OPETTAJIEN TYÖELÄMÄN TIETOJEN,

TAITOJEN JA YHTEYKSIEN KEHITTÄMINEN

TAPIO KARILAINEN

PROJEKTITYÖ 12.14.1997

Motto:

Tarvittavan tiedon laatu sekä työelämän tapa käyttää inhimillisiä resursseja ovat muutoksessa – tunteeko riviopettaja ympäröivän elämän tarpeet?

Sirpalemaisia tuntemuksia ja koulutuksen aikana esiinnousseita vaatimattomia

ajatuksia koulun ja työelämän ja sen muutoksen tiimoilta.

Talouselämämme muutos on ollut epätavallisen voimakasta

Koko taloudellinen ympäristö on muuttunut valtavasti muutamassa vuodessa: vakaat itämarkkinat, suojatut kotimarkkinat, laaja julkinensektori, säännellyt rahamarkkinat ja kiinteä kansallinen lähinnä metsäyhtiöihin perustuva tuotantorakenne kuuluvat nyt menneisyyteen..Juurihan saimme lehdistöstä lukea, että metalliteollisuus ja siinä etenkin elektroniikka on kirinyt metsäsektorin edelle. Uudessa toimintaympäristössä yritykset hoitavat liiketoimiaan täysin avoimessa, kansainvälistyvässä ja muuttuvassa taloudessa keskittyen uusiin toimialoihin ja toimintamuotoihin.

Osaamisemme nyt ja tulevaisuudessa perustunee pitkälti koulutukseen!

Koulutuksen suunnittelussa ajallinen viive on aina ollut ongelma. Työelämän muutokset edellyttäisivät jatkuvaa ja nopeaa koulutuksen ja opetuksen sisällön uusimista. Etenkin opetuksen sisällön kehittämisessä koulun ja opettajien tulisi tietää, millaista tietotaitoa työelämä tarvitsee kullakin toimialalla tai alueella. Kouluja kiinnostaa myös, miten opettajat voisivat olla mukana tietotaitovaatimusten muutosten arvioinnissa. Millä tavalla koulut voisivat esimerkiksi yhdessä vanhempien ja oppilaiden kanssa laatia ennusteita tulevaisuuden osaamistarpeista?

Koulun antama tietopohja antaa välineet eli "kyvyn" selviytyä tulevaisuuden opinnoista ja työtehtävistä.

Parhaimmillaan "kyky" auttaa yksilöä muuttumaan yhteiskunnan ja ympäröivän työ- ja tuotantoelämän mukana. Ei kai tarvitse ennustajan avuja päätelläkseen ajan merkeistä, että tietotekniikan hyväksikäytön hallinta on sitä tämänpäivän "kansakoulun" tarjoamaa lukutaitoa, "kykyä", jonka varmimmin tunnistaisi tulevaisuuden välineeksi. Ollakseen uskottavia, kouluttajien on myös hallitava tämä tekniikka.

On ilmeistä, että suunnittelu ja tulevaisuuden ennustaminen törmää jatkuvasti kehityksen arvaamattomuuteen.

Vaikka opetuksen arviointi on noussut keskeiseen asemaan opetuksen kehittämisessä, tarvittavan tiedon muutoksia koskeva ennakointityö on vielä vähäistä samoin kuin tänäpäivänä tarvittavan osaamisen laadusta sekä yritysten tavasta käyttää inhimillisiä resursseja .

Aikaisemmin koulujen antama opetus on perustunut keskusjohtoiseen opetussuunitelmiin

( Opetussuunnitelmat laadittiin pääasiassa keskusjohtoisesti 1980-luvun lopulle saakka.) Tämän jälkeen seurasivat kuntakohtaiset suunnitelmat, kunnes vastikään päästiinkoulukohtaisiin suunnitelmiin mikä monesti tarkoittaa opettajakohtaista suunnittelua ja ennenkaikkea vastuuta suunitelmain sisällöstä.

Erityisesti ajatellessani opettamaani teknisen työn opetusta peruskoulun ylä-asteellaja sen tavoitetta:

Tulevaisuuden ennakoinnissa on hapuilua ja monilta osin se joutuu pohjautumaan vanhentuneeseen ja huonosti soveltuvaan tulevaisuuden visiointiin. Usein ennusteet tuottavat liian yleiselle tasolle jäävää tietoutta. Opettajat ja yhteiskunta koulu siinä ohessa eivät ole erityisen tottuneita koulutus- ja kehittämistarveajatteluun ja niiden suunnittelun aikajänne on lyhyt. Järjestelmän tulisi tukea erilaisia työelämän ja koulunyhteistyön laajentamiseen liittyviä toimenpiteitä, joilla saataisiin käytännön kosketuspintaa todellisuuteen ja missä mennään.

