alkuunalkuun edellinenedelliselle sivulle
Retkeilyvarusteet

- Rinkka tai muu kantolaite
  Syksyyn 1996 saakka pärjäsin Savotta 1200 putkirinkalla. Se on legendaarisen Savotta 906:n "pikkuveli", ts. rinkan alumiinirunko ja pussiosa sopivat vaeltajalle, jonka vaatekoko on M(edium) tai pienempi. Koska reissuni pitenevät jatkuvasti, niin kantolaitteen koko rajoittaa mukaan otettavan ravinnon määrää. Savotta 1200 oli syksyllä 1996 ääriään myöten täynnä, jolloin pystyin olemaan erämaassa ilman täydennystä yhtäjaksoisesti 16 vuorokautta. Jo tuolloin jouduin tinkimään esimerkiksi näkkärin määrästä. Silloin päätin, että seuraavalla kerralla en tingi ravinnon määrästä, joten uuden kantolaitteen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi syksyllä 1997.
  Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin lopulta Löwe Alpine Crossbow 90+15 rosna-rinkkaan. En löytänyt perinteisten (ja hyväksi havaittujen) putkirinkkojen joukosta isompaa kantolaitetta, joten tutustuin hieman epäluuloisena rosnarinkkoihin. Rosna eroaa putkirinkasta siten, että putkirinkassa pussi on ripustettu yleensä alumiinistä tehtyyn kehikkoon, kun rosnassa pussi on itsekantava ja rakennetta on jäykistämässä muutama alumiinivahvike. Putkirinkka on kehitelty pitkään ja ajanmyötä on malli vakiintunut; uusia ratkaisuja ei tule. Tästä hyvänä esimerkkinä on Savotan 906- ja 1200-mallit, jotka ovat pääosiltaan samanlaiset kuin 1970-luvun lopulla!
  Rosnarinkat tuli markkinoille 1980-luvulla. Viimevuosina on rosnien tuotekehitys päässyt kunnolla vauhtiin. Tutustuin ERÄ-lehden testeihin 1997, juttelin käyttäjien ja myyjien kanssa ja kävin monia kertoja tutustumassa rosnarinkoissa käytettyihin rakenteisiin ja toteutuksiin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että rosnarinkka on riittävän valmis korvaamaan putkirinkan. Tämä ei tarkoita sitä että rosna- olisi parempi kuin putkirinkka. Mikäli vaellukseni jäisivät kestoltaan alle kaksi viikkoa, niin valitsisin putkirinkan! Se on kestävyydeltään hyvä, vakaa kannettava ja pakkaaminen on helpoa.

- Makuupussi
  Makuupussin valinta on vaikeaa. Jos esite/myyjä lupaa, että makuupussilla tarkenee mukavasti vielä -XX asteen lämpötilassa, niin lisäämällä lukemaan kymmenen astetta saadaan todellisempi arvon. Tämän perusteella tulisi mieleen hankkia mahdollisimman lämmin makuupussi, mutta se ei välttämättä ole paras ratkaisu. Mikäli makuupussissa tarkeneee -10° pakkasessa, niin mitä ilmeisimmin siinä ei pysty nukkumaan +20° lämpötilassa, tai vaikkapa sisällä mökissä (missä sisälämpötila on yleensä +40°!).
  Makuupussit voidaan jakaa täytteen perusteella kahteen erilaiseen luokkaan: untuva- ja kuitupusseihin. Untuvapussit ovat perinteisesti hyviksi havaittuja, mutta nykyaikaiset kuitupussit alkavat olla lämmöneristyskyvyltään samaa luokkaa. Untuvan ongelma on lämmöneristysominaisuuksien heikkeminen eristeen kastuessa. Siksi (untuva) makuupussin tuulettaminen/kuivattaminen on tärkeää tehdä päivittäin.
  Lisäksi makuupussit voidaan jakaa useampaan luokkaan rakenteen mukaan. Halvimmat ns. kesäpussit ovat läpitikattuja, paremmissa pusseissa käytetään erilaisia lokeroratkaisuja ja lomittaisia kerroksia.
  Minun Ajungilak Tyin 200 on ns. kolmen vuodenajan pussi (syksy-talvi-kevät). Sille luvataan käyttöolosuhteiksi väli +10°C ja -20°C (-30°C extreme), mutta ainakin syyskuun kosteat -10°C yöt louteessa saivat minun tuntemaan vilua (en kuitenkaan ole herännyt suoranaiseen palelemiseen).
  Hyvä esimerkki Ajungilakin huolellisesta suunnittelusta on makuupussin kaulus. Sitä kiristämällä tai löysäämällä pystyy tehokkaasti säätelemään lämpötilaa pussin sisällä. Yleisesti ottaen olen erittäin tyytyväinen pussiin. Se kestää kovaa käsittelyä, ei kostu pitemmänkään reissun aikana (kunhan sen tuulettaa/kuivattaa aamulla) ja on lämmin. Huonoja puolia on pussin suuri paino (2,3kg) ja iso koko pakattuna, mutta kyllähän rinkan ulkopuolella riittää tilaa ...

