Hupellus 2002
Tällä kertaa matkaraportti tarjoillaan tällaisessa kuvakertomus muodossa. Eli kuvat hoitakoot isoimman puhumisen ja kommentoin vain niitä lyhyesti. Pahoittelen joidenkin kuvien heikkoa laatua, mutta skannauksessa ilmeni pieniä teknisiä ongelmia.
Alueen rinnekartta. Tästä voi koittaa seurata missä mikäkin kuva on otettu...
Näkymä J-hissin yläasemalta Ådalenin laaksoon. Aivan oikeassa reunassa näkyy hieman offaripätkää josta alempana muutama
laskukuva.
Lisää maisemia J-hissin yläasemalta. Maisemakuvia tuli näköjään räpsittyä urakalla, mutta onhan tällaiset maisemat
aika erilaisia Suomi-pojan silmään, että ehkä lukuisat maisemakuvat ovat aivan oikeutettuja...
Pieni haikkaus Aurhoan huipulle osoittautui turhaksi - ei sieltä ollut lunta laskea muualle kuin takaisin siirtymälle.
Prestauranin huipulta lähti kaksi tylsää rinnettä (16 ja 17), mutta niiden väliin jäi pätkä todella jyrkkää offaria.
Onnistuihan se käännöskin näköjään näinkin jyrkällä vielä ihan mallikkaasti!
Jyrkän pätkän alla oli vähän "loivempaa" mäkeä.
Kinnpikenin ja Aurhoan väliin jää varsin mukava kuru, jonka seinämältä toiselle oli sangen hauska laskea kuin paipissa ikään.
Alussa oli vielä tuollaninen pieni bowlin tapainen, jossa jyrkkyyttä riitti jälleen hetken ihan negatiivisille kulmille asti!
Tätä kylttiä tavasimme aikamme ja englanniksihan siinä vihjataan pysymään poissa, mutta norjaksi siinä ihan selvästi sanotaan,
että parhaat offarit löytyvät tämän kyltin takaa. Ei muuta kuin ottamaan selvää...
...eipä kyltti todellakaan valehdellut. Täällä on jyrkkää ja lunta paikkapaikoin kainaloihin asti! Ongelma oli vain saada
lauta jalkaan, kun lumi ei alkanut aivan huipulta ja rinteessä ei pysynyt hetkekään pehvallaan paikallaan. Lopulta saimme siteet
kiinni kanervista roikkuen ja pääsimme korkkaamaan täysin koskemattoman näköistä (joskin sohjoista) lunta. Tämä oli kyllä
lasku-urani messevin lasku ja varmasti 15 min haikkaamisen arvoinen!!!
Tässä vielä sama pätkä Stölenin suunnasta kuvattuna. Nousimme siis oikealla puiden takana häämöttävälle Hovdenin huipulle,
josta laskimme keskellä olevan kakkoshuipun alle ja kiipesimme huipun yli. Itse laskun laskimme suunnilleen keskeltä varsinaista
seinämää. Jyrkimmän osan jälkeen pääsimme vielä mukavasti laskemaan harvahkon metsän läpi suoraan 31-siirtymälle.
The rinnehupellus 2. Kilpalaskua sohvilla ja autonrenkailla.
The rinnehupellus 2
Rinnehupelluksen hyppykisan lautasarjan voitto taisi irrota tällä BS 360:llä.
Matkan lopuksi Antti päätti vielä tutustua Norjalaisen lumen koostumukseen lähemmin... ;)
Muutama sana matkastaMatkasta ei jäänyt muuta negatiivista sanottavaa kuin, että 18:sta mukana olleesta bussista juuri meidän bussi oli huonoin. Jalkatilaa ei liiemmin ollut ja reilu kymmenen tunnin ajomatka suuntaansa oli melko tukala. Paikanpäällä kuitenkin kaikki vaivat korvattiin todella mahtavalla rinnealueella.Alue oli todella laaja ja rinteitä oli riittävästi, mutta juuri sopivan vähän, jotta vähän joka puolelle jäi vielä reilusti helposti saavutettavissa olevaa offaria. Vielä kun kaikesta koetusta kärsimyksestä (osa kämpistä oli epäsiistejä ja meidän hotellista loppui lämmin vesi muutaman kerran) hyvityksenä saimme ilmaiset 5-päivän hissiliput jotka ovat voimassa kaksi vuotta, voidaan todeta että uusintavisiitti on aivan varma. Ilmeisesti helmikuu olisi aika ihanteellista aikaa - silloin lunta riittää jo, mutta se ei ole vielä kovin sohjoista? |