Olemalla yleissivistävää, käden taitoja kehittävää ja työntekoon kasvattava oppiaine

Käsityön opetuksen arvoperustana on työn ja tekemisen arvostus, eettiset, ekoloogiset , esteettiset ja taloudelliset arvot, turvallinen työskentely, vastuuntunto, toisen huomioonottaminen sekä oppijan monipuolinen kehitys.

Käsityön opetus kehittää konkreettisen toiminnan avulla vastuullisuutta, oma –aloitteisuutta, luovuutta, pitkäjännitteisyyttä sekä myönteisen minäkuvan muodostumista. Oppilasta ohjataan havaitsemaan ratkaisua vaativa ongelma sekä käyttämään tekniikan antamia mahdollisuuksia tuotteen suunnittelussa.

Käsityön opetuksen tavoitteiden ja sisältöjen lähtökohdat

OPPIJA JA KÄSITYÖ

PROSESSIT

TALOUDELLINEN

YMPÄRISTÖ

TUOTANNOLLINEN

YMPÄRISTÖ

LUONNON-

YMPÄRISTÖ

SOSIAALINEN

YMPÄRISTÖ

KULTTUURI-

YMPÄRISTÖ

Parhaimmillaan opettamassani aineessa koulu voi ja sen tulee opettaa ymmärtämään periaatteita, soveltamaan niitä olosuhteiden vaihdellessa, käsittämään erilaisia toimialoja ja ammattien keskinäisiä suhteita työelämän taloudellista tärkeyttä, taloudellisia ja tuotannollisia ympäristöjä ymmärtämään inhimillisiä oloja, ja siinä määrääviä tekijöitä, sosiaalista ympäristöä. Samnalla sanoen - teknisen työn opetus peruskoulussa on parhaimmillaan elävää integrointia työelämän ja koulun välillä, tosin se kohtaa ikäluokasta useimmiten vain pojat.

Tätä seikkaa ei suinkaan kannata unohtaa

Vaikkakin yhteiskunta ja työelämä ovat tosiaankin muutoksessa, että sivistyksessämme on kuitenkin aineksia: inhimillistä tietopohjaa, kulttuuri ympäristöä, sanastoa, jotka pohjustavat kaikkea uutta ja uusia ajatustapoja.

Edellä on tullut esille lähinnä työelämän ja koulun tarve tulevaisuutta kohtaan

Yhteistyö ei synny pelkästään seminaareja pitämällä vaan yhteydenpidolla yritysten ja koulun ja nimenomaan sen riviopettajan välillä.

Eriasia kuitenkin on miten ja milloin, siksi sattumanvaraista yhteydenpito on.Toivoa sopii, että Keravalainen Ahjo-projektin kaltaiset käytännöt vakinaistavat ja arkipäiväistävät käytännöt.

Jokainen meistä käytännön koulutyössä mukanaolevista tietää, että oppiminen ja opetus edellyttää myös tunteiden mukanaoloa ja hyväksikäyttöä.Tämän vuoksi yhtenä syynä koulumotivaation puuttumiseen on ilmeisesti se, että heikosti motivoituneilla ei ole koulutyöhön kiinnikeitä eikä tunnetassolla tarvittavia valmiuksia.

Opetettavat asiat eivät säväytä tai tunnu kiinnostavilta varsinkaan ylä-asteella

Näin ollen myönteiset kokemukset koulusta ja valmistumisesta työelämään jäävät saamatta.Tiiviimpi vuorovaikutus koulun ja ympäröivän todellisuuden välillä kukaties auttaisi tätäkin ryhmää löytämään uudelaista innostusta - omasta mielestä niin kaukana todellisuudesta – opiskeluun.

Kiitokset hyvin järjestetystä kurssista

Vaikkakaan minulla ei ollut mahdollisuutta osallistua JTO:n kurssitarjontaan jäävät aloitus- ja seurantapäivä Aavarannassamieleen samoinkuin yritysvierailut mieleen, joista eritoten Työterveyslaitos.

Parhaimmat kiitokset ansaisevat kuitenkin kurssia vetäneet pirtsakat rouvat!

 last updated 14.21.97