- Makuualusta
  Aion pärjätä tänäkin syksynä "wanhalla" Karrimat-makuualustalla. Se on minun retkeilyvälineistä vanhin, mutta yhä täysin käyttökelpoinen. Alustan ostin suunnilleen 20 vuotta sitten, partioretkiä varten. Makuualusta on kokenut kovia: Sen alkuperäinen väri oli keltainen - nyt keltaharmaa; siinä on paljon kipinänpolttamia reikiä ja alustan toinen pää on muotoilultaan erikoinen, kun se pääsi yhdellä laavuretkellä hieman sulamaan!
  Toinen vaihtoehto voisi olla ns. ilmatäytteinen makuualusta. En ole hankkinut vielä sellaista, koska semmoinen painaa paljon ja on kallis. Ne jotka ovat hankkineet ilmatäytteisen alustan eivät kuulema vaihda takaisin umpisolumakuualustaan.
  Umpisolumakuualustoja on kahdenlaisia: hyviä ja huonoja. Huonot repeävät helposti, suorastaan imevät vettä, eivätkä eristä kylmyyttä. Miten kaupassa sitten erottaa em. makuualustat toisistaan? Helposti, katsomalla hintalappua: huono umpisolumakuualusta maksaa muutaman kympin, hyvä 200-300mk. Sijoitus hyvään alustaan on hintansa väärti, sillä huono makuualusta pilaa koko retken, kun ei saa nukuttua kunnolla!

- Loue majoitteena ja Wettex sen kuivaamiseen
  Yleisin majoite Lapin selkosilla on teltta. Minäkin kannoin taannoin telttaa, mutta viimevuosina olen majoittunut louteeseen. Louteen hyviä puolia ovat mm. sen keveys (450g), eikä majoite estä maisemien/revontulien/iltanuotion katselua. Huonona puolena on rajoitettu majoituskapasiteetti ja hyönteisten rajoittamaton sisäänpääsy. Minua nuo eivät kosketa, sillä loue on tilava yhdelle henkilölle, syyskuussa Lapissa ei juurikaan ole hyttysiä. Loue on oikea ratkaisu minun käyttöön, enkä voi kuvitella vaihtavani majoitetta joksikin toiseksi.
  Kun majoitteenani on loue, niin kuljetan mukanani vanhaa teleskoopionkea, joka toimii keskisalkona. Toki salon voisi ottaa metsästä, mutta sopivan puun löytäminen vie oman aikansa. Kaikkein nopeimmin leirin pystytys käy siten, että on oma salko mukana. Salko ei paina paljoa ja leirin voi pystyttää vaikka puuttoman tunturin päälle (loue on hieman arka tunturissa pyörivälle tuulelle, mutta ainahan niitä tyyniäkin iltoja sattuu!), normaalisti kylläkin majoitun tuulelta suojattuun paikkaan.
  Wettex tai joku vastaava imukykyinen liina ei (kuivana) paljon paina eikä vie tilaa. Kuivausliinalla on helppo pyyhkäistä majoitteesta aamukosteus, vesisade tai yöllä tullut kuura pois. Paitsi että näin vältetään kantamasta vettä niin samalla vältytään majoitteen täydelliseltä kastumiselta; alkuperäinen idea: Antti Kalliokoski.

