Jasná 15.-24.2.2002[ Järjestelyistä | Menomatka | su | ma | ti | ke | to | pe | paluumatka | yhteenveto ]Menomatka |
|
Turku - TallinnaLiikkeelle lähdettiin perjantaina 15.00 Turusta. Suuntasimme kohti Finnjetin lähtösatamaa Katajanokalla Helsingissä. Olimme varsin ajoissa perillä laivassa ja pääsimme lähes etummaiseksi autokannella jolloin pääsimme, myös liikkeelle Tallinnasta melko nopeasti.Tallinnan tullista päästiin liikkeelle noin klo 23.00 ja suunnistimme suoraan kohti via Balticaa. Ensimmäisen kerran eksyimme kuitenkin jo heti keskustan ulkopuolella, kun laivasta saamamme kartta loppui, emmekä vielä olleet löytäneet oikealle päätielle...! Eesti - Latvia - LiettuaMatka Eestin ja Latvian läpi taittui varsin nopeasti ja ongelmitta Juhan ollessa ratissa. Hieman ennen Liettuan rajaa istuin itse rattiin ja eipä aikaakaan, kun sini-puna-valo vilkkui edessä. Via Baltican nopeusrajoitukset ovat varsin mystisesti merkitty ja nyt niiden oppiminen maksoi 100 USD. Olin ajanut 86 km/h taajamaassa, jossa saa ajaa 60 km/h. Tämä olisi poliisisetien mukaan pitänyt tietää, koska hieman aikaisemmin oli ollut valkoinen kyltti jossa oli kylän nimi - tämä oli paikallinen taajamaan merkki. Sinisellä kyltillä saa ajaa 90 km/h. Alle 20 km/h ylitykseen poliisit evät olisi kuulemma puuttuneet lainkaan.Aluksi poliisit sanoivat, että sakko pitää maksaa pankkiin, jonka jälkeen rekisteriotteen saa takaisin poliisiasemalta. Koska seuraava päivä oli lauantai, emme viitsinnet jäädä Latviaan odottelemaan yli kahdeksi vuorokaudeksi ja sain sovittua, että sakot maksetaan dollareilla käteisenä. Poliisien omiin taskuihinhan rahat varmasti menivät ja myöhemmin tuli mieleen, että sakoista olisi pitänyt tinkiä enemmän, mutta eipä se kolmelta yöllä poliisiauton takapenkillä istuessa ja poliisin hokiessa: "we have a big problem" tullut ensimmäisenä mieleen. Rajojen ylitykset sujuivat melko nopeasti ja Liettuan rajalla hankimme pakollisen (?) lisävakuutuksen autoon hintaan 12 USD. Myöhemmin tarkasteltuna vakuutus vaikutti varsin mitättömältä korvaussummiensa puolesta ja pelkkää rahastuksen makua siinäkin touhussa oli. Vakuutuksen saaminen sinänsä oli ongelmatonta, koska raja-alue oli täynnä niitä myyviä koppeja.
|
|
PuolaPuolan rajalle saapuessamme saimme esimakua jonotukseen. Rekkajonoa jatkui lähes kymmenen kilometriä, jonka jälkeen pääsimme raja-asemalle. Rajalla edellämme oli alle 10 autoa, mutta ylitys kesti yli tunnin. Aavistelimme tätä jo ennen rajaa, kun ohitsemme ajoi pari paikallista autoa jotka kilpailivat vielä keskenäänkin siitä, kumpi ehtii ensin jonoon.Heti Puolan puolelle päästyämme totesimme liikennekulttuurin melko hurjaksi. Ohi painettiin vaikka eteenpäin olisi nähnyt vain muutaman kymmenen metriä! Pientareet olivat kuitenkin leveitä ja tilaa annettiin melko kitkattomasti, joten aikamme harjoiteltuamme opimme paikallisille tavoille ja matka suijui melko vauhdikkaasti lisääntyneestä liikenteestä huolimatta. Puola oli varsin puuduttava ajettava, mutta mielenkiinto säilyi kyllä kokoajan vaaratilanteita seuratessa ja tien varsilla bisnestä pitävien maksullisten naisten markkinointitoimia ihmetellessä! ;) Kerran poliisi pysäytti meidät vielä Puolassa ja pyysi nähdä "a-joo-kor-ti and car papers". Papereista ei löytynyt mitään vikaa ja pääsimme jatkamaan matkaa. Puolassa autoradiomme sanoi työsopimuksensa irti ja istuimme lopulta koko loppureissun autossa ilman radiota! SlovakiaSlovakian rajalla oli vielä yksi muodollisuus edessä, kun ostimme moottoriteillä pakollisen maksutarran hintaan 15 mk. Slovakiassa matka taittui jälleen varsin nopeasti, kun moottoriteillä sai ajaa 130 km/h. Olimme perillä pensionaatissa 1489 kilometrin ajon (Tallinnasta) jälkeen noin klo 21.00 paikallista aikaa, Eli aikaa jäi vielä reserviin kaksi tuntia kun hotellin respa olisi mennyt kiinni 23.00. |
|