| 7:00 | Herään, jään makailemaan ja miettimään maailmanmenoa. Ja odottelen että autinko nousisi tunturin takaa ja ilma lämpenisi hieman. Nyt on turhan kylmää ja kosteaa.
|
| 8:10 | Aamutoimet alkoivat. Nyt on vähän virtaa akuissa. Videokamerassa on kuvausaikaa 3 minuuttia, mutta kommunikaattori on ihan kuollut. Edes tieturiosaan ei tule virtaa. Eli tästä eteenpäin muistiinpanot ovatkin muistikuvia.
Joku irvileuka voisi sanoa että siinä sitä ollaan, kun teknofriikin patterit sanovat "kaputt", niin ollaan sormi suussa. Näinhän ei ole, tarvittaessa voin käyttää perinteistä kynää ja paperia. En vaan jaksa kaivaa niitä nyt rinkan uumenista.
On minulla yhdessä puhelimen akussa vähän virtaa, mutta säästän akkua soittamista varten.
|
| 10:20 | Liikkeelle
|
| 11:05 | Harripään huippu. Kaivan kännykän, vaihdan siihen uuden akun. Virtaa on niin vähän, että puhelin piippaa heti. Kytken heti soitonsiirron (kaikki puhelut vastaajaan), sillä akussa tuskin on virtaa puhelua varten.
Jaaha, yksi lyhytsanoma kotijoukoilta: "HÄTÄ, SOITA HETI KOTIIN"
Tä?
Lähetän heti lyhysanoman ja kysyn mikä hätänä
Vastausta ei tule hetimiten. Päätän sulkea puhelimen ja menen syömään Harripään kulmakurun seutuville, sillä tunturin laella on kylmä, enkä halua kylmettää itseäni. Eiköhän kotijoukot ennätä vastata sillävälin kun lounastan. Soittaa en tosiaan voi, akuissa ei riitä virtaa puhumiseen.
|
| 11:25 | Harripään kulmakurun pää, jään lounastauolle. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, eikä kuruun tuule, joten siellä on mielettömän lämmin, ainakin jotain +15C.
Syön pois viimeisen keiton, sillä rinkasta ei tarvitse tämän jälkeen löytyä kuin illallinen ja aamupala. Huomenna tähän aikaan olen suihkussa.
Mietin mikä hätä kotona voi olla. Pohdiskelen myös vaihtoehtoja sille, kuinka pääsisin suunniteltua aikaisemmin ihmisten ilmoille, kun kerran kotona on jokin hätä. |
| 13:20 | Liikkeelle, kohti harjannetta, missä on taas GSM-kenttää
|
| 13:30 | Harjanteella. Pistän puhelimen päälle, mutta vastausta ei kuulu. Huolestun suuresti, ja lähetän uuden tekstiviesti: "Mikä hätänä, en voi soittaa?" ja taas kännykkä kiinni. Kaivan rinkasta piipun, istun alas, katselen Saariselän hotellikylää ja polttelen pesällisen vastausta odotellessa.
|
| 14:00 | Koska vastausta ei ole saapunut vieläkään, päätän kävellä Saariselän retkeilykeskukseen ja selvittää asiat sieltä.
|
| 14:20 | Olen juuri sivuuttanut Harripäänlammen. Pistän puhelimen päälle, se piippaa saapuneen tekstiviestin merkiksi. "Ei enää hätää. Oli ongelmia auton kanssa" ja samassa akku loppuu tyystin, eikä edes pelkkä tieturiosa käynnisty.
Nooh, saapunut tekstivesti rauhoitti minut, ja päätän jatkaa vaelluksen loppuun normaalin suunnitelman mukaan, eli menen yöksi Laanilammelle. Hohhoijaa, kerrankin vanha sanonta piti paikkaansa: "Pelkää pahinta, toivo parasta".
|
| 15:20 | Loppumetreillä meinaa tulla ongelmia, sillä suunnistan hieman pieleen ja joudun laskeutumaan Tolosjokivarteen liki pystysuoraa kalliota alas kiiveten. Kerran kaadun, mutta onneksi saan kiinni koivunrungosta, ja voltin jälkeen kömmin terveenä pystyyn. |  |
| 15:50 | Tolosjokivarsi
|
| 16:00 | Tolosjoki ylitetty, jalat melkein jäätyivät. Päätin kahlata joen yli ilman kenkiä. En halua kastella kenkiä nyt kun ne ovat täysin kuivat. Leveän joen yli kahlaaminen on aina onnenkantamoista; todennäköisesti kengät kastuisivat edes vähän, sillä joki on leveä. Siis ylitys siten, että jalassa on ainoastaan villasukat ja ns. vaellussandaalit. Vesi joessa on matalalla, mutta virtaama on ripeä ja veden lämpötila alhainen, joten pikaisenkin ylityksen aikana varpaat jäätyivät tönköiksi.
|
| 17:20 | Nyt on polttopuut tehty ja alan laitella illallista. Kyllä on kevyt mieli: vaellus on onnistunut ihan hyvin, eikä ole tullut takaiskuja. Ja mikä parasta, kotona ei ollut kuitenkaan ole mitään hätää, joten voin viedä vaelluksen normaalisti loppuun.
|
edellinen päivä
alkuun
edelliselle sivulle
seuraava päivä