alkuun

edelliselle sivulle

Fiiliksistä

Petyin omaan velttoiluun muutamassa tapauksessa.
Velttoilin käsittämättömän monta kertaa teen juomisen kanssa. Nestevajaus on ollut ongelmana muutaman kerran aikaisemmilla reissuilla. Pitää päättää, että jatkossa pitää juoda kaikki (teepussit) reissun aikana.
Samoin jäi herkulliset jälkiruoat valmistamatta. Ehkäpä jälkiruokaa ei pitäisi olla jokaiselle illalle? Jälkiruona ja teenkeittämisen jätin väliin selittämällä itselleni jotain bensiinin vähäisyydestä, vaikka laitoin ruoan iltanuotiolla, eikä polttopuusta ollut pulaa. Nyt jälkikäteen ihmettelen miksi hakeutumalla hakeuduin semmoisille paikoille että törmäsin muihin kulkijoihin? Ei se olisi kummoisempi juttu valita reitti pikkaisen fiksummin. Alkoiko erämaahöperyys (vrt. mökkihöperyys) vaivata? Olisi jäänyt paremmat fiilikset jos olisin jaksanut vältellä sosiaalisia kontakteja edes kymmenen päivän ajan (Björklundin-oja, Siliänseljänlampi, Harriojan kota).

Kohokohdat
Eka ilta. Kyllä ensimmäinen ilta on aina mieleen painuva. Kun lopultakin saa heittää arkisen kiireen muiden murheeksi. Saa istua iltaa, paistaa makkaraa ja huuhdella sen alas oluella. Ihan rauhassa.
Leirielämää Talo-ojalla. Kiva leiripaikka (=kaunis näköala, kuiva hiekkakangas), nätti sää (auringonpaistetta) ja lämmin ilta; rauhallista istuskelua, hyvää ruokaa ..
Kotiinpaluu. Kun kotona jälkikasvu tulee tervehtimään isää pientä Suomenlippua heiluttaen, silloin voi hyvin todeta että parasta retkessä on kotiinpaluu!

Varusteista

Ulkoilualusasut osoittautuivat erinomaisiksi. Polyprobeleeni ei ime kosteutta. Kun tuollaisen asun päälle ei laita mitään kosteutta imevää materiaalia, niin pystyy liikkumaan koko päivän kuivana.
Vaelluksen aikana minulla oli päällä:
Vaelluskengät
Villasukat
Lyhyet alushousut
Ulkoilualushousut (pitkät)
Ulkoilualuspaita (pitkä)
Urheilushortsit (voi jättää pois jos on lämmintä/ei tuule napakasti pohjoisesta)
Tennislippis, sormikkaat, kaulahuivi? (kelin mukaan, ei tarvitse lämpimällä, yli +10°C)

Tennislippis on paljon parempi kuin tavallinen lippis. On käsittämätöntä kuinka paljon ihminen hikoilee pään kautta. Nyt ei kertaakaan valunut hikeä silmille!

Säärystimet ovat toinen mitättömän tuntuinen parannus, mutta vaelluskenkien kanssa ne ovat todella hyvät. Minun säärystimet ovat alaosasta polyesteriä, yläosasta Gore-Texiä. Gore-Tex ei ole liiottelua, sillä myös jaloista vapautuu paljon kosteutta, jonka on hyvä päästä ulospäin.
Toisaalta Gore-Tex estää roiskeveden ja aamukasteisen maan kosteuden kulkeutumisen kengän sisälle.
Eikä kenkään mene vaivaiskoivun lehdet, ja nauhat pysyvät kiinni.

Vaellussauvat, oliko niistä hyötyä? Suurin hyöty sauvoista on kiistämättä nousuissa, jolloin saa käsivoimat avuksi. Laskeutumisen aikana sauvat vähentävät polviin kohdistuvia rasituksia.
Sauvoista saa tukea kaikissa tilanteissa, nousuissa, laskuissa ja jokien ylityksissä.
Minulla ei hartiat kipeytyneet, kun kädet joutuivat työskentelemään koko päivän ajan. Yleensä minulle tulee hartiasärkyä, kiitos nuoruuden moottoripyöräilyn?, vaikkakin tälläkertaa hartiasärkyjen puuttuminen saattaa johtua myös särkylääkkeistä.
Varmaankin vaellussauvat voivat jostain toisesta osoittautua turhiksi kapineiksi, turhaa painolastia. Minulla on vaelluksella ollut aikaisemmin tunturikoivusta tehty (yksi) vaellussauva, joka oli PAINAVA! Nykyiset sauvat ovat kevyitä, minusta niitä oli ilo käyttää.

TEHTÄVÄLISTA:
+pese makuupussi + korjaa kipinän polttamat
+pura ja kasaa rinkka
+kyllästä vaelluskengät
+oliko EA-laukku ja HW-laukku (erityisesti) painonsa väärti
+korjaa rinkan sadesuoja
+korjaa kynsikkäät
+teroita kirves

VARUSTEET JOITA EN KÄYTTÄNYT
+puuvillapaidat
+vaihtoalusvaatteet
+sukkia 1 pr
+EA
+HW: varapattereita
+paperiliinoja
+karhunkieli

alkuun

edelliselle sivulle