Laskupäiväkirja

Kausi 2002-2003

Matka alkoi jo varsin lupaavasti, kun etsimme matkaseuruettamme yli tunnin Viking Linen terminaalin edustalla koska joku oli unohtanut ilmoittaa meille, että lähtö onkin Rautatieasemalta. Noh, löysimme linja-auton, saimme laivaliput ja suuntasimme kohti Tukholmaa.

1. mäkipäivä (sunnuntai)
Oppdaliin saavuimme 12 h laivamatkan ja 13 h bussimatkan päätteeksi sunnuntaiaamuna ja ryntäsimme suoraan bussista mäkeen. Keli oli mainio ja väkeä ei juuri nimeksikään. Ainoa pettymys oli lumen vähyys, lisäksi lumi rinteiden ulkopuolella oli panssarikovaa ja möykkyistä. Rinteet olivat kuitenkin loistavassa kunnossa ja vietimme päivän tutustuen koko alueeseen.

2. mäkipäivä (maanantai)
Toisena päivänä päätimme suunnata offareille, haimme hieman vauhtia ensin Hovdenin mustasta rinteestä jonka jälkeen haikkasimme n. 15 min Hovdenin huipulta pykälän alemmalle huipulle josta viimevuonna löytyi todella loistava lasku. Tänä vuonna seinämä oli kuitenkin todella jäinen ja jyrkällä seinämällä laskemisesta ei meinannut tulla mitään ja pian löysinkin itseni roikkumasta kanervikosta välttääkseni pyörimästä koko mäkeä alas pallona.

Loppupäivän otimme hieman rauhallisemmin carvailemalla Stölenin loistavassa kunnossa olevilla rinteillä. Ilmeisesti uusien jäykempien monojen ja rinteiden kunnon yhteisvaikutuksena carvailu sujuikin mainiosti.

3. mäkipäivä (tiistai)
Kolmantena päivänä oli tarkoituksemme viettää "siirtymäreittipäivää" tutustumalla Oppdalin lukuisiin siirtymärinteisiin. Muuten päivä menikin mukavasti kruisaillessa ympäri tuntureita, mutta kerran erehdyimme pienelle offaripätkälle. Tarkoituksemme oli laskea Prestauranin huipulta ylhäältä katsottuna hissilinjan oikealta puolelta alas, mutta eksyimme liikaa oikealle ja pian huomasimme olevamme umpikujassa kurun seinämällä. Aikamme asiaa ihmeteltyämme totesimme, että ylös kiipeäminen olisi varsin hankalaa ja alas oli liian iso pudotus.Pääsimme kuitenkin kiipeämään seinämää pitkin poikittain takaisin lähemmäs alkuperäistä reittiämme ja laskemaan loppumatkan alas.

Illalla ryntäsimme vielä 1,5 tunniksi iltamäkeen hyppimään jäisistä pikkuhyppyreistä - itseluottamus hyppimiseen kasvoi jälleeen, mutta vieläkään en uskaltautunut isompiin hyppyreihin...

4. mäkipäivä (keskiviikko)
Aamupäivä meni koomaillessa pientä hauskaa paippitreeniä lukuunottamatta. Iltapäivällä saimme kuulla, että matkaporukka on lähdössä haikkaamaan johonkin, mistä lasketaan johonkin, mistä linja-automme meidät hakisi pois. Lähdin mukaan reissuun ja perillä minulle selvisi, että olimme saapuneet Kinnpikenin alemmalle huipulle. Täältä laskimme käsittääkseni melko legendaarisen laskun Oppdaliin johtavalle maantielle jossa bussi meitä odotti.

Haikkauksesta jäi kuitenkin vähän nihkeä olo koska lumi ei ollut mitenkään mukavaa laskea ja ennenkaikkea turvajärjestelyt olivat varsin amatöörimäiset. Porukkaa ei laskettu kertaakaan ennen lähtöä ja vuorella haahuiltiin kuka mihinkin suuntaan "kuka vika perillä" tyylisesti. Toinen ryhmän vetäjistä sentään laski laskun viimeisenä ja olisi ehkä huomannut jos joku olisi jäänyt makaamaan jäiseen rinteeseen tajuttomana.

5. mäkipäivä (torstai)
Viimeinen mäkipäivä oli varsinaista koomailua taistelukumppanini edellisöisen baarireissun jäljiltä ja koko päivänä onnistuimme kiipämään Vangshön huipulle josta laskimme Vangshön ja Prestauranin väliseen kuruun. Hetken lepäiltyämme onnistuimme vielä laskemaan samaiseen kuruun Prestauranin puoleleta. Kämpille palasimme oman turvallisuutemme takia jo 14.00 - illalla latasimme perinteiseen Hupellustyyliin märät kamppeet bussin ruumaan ja nukahdimme odottamaan aikaista lähtöä...

