:n tilalle laitetaan haluttu kovalevy) (Huomaa, että tässä vaiheessa näppäimistökarttasi on todennäköisesti amerikkalaistyyppinen, joten /-merkki löytyy oikeanpuoleisen shift- näppäimen vierestä.) Älä kuitenkaan käytä ylläolevaa muotoa, mikäli haluat asentaa Linuxin jollekin toiselle kovalevylle, hda tarkoittaa ensimmäistä IDE-liitäntäistä levyä, hdb toista, hdc kolmatta, jne. Jos käytät SCSI-kovalevyä, ensimmäinen SCSI-levy on sda, toinen sdb jne. Kun fdisk on käynnistynyt, saat näkyviisi komennolla m menun, joka näyttää tältä: a toggle a bootable flag b edit bsd disklabel c toggle the dos compatiblity flag d delete a partition l list known partition types m print this menu n add a new partition p print the partition table q quit without saving changes t change a partition's system id u change display/entry units v verify the partition table w write table to disk and exit x extra functionality (experts only) Komennolla q voit lopettaa fdisk-ohjelman koska tahansa, ilman että kovalevyllesi tallentuu mitään muutoksia. Komennolla p kyseisen levyn nykyisen partitiotaulukon. Se saattaa näyttää esim. tältä: Disk /dev/hda: 64 heads, 63 sectors, 621 cylinders Units = cylinders of 4032 * 512 bytes Device Boot Begin Start End Blocks Id System /dev/hda1 * 1 1 261 524160 6 DOS 16-bit >=32M Tässä tapauksessa levy on kooltaan 1,28 Gt, jossa on yksi 512 Mt DOS- osio (tässä tapauksessa siellä on Win95). Loput levystä on osioimatta. Luodaan ensimmäiseksi uusi partitio Linuxia varten. Kirjoita n ja fdisk kysyy luodaanko extended vai primary partitio. Linux voi käyttää kumpiakin, mutta koska levyllä on ennestään vain yksi primary osio (niitä voi olla enintään 4 samalla levyllä), luodaan sellainen. Seuraavaksi kysytään osion numeroa, johon annetaan 2. Tämän jälkeen annetaan ensimmäinen vapaa sylinteri, tässä tapauksessa 262. Osio voitaisiin luoda muuallekin, mutta annamme kuitenkin nyt loput levystä kokonaan Linuxille. Seuraavaksi kysytään osion kokoa, joka voidaan antaa joko sektoreina tai tavuina. Helpointa on käyttää tapaa +xxxM, esim. jos halutaan luoda 500 Mt:n osio, kirjoitetaan +500M. Huomaa, että jos unohdat M-kirjaimen pois, osiosi kooksi tulee ainoastaan 500 tavua (tai laittamalle sen tilalle K:n, 500 kilotavua)! Nyt voidaan jälleen katsoa p-komennolla partitiotaulukkoa. Sen tulisi näyttää suunnilleen tältä: Device Boot Begin Start End Blocks Id System /dev/hda1 * 1 1 261 524160 6 DOS 16-bit >=32M /dev/hda2 262 262 520 524160 83 Linux native Tämän jälkeen kannattaa tehdä vielä oma swap-osio Linuxia varten. Tätä osiota käytetään koneen fyysisen muistin jatkeena ja se kannattaa olla riittävän iso. Suositeltava koko on 12 - 64 Mt, muistin määrästä ja aiotusta käyttötarkoituksesta riippuen. Osio tehdään samalla tavalla kuin äskenkin, mutta osion luomisen jälkeen sen tyypiksi on vaihdettava Linux swap Linux nativen sijaan. Se tapahtuu komennolla t, jonka jälkeen annetaan partition numero (tässä 3) ja tyyppi, joka on 82 (l:ää painamalla saat listan Linuxin tukemista osiotyypeistä). Varmista vielä lopuksi, että partitiotaulukko näyttää suunnilleen tältä: Device Boot Begin Start End Blocks Id System /dev/hda1 * 1 1 261 524160 6 DOS 16-bit >=32M /dev/hda2 262 262 520 524160 83 Linux native /dev/hda3 521 521 600 66528 82 Linux swap (Huomaa, että luvut eivät ole aivan oikeita, koska heitin ne melko summittaisesti. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska tämä on vain esimerkki) Ota vielä muistiin swap-osion Blocks-luku, jota tarvitaan hetken kuluttua. Jos olet tyytyväinen paina seuraavaksi w, joka kirjoittaa osiotaulukon levylle ja poistuu fdisk-ohjelmasta. Paina q, mikäli et ole tyytyväinen ja haluat poistua fdisk:stä muuttamatta levysi osiointia. Jos joku osio ei ole mielestäsi hyvän kokoinen, voit poistaa sen komennolla d (varo poistamasta DOS-osiotasi, mikäli haluat käyttää sitä myöhemminkin!) ja antamalla osion numeron. 6. Swapin käyttöönotto Mikäli koneessasi on vähän muistia, kannattaa swap-osio ottaa heti käyttöön. Sen voi tehdä myöhemminkin, mutta ylimääräisestä muistista ei ole koskaan haittaa. Ensin swap-osio pitää alustaa näin: mkswap -c Tässä tapauksessa on /dev/hda3 ja koko 66528 (blocks). Laita näiden tilalle omat vastaavat arvosi. Muistithan ottaa Blocks-kohdan arvon muistiin fdisk:ssä? Kun osio on alustettu ( -c -lippu tarkistaa myös bad sectorit) se voidaan ottaa käyttöön: swapon Eli tässä tapauksessa swapon /dev/hda3. Nyt käytössä on 64 Mt lisää muistia. 7. Asennus Nyt voidaan aloittaa Linuxin varsinainen asennus. Käynnistetään asennusohjelma komennolla: setup Käyttöösi tulee menu, jossa on seuraavat valinnat: HELP Read the Slackware Setup HELP file KEYMAP Remap your keyboard MAKE TAGS Tagfile customization program TARGET Select target directory [now: /] SOURCE Select source media DISK SETS Decide which disk sets you wish to install INSTALL Install selected disk sets CONFIGURE Reconfigure your Linux system PKGTOOL Install or remove packages with Pkgtool EXIT Exit Slackware Linux Setup HELP:stä voit lukea lisäohjeita (englanniksi). Siirry nuolinäppäimillä ensin KEYMAP-kohtaan, josta voit asettaa näppäimistökartan oikeaksi, eli suomalaiseksi. Etsi listasta kohta fi-latin1.map ja paina . Testaa että esim. *-merkki löytyy painamalla Shift:iä ja -näppäimen vasemmanpuoleista merkkiä. Skandinaavisten merkkien painallus todennäköisesti tuottaa vain v:tä ja d:tä, tätä ei tarvitse pelästyä, se korjataan myöhemmin. MAKE TAGS -kohtaan ei kannata aloittelijan koskea, ja TARGET on toden- näköisesti oletuksena /, joten siirry suoraan kohtaan SOURCE. Valitse haluamasi asennustapa, esim. "hard drive partition" kysyy sinulta kovalevysi osiota, jonne sijoitit Linux-pakettisi, tässä tapauksessa ne olisivat osiolla /dev/hda1 (DOS). Seuraavana kysytään hakemistoa, jossa ne ovat, esim. jos ne ovat C:\LINUX-hakemistossa kirjoita linux. "floppy disks" kysyy levykeasemasi tunnusta (yleensä a: ) ja "NFS" tarkoittaa verkon kautta tapahtuvaa asennusta. "pre-mounted directory" tarkoittaa yleensä jotain Linux-partitiolla olevaa hakemistoa ja "CD-ROM" kysyy missä