alkuun
edelliselle sivulle
Tällä hetkellä fillarini on kokoelma erinäisiä osia,
lähtökohtana on Cannondale M-800 (1993). Alkuperäisistä osista on
jäljellä
- ohjaustanko
- etuvaihtaja (LX)
- kammet (LX)
- etuvanne (Ritchey Comp)
- jarruvaijerit ja -länget (LX)
- suurin eturatas (46!)
- satulaputki/pumppu-yhdistelmä
Cannondalen satulaputki-pumppu yhdistelmää on siitä näppärä, että
pumppu on aina mukana, eikä se ole putoilemassa hyppyjen jälkeen. Ehkäpä
innovatiivinen idea oli liian suosittu varkaiden keskuudessa, sillä nykyään
moinen "herkku" ei kuulu edes Cannondalen vakiovarustukseen!
Kulustavaraa ovat
- ohjainkannatin (Minerva)
- runko
Cannondalella on elinikäinen runkotakuu.
Alkuperäinen runko kesti vuoden,
sitten se otti ja katkesi läheltä keulaputkea. Takuun kanssa meinasi olla
ongelmia, sillä normaalisti ne hoituu myyjän toimesta. Fillarin olin ostanut
Windhoekista (SWA-Cymot PTY), joten näinollen
olisin mieluummin asioinut jonkun suomalaisen jälleenmyyjän kanssa. Keskustelin
ensimmäiseksi asiasta SkiSystemsin
kanssa, mutta he eivät olleet halukkaita yhteistyöhön; ilmeisesti he ovat
keskittyneet vain uusien pyörien myymiseen.
Sitten minulle suositeltiin Tapiolan Pyörähuoltoa. He hoitivat asian
tyylikkäästi, joten tämän jälkeen olenkin käyttänyt
lähes yksinomaan TPH:n palveluita. Heidän huoltonsa on erinomainen,
myyjien asiantuntemus hyvä ja hinnatkin kohtuullisia (Kiistö: olen
tyytyväinen asiakas, en osaomistaja).
- ketjut (Taya)
Minulla on käytössä kahdet ketjut. Voitelu hoituu kiinteällä
parafiinillä. En osaa vielä sanoa, onko käyttämäni menetelmä
hyvä vai huono - toistaiseksi olen ollut tyytyväinen.
- takavaihtaja (XTR)
LX-takavaihtajasta tuli finito. Vähänkin voimakkaammassa nousussa pystysuoraa
kalliota ylöpäin ketjut pyöri puoli kierrosta tyhjää ja rutina
kuulosti tosi ilkeältä. Aluksi luulin että vika oli heikosti voidelluissa
ketjuissa. Seuraavaksi epäilin että ketjut olisivat venyneet, mutta takavaihtajan
mikroskooppinen tarkastelu paljasti totuuden: vanhan LX:n akselit olivat kuluneet niin pahasti,
että takavaihtajan sivuttainen liike oli 10mm:n luokkaa. Eipä ihme että ketju
ei aina ohjautunut oikeaan kohtaan, eikä säätämisestä ollut apua.
Onnistuin ostamaan käyttämättömän XTR-takavaihtajan asevelihintaan.
Uuden takavaihtajan kanssa ongelmat hävisivät lähes tyystin. Ilmeisesti myös
kiinnityskorvake on hieman vääntynyt. Se pitänee käydä mittauttamassa
jossain pajassa. Mitähän uusi mahtaisi maksaa?
- Vaihdesäätimet (GripShift SRT-600) ja -vaijerit (RideOnGore)
Goretex-vaijerit tekevät vaihtamisesta kevyemmän ja tarkemman. Tämä
seikka korostuu varsinkin keskellä (parasta?) talviajokautta, silloin kun fillarin vie
lämpimistä sisätiloista ulos "pikku"pakkasiin. GT-vaijereiden asennus
on hieman konstikasta, joten etukäteen kannattaa tehdä itselleen selväksi
kaikki työvaiheet. Normaalilla maalaisinsinöörijärjellä homma
onnistui ensiyrittämällä eikä aikaakaan kulunut kuin pari-kolme tuntia ;-)
- jarruvivut (DiaCompe SS-4) ja -palat (Matthauser)
- polkimet (SH-737)
- pienin ja keskimmäinen eturatas (Onza Steel 24,36)
- satula (Vetta Flite)
- takavanne (Mavic CD SUP 117) ja renkaat
(kesällä Michelin (Hi-Country, Exper), talvella Nokian nastarenkaat)
Lisävarusteet
- runkolaukku, jossa kulkee välttämätön pikkutavara (avaimet, vararengas, työkaluja, rahaa)
- satulalaukku, (Ortlieb, ks. tarkemmin), minne
saa survottua tarvittavia vaihtovarusteita (takkia, kenkää, sukkaa jne.)
- soittokello;-(joskus on pakko ajaa ihmisten ilmoilla, enkä haluaisi liiskata
ihan kaikkia)
Ja jos Niksi-Pirkkaa olisi uskominen, niin
"Hyvä varuste pyöräilykypärän alle: leikkaa vaimon 50 denierin
sukkahousujen reidestä noin 40 sentin pala. Sovita päähän
leveämpi puoli alaspäin. Jätä reilu aukko päälaelle. Kääräise
korvien yli tai ali. Kypärän vaahtomuoviosat pysyvät siisteinä,
ja kypärä istuu paremmin päähän." Niksi-Pirkka 4.10.1996
alkuun
edelliselle sivulle