FLEABRAIN HAASTATTEELU



Miku haastatteli yhtyettä  Ducktails lehdessä : ducktails@maxinetti.fi    /2005 
Ducktails: Pidemmittä puheitta, mikä on tilanne?
Ille: Kerro Arska, kerro Arska...
Arska: Joo, siis tota... tossa viime kesänä tuli mieleen että kun viimeisestä oikeesta yhteisestä keikasta oli noin parikymmentä vuotta niin läksin sitten soittelemaan vanhoille soittokavereille ja saatiin tommonen idea että kun vaan löytyy sopiva aika niin soiteltais yhdessä ja tossa syksyllä järjestettiin meidän vanhoille kavereille semmonen pieni illan istujainen. Sitten soitettiin siellä samalla ja sehän tuntu niin mukavalta että sitten ilmoitettiin tonne Kuusankosken rockabilly-yhdistykselle että jos niillä on halua niin voitais tulla vaikka esiintymään ja nyt ne sitten järjesti meille tammikuussa keikan.
Ducktails: Ja loppu on historiaa. Milläs kokoonpanolla te lähdette tonne?
Arska: Ille eli Ilpo Ratinen laulaa ja soittaa akustista ja Harri Ruotjoki soittaa bassoa ja toi Jyrki Salo eli Ykä soittaa rumpuja ja minä sooloskittaa. Eli tämä on ihan alkuperäinen - ellei nyt Klemin Arskaa laske siihen mukaan. No me soitettiin yksi keikka silloin aikoikaan sen kanssa, Minä Harri ja Klemin Arska mutta sitten, se oli muistaakseni vuonna -81, syksyllä, Klemin Arskan kanssa tehtiin yksi keikka ja sitten siihen tuli vähän semmosta että Ari halus soittaa vähän muuallakin ja pyydettiin sitten Ille laulamaan ja me tehtiin monta vuotta sitä - keikkailtiin - aikoinaan.
Ducktails: Mä luin tuolta netistä, Edin kotisivuilta että teillä oli alunperin ihan tollanen Elvis-tyylinen bändi.
Ille: Joo, näin oli ja sitten tota... tai on kai se vieläkin, hehe. Mutta sitähän se oli aika pitkälle ja oltiin varmaan ainoa Suomessa siihen aikaan. Ihmiset tuli kyseleen että Elvis on paska, miksi te soitatte Elvistä, hahaha! Nyt taitaa olla ihmisillä ajatukset muuttuneet ehkä hiukan Elviksen suhteen...
Ducktails: Sitä on pikkasen ilmassa. Itse asiassa sellainen juttu johon mä en aikoinaan kiinnittänyt mitään huomiota, ennen kuin luin netistä ton jutun niin en ajatellut koko asiaa. Tossa kun kuuntelin noita teidän levyjä niin kyllähän sieltä löytyy aika paljonkin Elvis-vaikutteita. Sitten tuli sellainen mieleen että te otitte kuitenkin bändille nimen Gene Vincentin biisistä. Mites tässä näin pääsi käymään?
Ille: Arska saa selittää. Mä en edes tiedä mistä se on tullut se nimi, en ole koskaan kysynyt...
Arska: No Ruotjoen Harrin, meidän basistin kanssa sitä mietittiin että mikä voisi olla hauska nimi ja Harrilla oli sitten tämä Vincentin levy siinä ja etittiin kaikenlaisia biisien nimiä ja toi jotenkin tuntui sopivan meille kun ollaan tämmösiä kirppu-aivoja... hahaha! Meillähän on ollut aina Vincentiäkin ohjelmistossa, tykättiin Vincentistä ja Elviksestä yhtä lailla niin se vaan jostain syystä kuulosti mukavalta... Blondi-bändi... hehe!
Ducktails: Mites toi teidän alku-aikojen biisilista, oliko se sitten miten täynnä tota Elvis-materiaalia vai oliko siellä just jotain lainoja Vincentiltä tai vastaavilta?
