Tieteeseen nähden astrologia on samassa asemassa kuin parapsykologia. Molemmat ovat maailman vanhimpia tutkimuskohteita mutta molempien ilmennyskenttä ylittää ne rajat joiden yli ei tiede ole päässyt. Tiede on ollut riittämätöntä koska tieteen rajat ovat tiedemiesten ymmärryksen sanelemien tositteiden varassa. Vastaavanlainen tilanne on vielä tänä päivänä kuin oli Galilein aikana: tiedemiehet taistelevat vallasta olla tietopiirinsä viimeinen sana. Syvällisesti ymmärtäen se on hyvin kohtalokasta vaikkakin inhimillistä. Siksi tarvitaan valtava määrä auktoriteettilausuntoja ennenkuin ymmärrystä edellyttävät tosiasiat saavat tieteen siunauksen.
Näin on tieteen tilanne eri tiedekuntien kesken. Eri tieteiden edustajain on erittäin vaikeata antaa tunnustusta toisilleen. He uskovat kukin omaansa ja löytävät helposti virheitä ja vaillinaisuuksia toisistaan. Tämä synnyttää vaikutelman ettei kukaan ole täysin varma siitä mikä on todellinen tieteen sana. Onneksi on myös sellaisia tiedemiehiä jotka näkevät enemmän kuin muut. Heitä tietysti teilataan kaikkialla mutta heidän ansiostaan kerran syntyy jotain joka johtaa yhteiseen kokonaisnäkemykseen.
Ihmiset, jotka uskovat olevansa tieteellisiä sen perusteella, että he eivät usko mitään mitä eivät ymmärrä, ovat valistumattomia, olkoon heidän akateeminen arvonsa kuinka korkea tahansa. He eivät ota huomioon tai eivät tiedä että ihmisen ymmärrys on riippuvainen niistä tiedoista, jotka hän on hankkinut, joten asiat joista hän ei mitään tiedä ovat ulkopuolella hänen ymmärrysmahdollisuutensa. Akateemisuus sinänsä ei ole mikään tae viisaudesta vaikka on totta että viisas tavallisesti hankkiutuu johonkin akatemiaan tai etsii muuten niitä vastaavat tiedot. Todellinen viisaus alkaa vasta akateemisuuden ulkopuolella silloin kun huomaa miten äärettömän paljon enemmän on asioita kuin ne joista minä tiedän. Niinpä viisas ymmärtää että ihmisen pää on tieteellisyyden todistaja vain niissä asioissa joihin hän on hankkinut tietonsa. Ne tiedemiehet, jotka eivät tätä muista tai eivät ole ottaneet huomioon ovat omien tietojensa loveenlangenneita uskovaisia, - valistumattomia.
Niin astrologiassa kuin parapsykologiassa pitäisi riittää se, ettei ilmiöinä niitä voida kieltää puhumattakaan niistä lukemattomista todistuksista jotka tilastollisesti ylittävät matemaattisen arvausosuman. Ja mitä suurempiin lukuihin tullaan, sitä ilmeisemmäksi käy kaikkien ilmiöiden systemaattisuus. Täten astrologia niinkuin parapsykologiakin edellyttää tieteellisten rajojen siirtämistä niille tositetasoille, joihin ne kuuluvat. Onhan esimerkiksi teologinen tiedekunta siunattu tieteeksi koska Raamatun tutkiminen edellyttää tieteeksi hyväksytyillä menetelmillä tutkimista.
Miksi ei astrologinen tutkimus olisi tiedettä, jos se tehdään tieteelliseksi? Kaikkia sähkömagneettisia säteilyjä ei tunneta, mutta vaikutukset koetaan. Samalla kokemus toteaa, riittävän tarkkailun jälkeen, niin astrologiset lainalaisuudet kuin parapsyykkiset ilmiötkin, vaikka tiede ei ole päässyt perille niiden syistä.
Sen lisäksi, että astrologia vaatii tarkkaa astrologista tietoutta, se edellyttää poikkeuksellista havaintokykyä. Astrologi mittaa abstraktisilla arvoilla joiden tuntemus on lähes ylipsyykkistä taituruutta. Ns. horoskooppi, jonka astrologi laatii, on psykoskopia voimien suhdanteista. Mitä syvällisempi astrologi on, sitä pätevämpi on oikeaanosuminen. Mutta heikompikin astrologi saattaa olla oikeassa, jos ilmaisu osataan tulkita riittävän syvällisesti. Astrologian vaikein ongelma on sanallisen ilmaisun puutteellisuus - ilmaisukielen rajoitukset. Tarvitaan oivallusta sisäisen tarkoituksen ymmärtämiseksi Nämä seikat huomioonottaen on hyvin ymmärrettävää, että eksaktisen arvostelijan on vaikeata päästä täysin objektiiviseen ymmärrykseen pitääkseen todistusta tieteellisenä.
Eräs ranskalainen klassikko on sanonut, että runous on matematiikkaa. Se on väite jonka vain harvat ovat voineet varauksetta hyväksyä. Kuitenkin on jopa niin, että kaikki taide on tiedettä vaikka ilmaisu tapahtuu aivan toisella tasolla kuin spesiaalitieteet. Miten esimerkiksi voidaan tieteellisesti tutkia taidetta ellei se olisi jotain johon sisältyy tieteellisiä tosiasioita? Samalla tavalla on vain laatuero eksaktisen naturalismin ja kaikkien paranormaalisten ilmiöiden välillä. Niiden tositteet ovat analogisesti samanarvoiset. Astrologia on kosmista psykologiaa, joka käyttää työvälineinään voimasuhteita, joiden kriteerioina ovat elämän kaikki ilmiöt. Jos sellainen laskenta ei ole tiedettä, niin mikä sitten?
Kun "Seitsemän veljestä" ilmestyi, kävi tiedemies Ahlqvist-Oksanen sen kimppuun juuri niistä syistä, jotka sittemmin ovat osoittautuneet eniten tieteellisesti paikkansapitäviksi, sillä taatusti runoilija Oksanen olisi heti oivaltanut, että "Seitsemän veljestä" on taiteen tasolla (taiteen keinoin) tulkittu loistava psykologinen totuus koko Suomen kansasta. Jos taideteos omalla tasollaan osoittautuu tällä tavalla tieteeksi, niin miksi eivät kaikki psyykkisiin kykyihin perustuvat ilmiöt saattaisi olla tieteellisiä, vaikka tiede ei niitä tällä hetkellä tunne. Kysymys on ymmärtämisen laajuudesta ja niiden omalla tasollaan olevista lainalaisuuksista. Elämä kokonaisuutena ottaen on luonnontieteellinen ilmiö, jossa ei ole mitään sellaista harhaa, josta joku oikeaoppinen olisi oikeutettu sanomaan viimeisen sanan.
1968?
Orvo Raippamaa