The Blackwll Guide to Ethical Theory on ainakin toistaiseksi onnistunut herättämään sekalaisia tunteita. Koulukirjaksi toki hyvä ja haastava, mutta 420 sivuun on tosiaan yritetty ahtaa koko etiikan kenttä parinkymmenen sivun artikkeleina. Kokonaisuutena on elämäni toiseksi vaikein kirja lukea (Sein und Zeitin jälkeen.)

On vaikea hyväksyä että lukuun Divine Command Theoryn lähdeluettelosta löytyy melkein pelkkä raamattu ja kirjoittaja ilmoittaa luvun toisessa lauseessa, ettei hän argumentoi ateisteille vaan tosiuskoville. Toisessa luvussa rantataan psykologisen egoismin ja altruismin mahdollisuuksista ottamalla teoreettiset välineet (sosio)biologiasta. Moraalirealismin mahdollisuuksia pohditaan Taleban esimerkeillä. Melko uskomatonta mitä kaikkea amerikkalaiseen (britti- ja aussi) etiikan textbookiin voidaankin laittaa.

Maltan tuskin odottaa ensi lauantain tenttiä: tuon yrityksen lisäksi aiheena on yliopiston professori Timo Airaksisen kuulustelema Timo Airaksisen Moraalifilosofia (1987). Kirja ylittänee odotukseni "legendaarisesta" maineestaan huolimatta.

Etenin yliopistopoliittisella urallani aimo askeleen, kun minut viime tiistaina Sitoutumattoman Vasemmiston ainoaksi edustajaksi HYY:N talousvaliokuntaan. Kyseinen lautakunta valitaan poliittisen perustein eri poliittisista ryhmistä edustajiston voimasuhteiden perusteella ja sen tarkoituksena on valmistella mm. HYY:n budjetti, yhdistysten toiminta-avustukset, seurojen toimitila-asiat jne. Yhteensä jäseniä talousvaliokunnassa on reilu tusina ja tulemme eri HYY:n poliittisista ryhmistä. Otan edelleen vastaan valituksia HYY:n toiminnan typeryydestä ja rahanjaon mauttomuudesta.