Ille: No olihan siellä tietysti kaikkea muuta mutta sitten kun alkoi huomaamaan että muututtiin Elvis-fanimmaksi ja -fanimmaksi niin huomattiin että sitä on järkevä soittaa. Ihmiset, kun käytiin siihen aikaan paljon sellasissakin paikoissa missä ei ollut rokkareita ollenkaan vaan siellä oli tämmöstä vanhempaa porukkaa niin niihin se uppos kuin häkä. Mutta oli kyllä muutakin, just tässä olaan mietitty että mitäs helvettiä meillä oli.
Arska: Jossain vaiheessa käytiin semmonen keskustelu kun tehtiin biisilistaa tohon tammi-kuun keikkaan, itse asiassa ihan samaa keskutelua että pitäähän meillä jotain muutakin olla kuin Elvistä. Me aikoinaan etittiin tämmösiä aritsteja kuin Hank Davis ja jotain muita, ja sitten tällasia vähän kantri-vaikutteisia laulajia ja otettiin sitten vähän tuntemattomampia biisejä siihen että se ei ollut pelkästään jotain Cochran-Vincent-linjaa. Muun muassa Hank Davisin Your Eyes oli aika pitkäänkin meidän biisilistalla silloin kun soiteltiin. Just tällasia etittiin, mahdollisim-man vaikeita mitä kukaan ei tiennyt, Hank Davisiä. Se oli kriteeri...
Ille: New Yorkin dinosaurus...
Ducktails: Mitäs kautta tämä splitti-sinkku tuli?
Ille: Meillä oli se lehti silloin, Rock, Bop and Dig It. Sitten me päätettiin - siinä kun alkoi olla sen verran tilaajia että jäi vähän rahaa kassaan - että julkaistaan jonkun bändin levy. No totta kai me tietenkin omia bändejä... Hahaha!
Arska: Me oltiin Illen kanssa molemmat sen toimittajia! Samaten Vainion Atte ja ettei toi Lyijsen Tomppakin ollut jossain vaiheessa...
Ille: No kaikkihan siellä oli...
Ducktails: No se selittää sitten tämän Whiplashin esiintymisen toisella puolella...
Ille: Joo, mehän oltiin kaveruksia keskenään. Sitten Lyijysen Tomppa soitti meidän bändissä myöhemmin. Pitää siitä vielä mainita se että sitten meillä vaihtui ohjelmisto Robert Gordoniksi, tietysti...
Arska: Niin, siinä oli semmonen tarina että mulla sormi murtui jossain vaiheessa ja...
Ille: Sä jätit se puhelinkioskin väliin... vai mihin se jäi?
Arska: No siihen puhelin-kioskin väliin. Mä en pystynyt soittaman pitkään aikaan ja eihän semmosesta tule mitään että sormi paketissa soittaa. Tomppa oli siinä lähellä ja mä ajattelin että mä olen sitten manageri, haha! Vähän sellaista ajattelin että Eversti Parkeriksi ois kiva tulla!
Ducktails: Mites toi My Mama Said You Ain't No Good To Me kun on oma biisi ja vielä helvetin hyvä sellainen ja vedetty hyvällä Elvis-fiiliksellä. Oliko teillä paljon omia biisejä?
Ille: No jostain syystä me ei muisteta että oliko meillä omia biisejä. Olihan meillä joitakin omia biisejä mutta kun niitä ei ole löytynyt nauhoilta eikä mistään niin ei muista että oliko niitä hirveesti.
Arska: Me ollaan yhdestä biisistä epävarmoja kun mulla on yksi nauha Kotkan keikalta, oisko vuosi -83, ja siinä on tämmönen kuin Back To You josta me ollaa Illen kanssa mietitty että onkohan se meidän oma vai ei! Hahaha! Kukaan ei tiedä sitä. Mutta kyllä me tehtiin, se olivaan se sen aikainen arkistointi vähän semmoista että ei tämä nyt kuulostanut hyvältä, pannaan piiloon. Kyllähän sitten noi New Love, Knock On My Door ja Don't Talk Me No More, nehän on selkeesti omia biisejä. Ne on siinä EP:llä.
