Dia 5 (15)

Alle kymmenvuotiaitten lasten toimeentulotukitason ja nykyisten lapsilisäsummien erotukset (=omavastuuosuudet) kuukaudessa lapsimäärän mukaan (vuonna 2000). Yli kymmenvuotiailla ja aikuisilla lapsilla toimeentulonormit ovat korkeampia, joten erotukset olisivat suurempia.

Toimeentulotukitaso katsotaan minimitulotasoksi, joka taataan tarvittaessa tulonsiirroilla. Sitä ei ole tarkoitettu jatkuvaksi elämisen tasoksi. Tässä se on kuitenkin otettu lapsilisävaihtoehtojen vertailukohdaksi kuvaamaan niiden tukitasoa lapsimäärän kasvaessa. Nykyisen porrastetun lapsilisän rinnalle on laskettu vaihtoehto, jossa koko lapsilisäsumma on jaettu tasan kaikille lapsille, jolloin kukin lapsi saisi noin 641 mk/kk (lapsilisä/lapsi/kk joulukuussa 1998, KELAn tilastollinen vuosikirja 1998).

Suurinkin nykyinen lapsilisä jää alle alimman toimeentulotukitason, joten itse rahoitettava ero toimeentulotukitasoon kasvaa lapsimäärän kasvaessa, vaikka lapsilisät on porrastettu nousevasti. Jos lapsilisäporrastus poistetaan (=tasajakomalli) tai se muutetaan päinvastaiseksi, ero toimeentulonormiin kasvaa nykyistä lapsilisää jyrkemmin lapsimäärän kasvaessa. Tasajakomallissa vain yksi- ja kaksilapsiset perheet hyötyisivät nykytasoon nähden, jos lapsilisien kokonaismäärää ei nosteta.

Lapsilisäporrastuksen poisto, tai porrastuksen suunnan vaihto, on monilapsisille perheille taloudellinen katastrofi nykyisellä veroasteella ja perheverotusmallilla. Vähintään huomattavat lapsikohtaiset vähennykset veroista olisivat tässä tapauksessa välttämättömiä.

Vasta jos lapsilisät korvaisivat lapsista aiheutuvat menot kokonaan, kohtelisi joidenkin ehdottama aleneva porrastus eri kokoisia lapsimääriä yhdenvertaisesti. Tällöin lapsilisien kokonaissumma nousisi kuitenkin valtiontalouden kannalta merkittävästi.