Slide 14 of 18
Notes:
Porrastetuista lapsilisistä huolimatta maksettavaksi jäävä
lasten laskennallisen kulutustarpeen ja lapsilisien erotus pääosin
kasvaa, vaikka kulutustarve on laskettu lapsimäärän kasvaessa
alenevin luvuin (kulutustarve: STM Säntti 1/1998).
STM:n julkaisussa "Kohti hyvää Suomea 2030" tavoitteeksi
asetettiin lapsilisän nostaminen vuoteen 2000 mennessä 1200 markkaan
(vuoden 1990 hintatason mukaan) kuukaudessa lasta kohti, mikä oli
pohja verovähennyksistä ja lapsilisän porrastuksesta luopumiselle
lasten lukumäärän mukaan. Perusteena oli, että lasten
hankkiminen ei saisi olla oleellisesti perheen toimeentuloon vaikuttava
tekijä. (STM/Säntti, 1993:8, s. 103). Niin kauan kuin vastaavaan
markkamääräiseen tavoitteeseen ei olla päästy,
tarvitaan lapsilisien porrastus tasaamaan lapsimäärän mukana
vähenevää lapsikohtaista käytettävissä olevaa
tuloa. (Vrt Kansan Uutiset, 2.3.1999).
Jos halutaan tasata tuloja elämänkaaren eri vaiheiden sekä
lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden kesken, lapsilisän tulisi
kattaa yhä suurempi osa lapsen välttämättömyyskulutuksesta
aiheutuvista menoista. (STM/Säntti, 1993:8, s. 103). Asuminen ja liikenne
liittyvät oleellisesti lapsista aiheutuviin välttämättömiin
menoihin, joten asumis- ja liikennemenot tulisi myös ottaa huomioon
lapsilisiä ja veroja mitoitettaessa. Lapsilisiin on kulukorvauksena
syytä tehdä ainakin kustannustason nousuja vastaavat tarkistukset
säännöllisesti. Lapsilisän kestoa on myös tarvetta
pidentää vähintään kouluajaksi, kulut kotona asuvasta
ja koulua käyvästä lapsesta eivät suinkaan jyrkästi
vähene lapsen täyttäessä 17 vuotta.
Menoleikkauksia tehtäessä on syytä harkita leikataanko
vain nykyisiä kuluja vai samalla myös tulevaisuuden tuottoja
- vähäisellä tai jopa nimellisellä säästöllä
nyt saatetaan viedä edellytykset merkittäviin tuottoihin tulevaisuudessa.