Ducktails: Missä nämä on muuten äänitetty? Onko nää kaikki äänitetty samassa paikassa?
Arska: Ei, tää sinkku on äänitetty Microvoxissa, Lahdessa -82.
Ille: Ja se EP on tuolla Studio Kotkassa.
Ducktails: Mitäs kautta tämä Bluelightin EP sitten tuli?
Arska: Myyryläinen oli tuolla kerran keikalla kattomassa ja sitten se tuli päätti laittaa levy-firman nimeksi Bluelight Records ja teki meille EP:n.
Ducktails: Onko tämä muuten peräti ensimmäinen Bluelightin levy?
Arska: Joo, on. Sen jälkeen se teki muistaakseni sen Cracker-jacksin EP:n ja Rock'n'Roll Combon...
Ille: Sehän oli aikaisemmin Abyss. Tuo meidän EP on eka Bluelight -merkillä, en ole kyllä 100% varma mutta muistaakseni se oli eka.
Ducktails: Ainakin matriisi-numeroiden perusteella se voisi olla.
Ille: Se oli Abyss Records ennen sitä ja mitä kaikkea ne julkaiskaan siihen mennessä.
Ducktails: Mulla on vissiin jotain niitä Abyssin julakisuja olla...
Arska: Ne oli niitä Kotkalaisia bändejä.
Ducktails: Muistatteko te - mulla on ainakin itselläni tästä tällainen sini-vinyylinen versio - oliko se koko painos tämmöselle sinisele tehty?
Ille: Joo, on. Se ei vissiin ole kovin hyvää materiaalia, mä en oikein tiedä. Siitä vissiin vähän saundeja häviää. Ja sitten kun siihen on ängetty niin monta biisiä niin ne on niin tiheessä.
Ducktails: Mä just äsken kuun-telin tän niin ihan hyvältähän tämä saundaa.
Ille: Siinä oli semmosia onglemia että kun se on läpinäkyvä ja siihen aikaan oli levysoittimissa joku semmonen jutska niin se ei toiminut joissakin levysoittimissa. Joku semmonen valo-juttu...
Ducktails: Mites noi teidän keikat, silloin ihan alussa oli vissiin vielä aika paljonkin tota alan porukkaa, jotain Mäntsälää ja jotain noita mitä te olette käyneet läpi, niin minkälaisia noi keikat oli teillä siihen  aikaan?
Ille: No ne oli aika hurjia, itse asiassa. Siellä soitti aina monta bändiä ja se keikka-aika oli, soitettiin aina joku puoli tuntia, että tällasia lyhyitä. Eikö se näin Arksa ollut että aina oli monta bändiä samalla keikalla?
Arska: Joo, yleensä joo. Joissakin paikoissa soitettiin, tuolla Kotkassa ja Kymenlaaksossa soitettiin ja sitten oli vaan muutama bändi ja silloin oli enemmän aikaa soittaa.
Ille: Ja sitten alkoi ravintola-keikat jossa oltiin yksin. Niissä tietenkin joutui soittamaan vähän pitempään.
Arska: Joo, kerran oltiin yhessä paikallisessa kuppilassa, tai ravintolassa soittamassa, ja meiltä loppu sitten biisit kesken kun porukka halusi lisää. Ille kaivoi sitten Elvis -nuottikirjan jostain kassista ja me alettiin soittamaan niitä järjestyksessä niitä... hahaha! Kokoilta. Kukaan ei huomannut mitään.
Ducktails: Onko mitään muita anekdootteja noilta keikoilta?