- Kartta, kompassi ja karttalaukku
  Minä otan mukaan karttoja. XVII-vaelluksella kuivatin kastuneita valokopio karttoja nuotion lämmössä, jolloin tuulenpuuska aiheitti pienen katastrofin. Nyt otan mukaan 1:100 000 muovikartat ja muutamia valokopioita omista kartoista (reittisuunnitelmat, parhaat leiripaikat, uimarannat jne).
  Kompassi on eräretkellä välttämätön. Syksyisellä erävaelluksella saattaa yllättää lumi-, sohjo- tai tihkusade; tiheä metsä; tasainen maasto ilman selviä maamerkkejä tai ihan tavallinen väsymys. Lapissa on uskomattoman helppo kulkea väärään suuntaan. Vaikka minulla on jonkinlainen suuntavaisto, niin jokaisella reisulla tulee jossain vaiheessa kuljettua vikasuuntaan. Varsinaisesti en ole koskaan eksynyt, sillä muutaman tunnein välein varmistan sijaintini jostain takuuvarmasta maamerkistä, esimerkiksi joki, tunturi, järvi ..
Sanomattakin selvää pitäisi olla, että ennen retkelle lähtöä pitää osata käyttää kompassia, lukea karttaa ja suunnistaa! Varakompassin mukana kuljettaminen ei ole liioittelua, sillä kompassi katoaa/putoaa yllättävän helposti - on omakohtaisia kokemuksia! Minä otan mukaan SUUNTO MC-ADL peilikompassin, jolla pitäisi onnistua tarkka suuntien ottaminen.
Karttalaukku ei ole välttämätön. Minulla on ollut mukana Savotan kevyt karttalaukku. Se ei ole mallia SA-INT, joka on mielestäni liian painava. Jos mukana on pelkästään valokopioita kartoista, niin mikä estää laittamasta karttaa minigrip-pussiin ja pussia vaikkapa reisitaskuun. Ilman säilytyspussia paperikartta ei ole kovin pitkäikäinen, varsinkaan kastuttuaan - tästäkin on omakohtaisia kokemuksia!

Ruokailu

- Keitin
  Nyt olen siirtynyt pois metanoli/etanoli-pohjaisesta keittimestä. Syynä tähän lähinnä etanolin huono lämpöarvo ja siitä johtuva keittimen hitaus. Tämä korostuu lämpötilan laskiessa, jolloin metanolin höyrystyminen hidastuu. Nykyaikaiset monipolttoaine keittimet ovat rakenteeltaan kehittyneempiä, jolloin bensiini-pohjaisten polttoaineiden käyttö tulee mahdolliseksi. Paitsi että keittäminen nopeutuu, niin samalla tarvittavan polttoaineen määrä vähenee (parempi lämpöarvo), eikä lämpötilalla/ilmanpaineella ole suurta merkitystä.
Minä ostin Primus LFS-keittimen (Liquid Fuel System). Kuten nimikin kertoo, se kykenee polttamaan kaikkia nestemäisiä polttoaineita. Koska lentokoneseen ei saa ottaa mukaan palavia nesteitä, johdun hankkimaan polttoaineen Ivalosta (sunnuntaina). Luulen että valitsen tavallisen 95E bensiinin, ellei joltain huoltoasemalta satu löytymään pienkone-bensiiniä. Tai sitten ostan valopetroolia, en vielä tiedä onko tämä huono vaihtoehto. Pitänee tutustua aiheeseen vaikkapa internetin välityksellä.
Samalla jätän kotiin trangian kehikon. Otan mukaan kattilat ja vesipannun, tarvittavan tuulisuojan aion tehdä ohuesta alumiinilevystä, ja siitä teen myös kannen.
  Minun valinta keittimeksi oli Trangia/sprii. Sen toiminta vaativissakin olosuhteissa oli taattua. Tavallisesti minulla on ollut mukana kaksi kattilaa, paistinpannu ja kahvipannu, joista kahvipannun voisin jättää tarpeettomana pois. Aikaisemmin minulla oli mukana ns. talvipoltin.
Käytettävän polttoaineen valinta voi aiheuttaa ongelmia, sillä valittavissa on kolme vaihtoehtoa: sprii, muut nestemäiset polttoaineet ja kaasu.
Sprii on polttoaineena kaikkein yleisin. Huonot puolet: polttoaineen joutuminen ruokatarvikkeisiin pilaa koko erän, huono paino/teho suhde ja hidas toiminta kylmällä säällä (, astioiden nokeentuminen). Hyvät puolet: erillistä poltinta ei tarvitse ostaa, polttoainetta saa yleisesti (Suomessa), polttoaineen menekkiä on helppo seuranta ja itse poltin on erittäin varmatoiminen.
  Muiden nestämäisten polttoaineiden (bensiini, valopetroli jne.)käyttämiseen tarvitsee toisenlaisen polttimen. Mielestäni (6.6.1999) hyvä vaihtoehto on Optimuksen Explorer 11, jonka voi suoraan asentaa Trangian spriipolttimen paikalle. Huonot puolet: hankalahko käyttö (vaatii esilämmityksen, joka ei ole turvallinen operaatio sisätiloissa), poltin on kallis, tehonsäätö puuttuu. Hyvät puolet: vähäinen polttoaineen kulutus ja hyvä teho.
  Kaasu on kolmas vaihtoehtoinen polttoaine Trangiaan. ERÄ lehti (nro 5/97) vertaili kaasupolttimoita, jossa Trangia pärjäsi ihan hyvin. Trangiaan saa sekä Trangian oman että Primuksen valmistaman kaasupolttimen.
Polttoaineen riittävyydestä: 325g kaasua vastaa 1L spriitä (ERÄn 5/97 mukaan 500g kaasua vastaa 1L spriitä). Huonot puolet: jäljellä olevan polttoaineen määrän arvioiminen erittäin vaikeaa, mahdollisesti rikkinäistä säiliön venttiiliä ei voi korjata, arka kylmyydelle. Hyvät puolet: helppo tehonsäätö, nopea, hyvä polttoainetalous.

