Onko yhteiskunnan viisasta ohjata perheitä taloudellisesti
niin pieniin
lapsilukuihin, että väestö ja työvoima ei uusiudu?
Nyt lapsilisät ohjaavat kotitalouksia pieniin lapsilukuihin
Kuva 1 Kulutuksena on lasten välttämätön elinkustannus sen tasoisena kuin OM:n asetuksessa yksityishenkilön velkajärjestelystä on määritelty: 1-2 lapsella 315 €/kk/lapsi, 3+ lapsilla 293 €/kk/lapsi. Lapsilisissä on nouseva porrastus viidenteen lapseen saakka. Netto-osuus on kustannus- ja lapsilisäsummien erotus eri lapsiluvuilla.
Kulutusmenojen ja lapsilisien lähde:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010322
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/020708161610HL?OpenDocument
Netto-osuus kuluista kasvaa lapsiluvun kasvaessa. Kulutusmenojen tasaus lapsiperhe- ja muiden elämänvaiheiden välillä laahaa pahasti jäljessä (pelkän indeksikorotustarpeen suuruusluokka 30%) ja opintotuen tulorajat eivät huomioi lapsilukua. Lapsiluuvun kasvaessa lasten kotihoito yleistyy, joten kasvavat menot maksetaan yhden päätulonsaajan tuloilla.
Nyt asumisen verotus ohjaa pieniin lapsilukuihin
Kuva 2 Asunnon laajennus 3+ lapsia varten vie asutuskeskuksissa helposti 100 000 €. Laajennus sisältää 30 000–40 000 € välillisiä veroja. Omaisuus/henkilö ei laajennuksessa yleensä kasva kun asunnon arvo jaetaan henkilömäärällä.
Ensiasunnon
hankinta ja sen suurentaminen 3+ lapsia varten on kallista
ja raskaasti verotettua. Uudellamaalla ja asutuskeskuksissa parin
lisälapsia varten hankitun lisähuoneen hinta sisältää
keskituloisen vuosipalkan verran välillisiä veroja päälle ensiasunnossa
jo maksettujen välillisten verojen. Toinen mokoma
veroja peritään tuloveroina hankintoihin nettona tarvituista tuloista.
Varainsiirto-, energia-, kiinteistö- ja jäteverot
kasvavat asunnon koon ja lapsimäärän kasvaessa. Nyt liikenteen verotus ohjaa pieniin lapsilukuihin
Kuva 3 Suomen osuus maailman CO2 päästöistä on 0,2%, josta liikenteen osuus on viidesosa. Henkilöautokannasta 7-9 paikkaisia on 3% ja 8-9 paikkaisia 1%. CO2 päästö/paikka on nykyistä käytäntöä parempi veroperuste.
Hinta- ja verolähde:
http://ekoake.autoalanverkkopalvelu.fi/
Myös auton hankinta ja suurentaminen 3+ lapsia varten on kallista ja raskaasti verotettua.
Autovero ohjaa 8-9 paikkaa tarvitsevan perheen yhden ison sijasta 3 pieneen autoon, joista verolla saa ensimmäisen. Lapsiluvun kasvu lisää myös polttoaine- ja matkustusmenoja.
Nyt tuloverotus
ohjaa pieniin lapsilukuihin
Kuva 4 Laskelmassa yhden lapsen
perheessä molemmat puolisot ansaitsevat saman verran. Neljän lapsen
perheessä toisen tulot ovat puolittuneet ja toinen on lisännyt tuloja
vastaavasti. Molempien perheiden vuositulot ovat samat. Lapsilisistä
huolimatta nettotulot henkeä kohti lähes puolittuvat.
Veroprosentit:
http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/omatveroasiat/laskurit/palkansaajantuloverolaskuri2011/
Kotitalouden tuloverotus kiristyy kun lapsiluvun kasvaessa lapsia hoitavan puolison tulot vähenevät ja toinen puoliso lisää tulojaan tulomenetystä vastaavasti. Tämä vaikeuttaa perheen ja työn yhteensovittamista ja vähentää työssä käyvän puolison lapsille käytettävissä olevaa aikaa.
Tuloverotus ei ota huomioon kotitalouden veronmaksukykyä alentavana lapsimäärän kasvaessa kasvavaa hoito- ja elatusvastuuta, vaikka perheen lasten kokonaistyövoima- ja verotuotto kertautuu lapsiluvulla.
Tarvitaan
verovähennyksiä tasaamaan lapsimäärän kasvusta
johtuvaa veromäärän kasvua ja kohtuullistamaan verotusta maksukyvyn
mukaiseksi
Kuva 5 Vuonna 1994 laman aikana
tehdyssä perhetukileikkauksessa osa verovähennysten poistosta
kompensoitiin korottamalla lapsilisiä. Tämä korotus on leikattu.
Suhteessa bruttokansantuotteeseen lapsilisät ovat painuneet alle tason,
jolla verovähennykset lisättiin. 
Numerolähteet:
http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/k353.pdf
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/Docs/210901113859TL
Verovähennysten käyttöönoton tarpeellisuutta on 2000 -luvulla yhä huonommin voinut kiistää sillä perusteella, että osa niistä siirrettiin 1994 lapsilisiin. Sen sijaan perhepoliittisia verovähennyksiä voi yhä paremmin perustella tarpeella tasata lisälapsista johtuvien lisämenojen välillisten ja tuloverojen yhdessä kasvattamaa verorasitusta. Tässä yhteydessä ajatus "mitä enemmän kuluttaa, sitä suurempi veronmaksukyky" ei toimi, vaan johtaa karsimaan lapsilukutoiveita.
Julkishallinnon taloudellinen ohjaus pieniin lapsilukuihin on ristiriidassa kansainvälisten sopimusten kanssa ja lisäksi lyhytnäköistä. Verojen ja lapsista johtuvien menojen tasausta eri elämänvaiheiden välillä tarvitaan, jotta lapsiperhevaiheessa syntyisi paitsi perheiden haluama, myös yhteiskunnan eläke- ja sosiaaliturvan rahoituspohjan kestävyyden vaatima määrä lapsia kasvamaan työikään.
Useimmissa Euroopan maissa verotuksen lapsi- ja perhevähennyksillä pyritään vähentämään verotaakan kasvua lapsista johtuvien menojen kasvaessa. Perheiden kannattaa tällöin paremmin parantaa toimeentuloaan taloudellista toimeliaisuutta lisäämällä. Samalla verotus saadaan vastaamaan paremmin kotitalouksien lasten hoitojärjestelyjen takia alentunutta veronmaksukykyä.
Suomessakin on tarpeen helpottaa perhepoliittisin verovähennyksin perheen ja työn yhteensovittamista lisätulojen hankkimispaineessa verotuksen lapsi- ja perhevähennyksillä. Vanhemmilla on tällöin käytettävissä lapsille enemmän aikaa verrattuna nykytilanteeseen ja paremmin varaa toivomaansa määrään lapsia.