Arska: No sellasta mä muis-telen että kun aivan silloin alku-ai-koina kun Harrilla oli toi läski-basso niin kellään muulla bändeillä ei ollut läskibassoja siihen aikaan. Ihan muutamalla oli, ainakin minun muistaakseni kaikki soitti sähköbassolla, että se oli ihme jos oli läskibasso. Sitten jossain tossa Mäntsälässä alkoi olemaan muutamalla bändillä läskibasso. Se oli semmosta, tietysti kun vaihtaa sen sähköbasson läskibassoon niin se ei ole ihan sama asia. Niitä ei saatu oikein koskaan toimimaan mutta kyllä se alkoi sitten siinä 80-luvulla... No Harrillahan se toimi, eikö se soittanut jossain Kau-punginorkesterissa vai missä se soitti, niin sillä oli vähän taustaa siihen jo.
Ducktails: Mites muuten, oliko toi Fleabrain teidän eka bändi?
Arska: Ei, olihan sitä kaiken näköistä viritystä ollut aina mutta toi nyt oli tollanen, ainakin mulla, mikä oli vähän vaka-vammin otettava. Vähän silleen... otti vähän vakavammin sen, mutta onhan sitä kaiken näköistä viritystä ollut aina. Meillä oli ton Ruotjoen Harrin kanssa, itse asiassa soitettiin tollasta nikunaku-rockabillyä, semmonen kuin Alleycats...
Ille: Niin teillä olikin joo!
Arska: Eihän meistä kukaan osannut soittaa, paitsi Harri! Mutta ehkä semmonen puolitoista vuotta oli kasassa se. Sitten mulla oli erilaisia kokoonpanoja ton Klemin Arskan kanssa, useampiakin bändejä. Sitten tietysti jotain muita tollasia hajanaisia kokoonpanoja. Nuoria poikiahan me siloin oltiin Fleabrainin aikoina että siinä ei ollut kerinnyt vielä hirveesti maailmaa kiertämään ennen tota.
Ille: Joo, kyllä kaiken näköistä yritystä on ollut mutta kyllä toi Fleabrain oli ensimmäinen jonka kanssa oikein keikoilla kävi.
Ducktails: Miten paljon Fleabrain heitti keikkoja, oliko se ihan viikottaista vai..?
Ille: No se vähän vaihteli. Joskus saattoi olla useitakin keikkoja viikossa. Sanotaan että joku vuosi -82, -83 oli aika tiivistä. Silloin oli jo noita rokkijuhlia ja kaikennäköisiä.
Ille: Ehkä semmonen 15 keikkaa vuodessa... ei nyt ehkä ihan niin valtavasti kuitenkaan mutta se -82 kevät oli aika tiukkaa kyllä. Mä muistan kun mulla oli ylioppilas-kirjoitukset ja mun piti melkein suoraan keikalta tulla kirjoituk-siin, hehe! Oli keskellä viikkoa vielä silloin. Ja olihan niitä sitten kun oli noita rokkikeikkoja niin sitten oli noissa kaikenmaailman lähiö-pubeissa, Kouvolan ympä-ristössä. Sip Pubi ja Kotkassa saattoi olla keskellä viikkoa ja tollasta. Silleen että Hamina-Kotka-Kouvola, se oli aika aktiivista tollanen Teddy Boy -meininki. Old Schoolin poikia oli kovasti siellä silloin. Tossa tuli mieleen, muis-tako Arska siellä - oliko se Karhu-lassa - semmonen Korsu. Sellainen kivi-bunkkeri missä käytiin soitta-massa, mikähän se oli. Just tuli mieleen.
Arska: Varmaan joku Myyryläisen järjestämä...
Ille: Niin oli, todennäköisesti. Joo, et semmonen vajaa parikym-mentä keikkaa vuodessa tossa -82-83.
Ducktails: Mites toi Myyryläisen EP kun tuli -84 niin oliko silloin havaittavissa semmos-ta muutosta siinä alan touhussa? Silloinhan rupes tulemaan näitä englantilaisia neo-bändejä, oliko silloin havaittavissa mitään tällaista?
