PiMPS/1 - FC Pathoven 0-1

Kun ei mene niin ei mene...

En tiedä pitäisikö ykkösen jäbiä ruoskia vai paijata perjantain ottelun jälkeen. Kukaan ei pelannut huonosti tai mokannut pahemmin, mutta jos maaleja ei synny ei voi myöskään voittaa.

Pelit on parantuneet ja tällä kertaa hieman parantunut yhteispeli tuottikin jo useita maalintekopaikkoja. Vastustaja oli koko ajan hienoinen altavastaaja, mutta epäonnistuneet viimeistely-yritykset varsinkin ensimmäisellä jaksolla mahdollistivat loppuhetkien katastrofin. Jatkopeleissä tulee korostumaan puolustuksen varman päälle pelaaminen ja ennenkaikkea puhuminen. Kun huudetaan huudetaan niin että asiaan tottumattomalta valahtaa viiden kilon musta savi housuihin. Jos perjantain ottelussa vastustajan hyökkääjällä olisi äkisti tunkenut sanonko mikä shortsiin olisi häneltä jäänyt maali tekemättä.

Peliä vaivasi kuitenkin edelleen suunnitelmallisuuden puute ja usein luotettiinkin meidän kärkien voimaan ja nopeuteen enemmän kuin tarkkaan ja harkittuun syöttöön vapaaseen paikkaan tai oman kaverin jalkaan. Pari kertaa joku väläytti osaamistaan ja tarjoili muille paikkoja, mutta joku lenkki kuitenkin petti. Voisin veikata oireyhtymän nimeksi vaikkapa "Harjoittelimus Paskamus" nimistä tämän kauden viruperäistä tautia. Oireet lieventyisivät yhteisillä treeneillä ja sitä kautta toisen tuntemisen paranemisella. Muistaakseni joku kutsui vielä viime ottelussakin toista numerolla, kumma ettei joku sanonut minuakin blankoksi...

No se nurinasta. Ottelussa oli paljon hyvää ja jopa viime ottelusta on edistymistä tapahtunut. Toivottavasti trendi jatkuu tiistain otteluun.

Mahmud

Pimpsukat: Mikko Oikari 3, Timo Silvonen 2, Janne Roiha 1