IDE-liitännässä CD-asemasi on. Yleensä ensimmäinen vaihtoehto (automaattinen haku) löytää asemasi ilman ongelmia, ellei, on syynä yleensä väärä boot-levyke. Varmista, että kyseinen levyke sisältää juuri sinun CD- asemasi ajurit. Tämän jälkeen valitaan osio, jonne Linux halutaan asentaa. Tässä tapauksessa oikea osio on /dev/hda2. Mikäli osiota ei ole vielä formatoitu, asennusohjelma suorittaa sen puolestasi tässä vaiheessa. Inode-luku kannattaa pitää mahdollisimman pienenä, mikäli aiot säilyttää levylläsi paljon pieniä tiedostoja ja Linux-osiosi on pieni. Kun oikea asennusmedia on valittu, siirrytään valitsemaan haluttuja paketteja. Nämä sisältävät seuraavat: A Linuxin perusosat (välttämätön!) AP Erilaisia apuohjelmia ja työkaluja (suositeltava) D Ohjelmointityökalut (C/C++, Lisp, Perl, yms. suositeltava) E GNU Emacs F Erilaisia ohjeita yms. tekstitiedostoja K Kernelin lähdekoodit N Verkko-ohjelmat (TCP/IP, UUCP, Mail, News) T Tex ladontatyökaluohjelmisto TCL Tcl/Tc script-ohjelmointikielet X XFree86 X Window System, graafinen käyttöliittymä XAP X:n apuohjelmia XD X:n ohjelmointityökalut XV XView Y Pelejä (Sasteroids, Tetris, mahd. myös Doom ja Quake) A-paketti on ainakin asennettava, suositeltavia ovat myös AP- ja D- paketit. D-pakettia tarvitaan kernelin kääntämiseen, mikä saattaa tulla ajankohtaiseksi myöhemmin. Loput ovat valinnaisia, X-paketit asentamalla saa käyttöön graafisen käyttöliittymän, jota voi muokata halunsa mukaan (esim. MS Windows95-käyttöliittymä on mahdollinen). Linuxin täysasennus vie noin 400 Mt, joten mikäli osiosi on pieni ei kaikkea kannata asentaa, esim. N-paketista on hyötyä käytännössä yleensä vain, jos aiot liittää koneesi johonkin isompaan verkkoon. Myös GNU Emacsilla (tekstieditori, joka sisältää "kaiken mahdollisen, paitsi kahvinkeitintä") on omat kannattajansa ja vastustajansa. Jos et aio kirjoitella isompia juttuja, et tarvitse sitä, etkä todennäköisesti myöskään T-pakettia (tämäkin teksti on kirjoitettu picolla, joka on pieni, mutta helppokäyttöinen editori). Kun halutut paketit on valittu, asennusohjelma asentaa Linuxin kova- levyllesi. Tämä kestää koneen tehosta ja valittujen pakettien määrästä riippuen muutamasta minuutista pariin tuntiin, täysasennus Pentium- tasoiseen laitteeseen CD:ltä kestää noin 20min (allekirjoittanut asensi A, AP, D, K, N ja TCL paketit 386/25:een aikaan 1h 30min...). Asennuksen jälkeen tehdään vielä muutamia asetuksia, joiden jälkeen järjestelmä on käyttökunnossa. Ensimmäiseksi kovalevyllesi siirretään kernel, joka on käyttöjärjestelmän ydin ja huolehtii kaikesta liikenteestä käyttäjän ja koneen välillä. Mikäli boot-levykkeesi toimi ilman ongelmia kannattaa käyttää sitä, joten valitse kohta "bootdisk". Voit myös käyttää muita esim. Slackwaren CD:ltä löytyviä kerneleitä tai mikäli olet aikaisemmin tehnyt haluamasi kernelin toisella koneella ja siirtänyt sen levykkeelle, voit käyttää myös sitä. "skip" asentaa peruskernelin, mikä ei todennäköisesti tunnista mm. CD-asemaasi. Tämä voidaan korjata myöhemmin kääntämällä kernel