Ille: Juu, oli, ja aika paljonkin. Ei enää ollutkaan niitä tikkutakku-orkestereita. Ihmiset alkoi soitta-maan tollasta... tuli hyviä kita-risteja ja kaikkea tällasta ilmestyi. Samoiten Fleabreainissäkin, siinä-hän tuli sitten Pullin Kake rumpuihin joka oli punkkari! Tällastakin!
Ducktails: Miten pitkään te jatkoitte aktiivista keikailua - ja yleensäkin tota touhua - silleen vähän vakituisemmalla pohjalla?
Arska: Mä en oikein muista että minne asti se kesti. Mulla on sellanen harmaa muistikuva että teittekö te tolla kokoonpanolla mikä tossa EP:ssä on yksi tai kaksi keikkaa? Ette te kyllä montaa tehneet...
Ille: Kyllä me kato tehtiin vielä sitten kun tuli toi - kun Harri lähti pois siitä - tuli toi Emberin Mikko bassoon. Mehän vielä sittenkin kierrettiin tuolla Kotkassa ja tuolla päin. Mä en muista tarkkaan missä kaikkialla me käytiin. Mulla ei ole mitään muistikuvaa.
Ducktails: Tuliko siinä sitten jotain linjan päivityksiä kanssa miehistönvaihdosten myötä?
Ille: Joo totta kai. Kun tulee sen näköistä hamppia soittamaan siihen niin alkoi olla hengenvaarallista käydä noilla tedi-keikoilla, hahaha! Jos Mikollakin on tollanen perkeleen pitkä liehuletti niin ne ei enää ottaneet oikein vakavasti. Ja sitten ruvettiin soittamaan vähän semmosta rajua, Pirates -tyylistä.
Ducktails: Kävittekö te sitten vielä studiossakin tolla kokoonpanolla? Mulla on sellaista tietoa että teillä olisi ollut jotain sessioita mistä ei kuitenkaan tullut mitään.
Ille: Ei kun ne tehtiin kun tehtiin tota EP:tä. Ne oli sellasia varabiisejä tavallaan.
Ducktails: Onko siellä paljonkin julkaisematonta materiaalia vielä?
Ille: Mä en tiedä kun mä en ole edes kuullut niitä toisia biisejä. Mä en oikein muista...
Arska: Microvoxilla silloin -82...
Ille: Ai niin, sielläkin on muuten pari biisiä ainakin...
Arska: Muutama biisi pyydettiin, vaikka sillä studio-kaverilla oli vähän kiire. Muutama biisi soitettiin, ne oli jotain Elviksen biisejä muistaakseni. Mutta mä en tiedä missä ne nauhat on, todennäköisesti Reinikan Antilla, edelleen jossakin arkistoissa.
Ducktails: Siinähän teillä ois hyvä sauma kun noilla Show-ownin jäktillä on oma levy-yhtiö, sellanen historiallinen julkaisu...
Arska: Noh, täytyy kattoo...
Ille: Onhan meillä ne live-nauhat...
Ducktails: Mistä noi live-jutut on?
Arska: Ne on jollakin mankalla äänitetty, ei niistä saa hevon selvää...
Ducktails: Mihis toi homma sitten nyykähti loppujen lopuksi, vai kuoliko se vaan ihan itsestään.
