Dia 6 (15)

Monilapsiset perheet joutuvat muita lapsiperheitä selvästi useammin turvautumaan toimeentulotukeen. Lapsilisien huomioonotto tulona toimeentulotuen tarvetta määrättäessä 1994 alusta, lapsilisien leikkaukset 1994 ja varsinkin 1995, kotihoidon tuen leikkaukset 1995, 1996 ja 1997 ja toimeentulotuen saantiehtojen kiristäminen 1997 vaikuttivat monilapsisiin perheisiin selvästi enemmän kuin muihin lapsiperheisiin. Vaikutus näkyy paitsi osuudessa, myös markoissa sekä kuukausi, että vuositasolla. Monilapsisten perheiden osuus toimeentulotuen kokonaiskuluista on kuitenkin marginaalinen.

Toimeentulotukeen turvautumisen ensisijaisena syynä on monilapsisilla perheillä ”muun työttömyyden” jälkeen ”ei eritystilannetta (tulolähde riittämätön)”. Kolmantena tulee ”asunnon vuokra/vastike” (1997) tai ”muu erityistilanne” (1998). On merkille pantavaa, että riittämättömän tulolähteen osuus syynä kasvaa, mutta työttömyyden osuus vähenee, kun lapsimäärä kasvaa. Työttömyyden osuus 27% oli monilapsisilla selvästi keskiarvoa 33% pienempi, mutta riittämättömän tulonlähteen osuus 15% selvästi keskiarvoa 11% suurempi vuonna 1998. Riittämättömän tulolähteen osuus oli 19% vuonna 1997 ennen saantiehtojen kiristymistä. (Lähde: Stakes). Edellä mainitun kanssa samaan suuntaan viittaa Taloustaidossa 5/2000 julkaistu tutkimustulos: kun 13 prosenttia yksilapsisista perheistä pistää lapsilisät kokonaan lapsen säästöihin, yli kolmilapsisissa perheissä näin ei toimi kukaan.

Ylläolevan perusteella on vaikea vetää sellaista johtopäätöstä, että monilapsisten perheiden lapsilisiä pitäisi heikentää nykyisestä ns. skaalaedun tai jonkin muun syyn perusteella. Päinvastoin niitä tulisi nostaa, niin ettei monilapsisten perheiden tarvitsisi muita enempää turvautua viimesijaiseen toimeentuloturvaan.