- Muut ruokailuvälineet (Kuksa, iso/pieni lusikka, puukko, vispilä, karhunkieli, tiskiharja)
  -Juominen hoituu hyvästä kuksasta.
-Iso lusikka ruoan lapioimiseksi ;-), pieni lusikka teen ja sokerin hämmentämiseen.
-Puukko voi olla mallia leuku, jolloin pärjää ilman kirvestä. Minulla on mukana pieni puukko, ei leukua.
-Karhunkieli ja tiskiharja tekevät puhdasta likaisista astioista.
-Vispilä on painoonsa nähden erittäin hyödyllinen, paitsi jos tykkää sattumista!
-Ruokalautanen on minulle tarpeeton, sillä syön ruokani suoraan kattilasta. Mikäli vaeltaa ryhmässä, kannattaa riitojen välttämiseksi mukaan ottaa oma lautanen.
-Haarukka ja veitsi ovat mielestäni täysin tarpeettomat.

- Ruoka-aineiden määrät (yksinvaellus/10vrk)
 Ruokamäärien arvioinnista. Minulla on illallisia tarkasti laskettu määrä, eli yksi pääateria/vuorokausi. Käytännössä illallisen valmistus jää väliin syystä tai toisesta vaelluksen aikana 1-2 kertaa. Todennäköisin syy siihen etten laita illallista, on tuoreen leivän paistaminen. Tuoretta leipää tulee reilusti, jolloin ei tule laitettua muuta ruokaa. Tästä johtuen loppumatkasta pääsen mässäilemään ylisuuria pata-aineksista laitettuja illallisia. Siksi illallistarpeet eivät ole tähänmennessä loppuneet kesken.
Lounas jää myös joskus väliin, joskus tulee laitettua ylisuuri annos keskellä päivää, joten pussikeittoja minulla on yksi ylimääräinen pussi (eli kaksi annosta.) Lisäksi minulla on mukana useita pusseja nuudeleita, jotka käyvät pikaruoasta/hätävarasta.
   -Puuro: 0,5kg Elovena puuroa (Pakettiin sisälle suola filmipurkissa.)
-Hillo: 0,5kg?
-Tee: 50pss (2pss/ateria, 3 kertaa päivässä, eli teoriassa2*3*10=60pss).
-Pussikeitot: 1L:n pussikeittoja 5pss (vesi/maitopohjaisia) ja 1 x maitojauhe.
-Pikamakaroni, -riisi:, vara/lisäravinnoksi
-Näkkileipä: 2 x Ryvita (mahdollisimman monta palaa mukaan)
(lisäksi ainekset 1-2 kivileipään.)
-Pata-ainekset: 4pss ja 400g kuivattua jauhelihaa.
-Sika-nauta: 1tlk ja 2pss perunamuusia.
-Muut: Mausteita, sulatejuustoa 1x400g, meetwurstia, voimariinia, sokeria reilut 0,5kg, jälkiruoka-aineksia 3 annosta, suklaata,supersalmiakkia.
 Kivileipä-ohje:
   5dl sämpylä/vehnäjauhoja
1pss kuivahiivaa
0,5tl suolaa
2dl lämmintä vettä
Valmistaminen: Sekoita kuivat aineet valmiiksi muovi(pakaste)pussiin. Lisää eräretkellä lämmin (veden pitää olla aika lämmintä 42C, muuten hiiva ei toimi) vesi,anna kohota hetki lämpimässä, vedottomassa.
Laita kiven päälle hyvä nokare rasvaa, ettei leipä tartu kiveen. Paista kiven päällä 10-20minuuttia, käännä välillä. Pidä kiven alla pieni tuli, ettei leipä pala. Laita päälle voita tai sulatejuustoa ja nauti.