Ille: No se vaan kuoli siihen kun kaikki lähti eri suuntiin. Me sitten vielä yritettiin Lyijysen Tompan kanssa, tehtiin vielä yksi bändi sen jälkeen. Tavallaan siitä jatkettiin. Mä muutin tänne Kuopioon ja sitten Lyijynen asui vähän aikaa tuolla Kouvolassa ja sitten se muutti Helsinkiin ja me käytiin sillä tavalla treeneissä että mä täältä Kuopiosta menin Kouvolaan ja Lyijynen tuli Helsingistä... alkoi vituttamaan, ei oikein onnistunut enää. Tehtiin silleen vähän erilaista, luultiin että tosta rockabilly-meiningistä pääsee joskus pois! Hahaha! Meinattiin tehdä sellanen raju bändi. Kyllä me muutaman kerran treenattiin, mikäs sen nimi olikaan... joku Spade Five tai joku tällanen. Tehtiin tarrat ja päästiin Suosikkiin pelkästään niiden tarrojen perusteella! Hahaha! Pari kertaa treenattiin ja sitten Suosikin sivuilla oli että "Kouvolasta kuuluu kummia, uusi Spade Five -yhtye valloittaa," tai jotain tällasta!!!
Arska: Me tehtiin kato tarroja ja jaettiin niitä skideille ja ne liimaili niitä bussien oviin ja joka paikkaan!
Ducktails: Ihan hyvä strategia! Teillähän oli sitten vaikka mitä bändejä tossa välissä, Rocking Daddiesit sun muut?
Ille: Joo, kyllä. Mulla on ollut toi Hetekatz, sama bändi kuin Rocking Daddies mutta Rocking Daddiesissä oli vielä piano. Kyllähän me soitettiin rockabillyä tuolta 80-luvulta saakka ihan näihin päiviin asti. Ollaan kierretty täällä maakunnissa.
Ducktails: Vieläkö noi bändit on voimissaan?
Ille: Ei ole enää. Just ollaan suunniteltu että voisi lähteä joku päivä keikalle mutta kaikilla on omat bändit.
Ducktails: Mitäs muita, Lyijy-sellä on tietysti toi Red Hot...
Ille: Janina Frostell!!!
Ducktails: Onko mitään muita alan bändejä vai lähtikö noi kaikki sitten vähän pois tosta kuviosta?
Arska: No oikeesti mä en ole ihan pelkkää rockabillyä soittanut. Mulla on ollut erilaisia kokoonpanoja, opiskelu-aikoina Mikkelissä ja nyt täällä Porvoossa. Muusikko-ystäviä on kertynyt ympärille ja sitten on ollut erilaisia kokoonpanoja. Tossa on ollut semmonen työporukka, tämmönen kokoonpano jolla on tehty pientä keikkaa mutta ei mitään semmosta ihmeellistä eikä suurta. Työ ja opiskelu ja kaikki tommonen on vienyt kaiken ajan silleen.
Ducktails: Oletteko te ajatelleet että te voisitte jatkaa tota Fleabrain -touhua nyt pidemmällekin? Vai onko tämä nyt tällä kertaa ihan yhden illan ihme?
Ille: No ei tiedä. Kyllä me ollaan tässä suunniteltu että me ainakin äänitetään jotain. Voisi kokeilla mutta ei meillä mitään suunnitelmia vielä ole. Katotaan miten tää tästä lähtee.
Arska: Tossa on toi... kaikkain kiireisin meistä on toi Ruotjoen Harri, se soittaa kaikenmaailman bändeissä ja se on opettaja ja mitä kaikkea se onkaan. Sitten ollaan eri puolilla Suomea kaikki. Harri asuu Anjalankoskella mä täällä Porvoossa, Ille Kuopiossa ja Ykä Jyväskylässä.
Arska: Mutta on tää sen verran hauskaa - kun tossa syksyllä pidettiin omat bailut - ihan kuin ensimmäistä kertaa ois löytänyt kitarastakin ihan oikeat saundit! Kun tavattiin niin pidettiin treenit. Meni kaksi tuntia ja sitten vasta huomattiin että helvetti, enhän mä ollut pianisti! Haha! "Kukas meillä soitti rumpuja..."
Ille: Vähän tältä pohjalta oli mutta se lähti yllättävän hyvin yhteen se soitto... vai mitä, Arska?
Arska: No vaikka kahteenkin!




Lisä juttuja voi laittaa vaikka sähköpostilla
©2008 EDCD Home