uudestaan, mikäli asensit myös paketin K. Seuraavaksi kannattaa tehdä käynnistyslevyke, millä saat koneesi käynnistettyä mikäli asennuksen aikana on jotain mennyt pieleen. Vastaa 'Yes' ja laita tyhjä levyke a:-asemaan ja anna asennusohjelman formatoida se (kaikki levykkeen tiedot häviävät, joten älä käytä levykettä, jolla on tärkeitä tietoja!). Tämän jälkeen asennusohjelma kysyy modeemisi tietoja. Ellei sinulla ole sellaista, vastaa 'No'. Mikäli vastasit 'Yes' kysytään sinulta seuraavaksi mitä com-porttia modeemisi käyttää. Valikko lienee yksiselitteinen kunhan vain muistat, että Linux aloittaa porttien laskemisen nollasta (cua0) kun taas DOS aloittaa yhdestä (com1). Hiiren asetus on samanlainen, lisäksi pitää myös tietää hiiren tyyppi. CD-ROM:n asennus lienee myös selkeä, useimmat IDE-liitäntäiset CD-asemat toiminevat vaihtoehdolla "Works with most ATAPI/IDE CD drives (/dev/hd*)". Mikäli asensit Linuxin CD:ltä, käytä samaa asetusta tässä, muuten anna asennusohjelman itse etsiä asema. Mikäli se vastaa antamaasi vaihtoehtoa, ei ongelmia pitäisi tässäkään esiintyä. Jos haluat testata erilaisia fontteja, sen voi tehdä seuraavaksi. Sitten valitse modeemisi nopeus, uusille nopeille modeemeille (14400/28800 bps) kelpaa 38400. Tämän jälkeen päästään asentamaan LILO:a. LILO tulee sanoista LInux LOader, jolla Linux käynnistetään. LILO:n sijasta voit käyttää myös käynnistyslevykettä tai loadlin-ohjelmaa, jolla voit käynnistää Linuxin suoraan DOS:sta. Aloita kohdalla 'Begin', joka kysyy sinulta ensimmäiseksi mahdollisia lisäparametrejä. Mikäli asennuksen aikana et tarvinnut sellaisia, et tarvitse sellaisia nytkään, muussa tapauksessa syötä ne ja paina . Seuraavaksi pitää päättää minne LILO asennetaan. Vaihtoehdot ovat MBR, joka on kovalevyn alussa oleva käynnistyslohko, Boot, joka on Linuxin root(käynnistys)-osion alkuosa tai Floppy, jolla voit tehdä LILO-käynnistysdisketin. MBR:ää kannattaa käyttää, ellei sinulla ole käytössä esim. OS/2:n Bootmanager-ohjelmaa, joka lakkaa toimimasta jos asennat LILO:n MBR:ään. Tässä tapauksessa LILO kannattaa asentaa Linuxin Boot-osiolle ja lisätä se Bootmanageriin. Lue kuitenkin lisäohjeet os2.txt:stä. Se ei näet ole aivan noin yksin- kertaista... Jos LILO:n asennus vaikuttaa epäilyttävältä, kannattaa painaa 'Cancel' ja käyttää ainoastaan käynnistyslevykettä (minäkin tein niin parin ensimmäisen kuukauden ajan Linuxin asennuksen jälkeen). Varsinkin, jos käytetään useampaa käyttöjärjestelmää samalla koneella (yleensä DOS:ia), saattaa aloittelijalle olla turvallisempaa käynnistää Linux levykkeeltä. Muussa tapauksessa siirrytään valitsemaan kuinka kauan LILO odottaa ennen kuin se käynnistää oletuskäyttöjärjestelmän. Jos koneessa on usempia käyttöjärjestelmiä, kannattaa odottaa vähintään 5 sekuntia. Jos koneessa on pelkkä Linux, voi ajastimen ohittaa kokonaan ja antaa LILO:n käynnistää Linux samantien. Kun olet valinnut haluamasi ajan, pääset takaisin päävalikkoon. Mene seuraavaksi kohtaan Linux, ja pääset lisäämään Linux- osiosi LILO:n valikkoon. Tee sama