12.1. Meri-Teijo
Koska keli oli varsin mainio päätettiin lähteä harrasmataan mäenlaskua Sannan kummipojan kanssa ja opetustouhujen lomassa omat laskut menivät lähinnä ulkoilun piikkiin, mutta rinteet olivat varsin hyvässä kunnossa joten mukavaa oli.

26.12. Uuperinrinteet
Oli aika palata jälleen juurille ja Uuperiin. Täällä laskin ensimmäisen kerran laudalla -98. Sen jälkeen on onneksi kehitystä tapahtunut, mutta pienen flunssan ja väenpaljouden takia lasku ei oikein maistunut/sujunut. Noin kuusi laskua laskettuamme hajosikin sitten ankkurihissi ja homma lopetettiin lyhyeen - no olipa sentään ilmaiset laskut.

Uuperissa oli mukavan kokoinen hyppyri aloittelijoille, mutta alastulo oli kyllä vähän turhan "flätti" ja niinhän siinä sitten kävi että selälleen menin ja jasso repesi (auh...).

15.12. Vihti
Poikain pikkujouluilta palatessani pysähdyin Vihdin mäkeä ihmettelemään. Paikka oli kyllä vähän pettymys, sillä mäet olivat vähän turhankin vaihtelevia. Mäissä oli kyllä jyrkkyyttä, mutta myös täysin tasaisia kohtia. Toisaalta aikaa tutustumiseen oli melko vähän, koska mukana oli Marko, jota yritin samalla opettaa laskemaan laudalla (melko hyvin tuloksin!).

Täytynee vielä ennen lopullista tuomiota suorittaa toinen tutustuminen Vihtiin, sillä kyllähän sitä on kehuttu melko isoksi etelä-Suomalaisittain - ja kyllähän se esim. Turun oman Meri-Teijon sentään päihittää helposti!

7.12. Meri-Teijo
Melko pureva pakkanen piti ilmeisesti monet laskettelijat kotona, sen verran vähän väkeä Meri-Teijon rinteillä oli. Lähes kaikki rinteet olivat jo auki ja muutama iso boksi oli rakennettu. Jälleen kerran jäin kaipaamaan vähän pienempiä harjoitushyppyreitä. Lisäksi vain alhaalta katsottuna oikeanpuoleinen hissi pyöri ja siitä pääseminen vasemmanpuoleisiin rinteisiin oli mahdotonta ilman potkimista. Meinasimme hyppyri- ja hissiasiasta laittaa palautetta, mutta palautepisteessä ei ollut edes paperia! ;) No, kaikenkaikkiaan lasku suijui mallikkaasti - nyt kun pääsisi vähän pehmeämpään lumeen ja jyrkempään mäkee vain...

24.11. Messilä
Paluumatkalla Kouvolasta oli alunperin tarkoitus pysähtyä Vihdissä, mutta perjantain perusteella päätimme suunnata uudelleen Messilään. Aamupäivällä säätelin vähän siteitä, jotka tuntuivat perjantaina hieman oudoilta. Säätöjä tehdessäni totesin, että Partiovarusteen suksihuollossa ainoastaan sidekulmat otetaan ylös ja siteet laitetaan takaisin keskimmäisiin reikiin, mikä oli johtanut turhan leveään laskuasentoon...

Perjantain jälkeen Messilä tuskin enää paljon pystyy parantamaan, joten ainoa maininnan arvoinen asia oli, että 2,5 h aikana haettiin peräti kaksi laskijaa pois ambulanssilla!

22.11. Messilä
Matkalla Kouvolaan pysähdyimme illaksi Messilään. Sää oli täydellinen, rinteissä oli vähän porukkaa ja kun vielä carvailu alkoi sujua molemmilta (Ville + Sanna) voisi sanoa, että laskupäivä oli etelä-Suomalaiseksi erinomainen!

Päivälleen samaan aikaan viime vuonna Messilässä oli auki ainoastaan yksi rinne (kelkkarinne), mutta tänä vuonna auki oli jo peräti 5 rinnettä.

17.11. Meri-Teijo
Kausi alkoi tänä vuonna aikaisin jopa etelessä ja niinpä suuntasimme Meri-Teijoon testaamaan Sannan uusia suksia. Ajankohdan ja lämpimän sään huomioon ottaen rinteet olivat todella hyvässä kunnossa.

Näköjään lautailu muistuttaa pyöräilyä sikäli, että sitäkään ei unohda, kun sen kerran oppii jotenkuten. Eli homma toimi entiseen tapaan heti alusta lähtien. Edellisen kerran olinkin ollut mäessä Oppdalissa, joten Meri-Teijon korkeusero ei taas oikein innoittanut...