Vaatetus

- GoreTex-takki ja -housut
  Tuulta ja sateita vastaan käytän ulommaisena kerroksena GoreTex-vaatteita. Minulla on Mountain Equipment Co-Op'n (=MEC) valmistamat MEC Coulloir II takki ja housut. Kyseessä on retkeilykäyttöön tehty kolmikerros (kuori)asu. Takki ulottuu lantiolla asti, eli suojaa myös ristiselän. Takissa on ns. kainalovetoketjut, jolloin lämmönsäätely helpottuu (tuulisella säällä), ja irrotettava huppu, joka myös suojaa sateelta.
Housut ovat myös kolmikerroksiset, vaikka niissä onkin ohut vuori. Housujen sivuissa on täysipitkät vetoketjut helpottamassa pukeutumista. Housuja käytän kahluuhousuina isojen jokien ylityksissä ja sadesäällä pusikoissa kulkiessani, en juuri muulloin, koska GoreTexistä huolimatta ne ovat aika hiostavat jatkuvassa vaelluskäytössä.
En sittenkään ota mukaan Goretex-housuja, vaan korvaan ne sadelahkeilla. Gorehousut ovat painavat (510g), eikä niitä (toivottavasti) tarvi joka päivä. Toisaalta niiden käyttäminen päivän vaeltamisen aikana ei ole kovin miellyttävää, koska ne ovat turhankin tiiviit ja hiostavat (johtuu monikerros rakenteesta). Nyt uskon että saan saman kosteussuojan mutta paremman hengittävyyden sadelahkeilla. Ja mikä parasta, sadelahkeet painavat vain 130g.
  Takin käsittelen ennen lähtöä kyllästysaineella, jotta vedenhylkimiskyky olisi maksimissaan. Mikäli GoreTex vaate tuntuu vuotavan, niin yleensä syynä on ulkokankaan vedenhylkimyskyvyn olemattomuus. Tuolloin takin ulkopintaan syntyy vesikalvo, joka vaimentaa tehokkaasti GoreTex-kalvon toimintaa. Kosteus ei siirry ulkopuolelta sisälle, mutta koska kosteus ei siirry myöskään sisältä ulos, niin tulee tunne että GoreTex-asu vuotaisi.
Korjaaminen on helppoa. Asu pestään ohjeiden mukaan, huuhdotaan huolellisesti ja kuivataan miedossa lämmössä. Tämän jälkeen asu käsitellään pariin kertaan kyllästeellä. Jälkikäteen tehtävä kyllästys ei ikävä kyllä kestä niin hyvin kuin valmistajan teettämä käsittely, eiköhän tuplakäsittely riitä kolmeksi viikoksi (elokuussa 1997).
Näin jälkikäteen voin todeta että ei riittänyt (lokakuussa 1997).
Syksyllä 1999 olen tehnyt kaikkeni vedenpitävyyden parantamiseksi. Takki pesty ohjeen mukaan (ylimääräinen huuhtelu, ei huuhteluainetta), kuivaus kuivausrummussa (60min) ja 2x käsittely suojaspraylla. Saas nähdä kuinka toimii, vai toimiiko...

- Fleece-takki ja -housut
  Lämpimänä kerroksen käytän polartec-200 fleeceä (MEC Argo). Fleece on mielestäni erinomainen retkeilyasu: kevyt, lämmin, hengittävä ja vettähylkivä. Asuni on retkeilykäyttöön suunniteltu, ts housuissa on sivuilla täysipitkät vetoketjut, pusakassa on kainalotuuletus. Näinollen fleecen tuuletusjärjestelmä on yhteensopiva päällysasun kanssa. Kaikken kylmimmillä keleillä puen fleecen päälle GoreTex-asun. Syyskuussa tuommoisia tilanteita ovat ruokailutauot ja leirielämä iltaisin. Toisaalta muistelen parin vuoden takaisen vaelluksen, jolloin otin aurinkoa syyskuun viidentenä!

