Dia 2 (14)

1. Lapsiperheiden taloudellisen aseman kehittyminen yleisesti 90-luvulla. Tulonjakotilastot osoittavat, että lapsiperheiden taloudellinen asema on heikentynyt suhteessa lapsettomiin kotitalouksiin.

2. Toimeentulotukea saaneiden perheiden osuuksien muutokset lapsimäärän mukaan. Toimeentulotukitilastot osoittavat, että 4+perheet ovat perhetyypeistä kaikista suurimmissa taloudellisissa vaikeuksissa.

3. Lapsilisien ja kotihoidon tuen leikkausten kohdentuminen. Perhepoliittisten tukien leikkausten analyysi osoittaa, että leikkaukset kohdistettiin nimenomaan monilapsisiin perheisiin. Taustalla oli ajatus, että monilapsiset perheet voivat hyödyntää ns. skaalaetua, minkä vuoksi tukien ”ylikompensaatio” voidaan leikata pois.

4. Toimeentulotuki ja lapset. Toimeentulotukitilastojen analyysi sekä toimeentulotukea koskevien hallitusten esitysten läpikäynti osoittavat, että monilapsisten perheiden lapset ovat kärsineet perheisiin kohdistuvista leikkauksista eniten. Toimeentulotuella olevien 3+perheiden lasten määrä on 1990-luvulla noussut noin 60 000 lapseen. Vuonna 1998 voimaan tulleessa toimeentulotukiuudistuksessa leikattiin erityisesti monilapsisten perheiden lapsikohtaisia tukia. Perusteluna oli monilapsisten perheiden skaalaetu. Leikkausten tuloksina ei kuitenkaan syntynyt todellisia säästöjä.

5. Yhteenveto ja suositukset. Lopuksi on koottu aikaisempia ehdotuksia täydentäviä ja tarkentavia ehdotuksia. Keskeisenä sanomana on, että 3+perheet muodostavat oman, 1- ja 2-lapsista perheistä poikkeavan perhetyypin, joka tulee ottaa perhepoliittisia linjauksia toteutettaessa huomioon. Erityisesti halutaan korostaa sitä, että investointi monilapsiseen perheeseen on yhteiskunnan kannalta erittäin kannattava investointi – lapsikohtaiset panostukset ovat pieniä verrattuna 1- ja 2-lapsisiin perheisiin, mutta tulevaisuuden tuotot sitäkin suuremmat.