PSI JA ESP
Kreikan -kirjaimen mukaan on muotoutunut sana psi, jota käytetään kaikista parapsykologian tutkimusalaan kuuluvista sekä aineellisista että henkisistä ilmiöistä, jotka todetaan yliluonnollisiksi. Psi tarkoittaa paranormaalia - tavallisesta poikkeavaa ja täysin tuntematonta tekijää.
ESP on lyhennys englanninkielisistä sanoista extra sensory perception, suomeksi aistien ulkopuolinen havaitseminen. ESP on mediaalinen tekijä sellaisessa ihmisessä, jota sanotaan meedioksi välittäjäksi. Meedio on ihminen, joka omaa kyvyn saada yhteyttä aineen ja hengen välillä tai yleensä joka omaa luonnollisesta havaitsemisesta poikkeavia kykyjä.
Psi, tuntematon sekä liikunta - että mielekkyys - ja aistimushavaintojen ulkopuolelta tuleva tieto sekä kokeminen (ESP) ovat parapsykologisen tutkimuksen pääkohteet. Historiallinen ja tilastollinen kokemus todistaa sellaisten ilmiöiden olemassaolosta, jotka luonnollisen havaitsemisen selitteillä eivät ole todistettavissa. Ilmiöt ovat kuitenkin laadullisesti sellaisia, jotka kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen kesken ovat olleet hämmästyttävän samanarvoisia. Ne poikkeavat selvästi niistä sairaustapauksista, jotka ovat asetettavissa tavallisten harha-aistimusten piiriin. Sellaiset kyvyt kuin ajatuksen siirtyminen (telepatia) ja selkeänäkeminen (clairvoyance) ovat jo kautta aikojen tunnettuja ja monin tavoin todistettuja tosiasioita. Nykyaikana ne eivät ole yksinomaan kansantaruja, vaan ankaran tieteellisen tutkimuksen alaisesti todettu ilmiöiksi joiden olemassaoloa ei tiede pysty kumoamaan.
Terve, mutta psyykkisesti herkkä meediomistisia kykyjä omaava ihminen, on parapsykologisen tutkimuksen mukaan ihminen, jolla luonnollisten aistimustensa lisäksi on ESP-aistien ulkopuolella oleva aisti. Tuo tietoisesti tarkkailevan tajuisuuden yläpuolella oleva tajunta näyttää olevan kokonaan ajasta ja tilasta riippumaton. Useimmat tutkijat ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että kysymyksessä täytyy olla jokin fyysillisen lainalaisuuden ulkopuolella oleva laki tai energia, jolla on jokin tuntematon yhteys ihmisen aistinelintoimintaan. Kenties ne tahdostamme riippumattomat rauhaset, jotka toimivat täysin refleksinomaisesti, ovat yhteydessä johonkin sellaiseen mielekkyyteen, joka on tietoisen aistimuselintoimintamme yläpuolella, ja ovat siten välittäjinä tietoiselle minuudellemme. Näistä seikoista on useita hiukan toisistaan eriäviä selityksiä, joista nykyinen tutkimus parhaillaan pyrkii pääsemään selvyyteen.
Nykyhetken eräs arvovaltaisimpia psykologeja, norjalainen professori Harald Schjelderup on kirjassaan "Salattu ihminen" sanonut: "Ihmisellä on mahdollisuus päästä yhteyteen sellaisen todellisuuden kanssa, jonka suhde aikaan ja tilaan on aivan toinen kuin havaintomaailmamme suhde aikaan ja tilaan. Nämä molemmat todellisuudet koskettavat toisiaan elävässä ihmisessä, ehkä kaikessa elävässä."
Tämä Schjelderupin tutkimusten tuloksena saavutettu päätelmä avaa meille ymmärrettäväksi monien kontakti-ihmisten vaikeimmin selitettävissä olevia kertomuksia, joita raportoidaan nykyään kaikkialta ympäri maailman.
Orvo Raippamaa