- Vaellushousut
  "Ottaako mukaan erilliset vaellushousut, kas siinäpä kysymys." XVI-vaelluksella minulla oli mukana Fjällrävenin hyvät puuvillavaellushousut. Käytin niitä vain muutamana päivänä alussa, sen jälkeen pärjäsin Fleece-housuilla. Nuo vaellushousut ovat mukavat pitää, mutta ne painavat aika paljon, siksi en viitsisi ottaa niitä varahousuiksi. Mietin muita ratkaisuja varahousu-ongelmaan.
En ota mukaan varsinaisia vaellushousuja, sillä 1)ne ovat painavat 2)puuvilla on materiaalina huono, koska se imee vettä ja kuivuu hitaasti. Vaellusasuna/housuina käytän polyprobeliini ulkoilu(alus)housuja, tarvittaessa vedän noiden päälle (kylmällä säällä) joko fleece-housut tai Goretex-housut.

- Hattu, käsineet, kaulaliina
  -Hattu: Leveälierinen huopahattu tai mieluummin lippis. Huopahattu luo erähenkeä, mutta se on epäkäytännöllinen huonon hengittävyyden johdosta ja kovalla tuulella. Kuumalla/tyynellä säällä kannattaa alle laittaa puuvillaliina päähineeksi imemään hikeä.
-Käsineet: Yhdet kynsikkäät ja yhdet fleece sormikkaat. Lisäksi voisin ottaa "näppikset" tai nahkasormikkaat työkäsineiksi (ei kirves lipsu).
-Kaulaliina: Pari puuvillasta tehtyä kaulaliinaa. Niitä voi käyttää kuumalla säällä estämään hien valumisen silmiin, kylmällä säällä kiedotaan kaulan suojaksi.

- 2x puuvillapaita, 2x ulkoilualusasu, 4x sukkia, verkkopaita
  -Puuvillapaita:Kaksi puuvillapaitaa, joista toinen on ns. peltipaita.
-Ulkoilualusasu:Polypropeenialusasuja, jotka siirtävät kosteuden/hien pois iholta.
-Sukkia:Päivittäisessä käytössä kaksi paria, vaihtovarana toinen pari; varalle villasukat.
-Verkkopaita?:Estää puuvillapaidan kiinniliimautumisen. Toimii samaan tapaan kuin ulkoilualuspaita, mutta verkkopaita soveltuu paremmin käytettäväksi kylminä päivinä.

- Vaellusjalkineet
  On olemassa kahdenlaisia vaellusjalkineita: kumisaappaat ja vaelluskengät. En ota kantaa kumisaappaiden soveltuvuudesta eräretkille. Joidenkin mielestä ne ovat välttämättömät vaelluksella, minusta vaelluskengät ovat paremmat.
  Tällä hetkellä käytän Alfa Walk King GoreTex-vaelluskenkiä. Ne lähtevät kolmannelle pitkälle vaellukselle erämaahan. Esivalmisteluna olen käsitellyt kengät hengittävyyden ja vedenpitävyyden optimoimiseksi. Ensimmäiseksi puhdistin kengät huolellisesti harjaamalla. Suihkutin ulkopinnalle Collonil-kyllästettä (käytän samaa ainetta takin ja housujen kyllästämiseen).
  Toisessa vaiheessa levitin kengän pinnalle Lunghansin kyllästeen. Nyt pinta on taas täysin vedenpitävä ja hengittävä. Haittapuolena todettakoon Lunghansin kyllästysaineen nopea kuluminen, eli kengät menettävät peitteisessä maastossa vedenhylkimisominaisuudet jopa päivässä, mutta "souwot" - otan kyllästeen mukaan ja uudistan käsittelyn tarvittaessa!
  Vaihtopohjalliset ovat hyvät. Normaalisti vaihdan lounastauolla sekä sukat että pohjalliset, koska ne ovat kuitenkin vähän kosteat. Kostuneet varusteet kuivuvat poutasäällä rinkan ulkopuolella tuulessa. Kannattaa varmistaa, että sekä sukat että pohjalliset eivät pääse tippumaan.
  Jalkineiden kuivatus. Mikäli kengät ovat päässeet kastumaan sisäpuolelta, niin kuivatan ne lämpökynttilöillä. Otan pohjalliset pois ja kaadan enimmät vedet sisältä. Asetan kengän vaakatasoon ja laitan varovasti kengän sisälle kantapäähän palavan lämpökynttilän. Yön aikana kenkä kuivuu täydellisesti (pimeällä on kiva katsella, kuinka kynttilä lepattaa ja valo heijastuu louteen kattoon; kuvassa vaalea täplä oikealla.)