OS/2- ja DOS-osioille. Kun olet tyytyväinen, valitse Install ja asennusohjelma asentaa LILO:n kovalevyllesi. Jos muutat mielesi, valitse Skip LILO installation ja LILO:n asennus peruutetaan. Jos haluat poistaa LILO:n myöhemmin, voit tehdä sen esim. DOS:ssa näin: käynnistä DOS (vaikka käynnistyslevykkeellä) ja kirjoita FDISK /MBR. Tämä kirjoittaa kovalevyn käynnistysosion uudelleen ja tämän jälkeen koneesi käynnistyy DOS:iin. Huomaa kuitenkin, että tämän jälkeen tarvitset käynnistyslevykettä päästäksesi Linuxiin. Mikäli koneesi on kytketty verkkoon, voit seuraavaksi määrittää Linuxin käyttämään sitä hyväkseen. Voit käyttää verkko-ohjelmia myös ilman verkkoa, käyttämällä loopback:ia, jolloin kaikki verkkoliikenne ohjautuu takaisin omalle koneellesi. Tämä on hyödyllistä, jos esim. haluat opetella käyttämään eri verkko-ohjelmia omalla koneellasi. Enemmän verkoista kerrotaan verkko.txt:ssä (sitten kun se valmistuu...). Ensimmäiseksi kysytään hostnamea, joka tulee olemaan oman koneesi nimi. Anna haluamasi nimi, vältä kuitenkin liian pitkiä nimiä, esim. 8 merkkiä on sopiva. Seuraavana kysytään domainnamea, joka on verkkosi nimipalvelimen nimi (tarkista se verkkosi ylläpitäjältä tai jätä tyhjäksi, jos sellaista ei ole). Jos koneesi ei ole verkossa, mutta haluat käyttää verkko-ohjelmistoja, valitse seuraavaan kohtaan (Loopback only) 'Yes'. Jos vastasit 'No', kysytään seuraavaksi koneesi IP-osoitetta. Jos et tiedä sitä, kysy verkon ylläpidolta. Anna oikea osoite myös gateway-koneelle (anna oman koneesi IP, jos gatewaytä ei ole). Netmask selviää myös verkon ylläpidolta. Jos koneesi on kytketty nimipalveluun (nameserver) anna myös sen osoite (selviää jälleen juuri sieltä...). Kun kaikki verkon asetukset ovat kunnossa, saat vielä muistutuksen siitä, että kernelin tulee tukea verkkokorttiasi ja TCP/IP:tä. Näistä lisää verkko.txt:ssä ja kernel.txt:ssä (tulossa joskus). gpm on ohjelma, jolla voit käyttää hiirtä tiedonsiirtoon eri virtuaalikonsoleiden välillä. Vastaa 'Yes', mikäli haluat sen ladattavaksi käynnistyksessä. Mikäli koneesi on verkossa, voit määrittää miten sendmail-postiohjelma siirtää sähköpostisi eri koneiden välillä. Mikäli käytössä on nimi- palvelin, valitse SMTP+BIND tai SMTP mikäli nimipalvelinta ei ole käytössä. UUCP:n suhteen tunnustan tietämättömyyteni... TIMEZONE määrittää mitä aikavyöhykettä Linux käyttää. Uudemmista distribuutioista pitäisi löytyä myös Helsinki, joten käytä sitä (edellyttäen, että asut Suomessa). Jos sitä ei ole, valitse GMT-2. Nyt pääset lopultakin takaisin päävalikkoon, josta voit valita Exit ja sen jälkeen voit käynnistää koneesi uudelleen painamalla Ctrl+Alt+Del. Muista kuitenkin, että tämä EI ole oikea tapa sammuttaa Linux-konetta (vaikka Slackwaressa sen voikin tehdä), joten kannattaa jo tässä vaiheessa opetella shutdown-komennon käyttö. Kirjoittamalla shutdown -r now Linux sulkee itse itsensä ja käynnistää koneen uudelleen. Muista laittaa äsken tekemäsi käynnistyslevyke levykeasemaan (ellet asentanut LILO:a) ja niin pääset aloittamaan Linuxin käytön.