- Säärystimet
  Säärystimet ovat käyttökelpoiset ainostaan ns. vaelluskenkien kanssa. Niillä estetään sekä roskien (neulaset, lehdet yms) pääsy kenkään että kostealla säällä vältetään housujen lahkeiden kastuminen.

- Leirikengät
  Leiriin päästyäni vaihdan vaelluskengät sandaaleihin. Sandaaleissa on mukavampi tepastella, paitsi että ne ovat kostealla kelillä liukkaat. Vaihtojalkineet ovat tarpeen myös siksi, että varsinaiset vaelluskengät saa laitettua kuivamaan heti leiriin päästyäni.
Tälläkertaa mukaan lähtee Merrell Molokai II sport-sandaalit. Niiden pitäisi kestää hyvin jalassa, sillä remmikiinnitys on tukeva. Lisäksi niiden ei pitäisi olla liukkaat, sillä pohjakuviointi näyttäisi olevan mallia "ei-lipsu".

Muut tarvikkeet

- Vaellussauvat
  Vaellussaujoen hyödyllisyydestä en ole täysin vakuuttunut. Tietyissä olosuhteissa niistä on todella hyötyä, joskus taas haittaa. Katso sfnet.harrastus.retkeily -palstalla käyty keskustelu.

- Kirves
  Jaa kirves? Lienee täysin tarpeeton tietyissä olosuhteissa (Käsivarsi jne.), mutta minulla sille on ollut käyttöä. Useimmat voivat jättää tämän pois varusteista. Ne jotka ottavat, niin alle kilon painoista kirvestä on turha ottaa mukaan, sillä ne sopivat hammastikkujen valmistukseen. Minä otan mukaan 1,1kg painavan Fiskars Handy 1100 kirveen. Edelliseen kirveeseen verrattuna painonsäästö on 300g, saas nähdä kuinka käyttökelpoinen tuo on.

- Taskulamppu, lämpökynttilöitä
  Olen kokeillut Trangia Lanternia, tuikkukynttilällä toimivaa valaisin. Tai "toimiva ja toimiva", värillisestä lasista johtuen valomäärä jäi niin vaatimattomiksi, etten kanna sitä mukana, vaan luotan luonnonvaloon (ja nuotioon), akuutteja tapauksia varten mukaan lähtee joku minivalaisin, vaikkapa Maglite tai kevyt otsalamppu. Valaisinta ei käsittääkseni tarvitse Lapissa kesäaikana, paitsi ehkä kun etsii kämpässä rinkan pohjalta jotain pientä ...
  Lämpökynttilöitä varaan mukaan pussillisen kenkien kuivatusta varten.

- Ensiapu
  Laastareita, sideharsoa, idealsiteitä, polvituki,
Tiikeribalsami, Tristan (nuhalääke), Ceridal (ihovoide), särkylääke, ...

- Hygienia
  Pyyhe saa olla pieni/kevyt. Shampoota ja saippuaa ei myöskään tarvitse paljoa, ainakaan syyskuussa, sillä parhaat kylpykelit ovat pääsasiassa menneen kesän helteitä. Ennen paluuta ihmisten ilmoille on ihan kohteliasta peseytyä kunnolla, ainakin jos yöpyy tulilla ja sattuisi joskus hikoilemaan...
WC-paperia on hyvä varata reilu rulla, vaikka tosimies pärjää sammaleella, kunhan katsoo ettei sammaleen joukossa ole nokkosta, eikä iho muutenkaan ole herkkä. Ja jos hätä tulee kivisen ktunturin laella, niin ei tule hätä käteen ...
- Rentoutus eli piippu ja "huiputus".
  Varoitus: tupakointi vaarantaa terveytesi ja saattaa aiheuttaa syöpää. Minä otan mukaan Bjärnen piipun, mahdollisesti varapiipun ja riittävästi piipputupakkaa illanistujaisia ja muita pitkiä lepotaukoja varten. Vaelluksen aikana en juurikaan ennätä pitää ns. "tupakkataukoa", sillä piipullinen palaa normaalisti melkein tunnin. Yleensä sytytän piipun vasta iltapalan jälkeen, jolloin samalla voi kirjoittaa päivän tapahtumat retkipäiväkirjaan, kuivattaa kenkiä tai muuten vaan parantaa maailmaa.
  Toinen piriste on ns. huiputus. Kyseessä on nuorista koivunlehdistä ja viinasta valmistettu juoma, jota nautin hömpsyn juhlatilanteissa, esimerkiksi päästyäni korkean tunturin päälle, tai illan päätteeksi leirissä revontulia katsellessani.

- Paluuvaatteet
  Paluuvaatteet ovat samalla hätävaravaatteet. Koska tavoitteena on taas yöpyä pelkästään louteessa, niin aina silloin tällöin joudun tekemään nuotion kuivattamista ja lämmittämistä varten. Vaatteita nuotiolla kuivattaessa tarttuu savunhaju niihin. Kun vaatteet kastuvat sateesta ja hiestä päivän mittaan ja kuivuvat illalla savussa, niin on helppo arvata ettei varsinaiset vaellusvaatteet tuoksu keto-orvokilta parinkymmenen vaellusvuorokauden jälkeen.
Voi olla, ettei Finnair sallisi minun matkustaa takaisin etelään vaellusvaatteissa, kun niissä on niin voimakas erämaan tuoksu! Varusteluettelooni EI kuulu pulsaattoripesukonetta, enkä muutenkaan lähde vaellukselle vaatteita pesemään, joten säilytän paluuvaatteet rinkassa, tiiviissä pussissa. Paluuvaatteet vaihdan ylleni vaelluksen päätyttyä, vasta käytyäni suihkussa, juuri ennen paluulentoa.

- Kamera
  Ilmeisesti otan mukaan taas kerran luottokamerani, Minolta 7000i ja siihen sopivan 35-80 putken. Taidan jättää tälläkertaa 75-300 optiikan kotiin, sillä se painaa 750g. Kameraan lataan Fuji Sensia II diafilmiä. Filmiä otan mukaan 3x36, jolloin eräretkestä syntyy yksi lipas diakuvia.

- GSM
  Aion tänäkin vuonna ottaa mukaan kännykän. Aikaisemmin olen soittanut kotiin ja kertonut että olen taas saavuttanut asetetun päämäärän, mutta tälläkertaa uskon että jälkikasvu haluaa kuulla edes ääntäni.
Vaikka minulla on jonkinlainen reittisuunnitelma, niin jos vanhat merkit pitää paikkansa, se muuttunee useita kertoja, sekä ennen vaellusta että vaelluksen aikana.
  Toisaalta, yksin vaeltaessani kaipaan silloin tällöin juttukaveria, tai ainakin haluaisi kuulla muiden puhuvan. Vaikka perustelen puhelimen mukaan ottamista tiedottamis-funktiolla, niin sorrun kuitenkin joskus joutavaan rupatteluun. Vaan eihän sekään ole kiellettyä, jos akussa riittä puhtia ja laskut makselee!
  Akkuja aion ottaa mukaan kolme kappaletta, yhteensä 3,3Ah. Niillä pystyy toimittaa useamman raportin kotijoukoille. Tänä syksynä otan mukaan myäs kummankin operaattorin SIMmit, joten tuleepahan taas vertailtua operaattoreiden operaattoreiden kuuluvuudessa olevia eroja.
Puhelin tulee olemaan Nokia C9110, koska yritän kirjoitella reaaliajassa retkipäiväkirjaa. Retkipäiväkirjojen julkaiseminen tapahtuu kuitenkin vasta vaelluksen päätyttyä.
- Radio
  Otan radion mukaan, joka on mallia "nappi". Tuollainen radio ei paina mitään, eikä vie tilaa, kyse on enemmänkin periaatteesta. Olisi(ko?) ihan mukavaa kuulla uutisia sillointällöin. Toisaalta, kun kerran lähtee erämaahan etsimään rauhaa, niin miksi pitäisi olla tietoinen muun maailman menosta?
No kyllähän sitä itse valitsee milloin laittaa kuulokkeet korviin ja virran päälle.

- Sääasema?
  Sääasema on yksi vaihtoehto arvioda tulevia muutoksia. Hankin semmoisen heinäkuun puolivälissä, ja nyt seuraan kuinka hyvin se ennustaa säätilan muutoksia. Esitteiden mukaan luotettavuus on 70-75% mikä minusta kuulostaa riittävän hyvältä arvaukselta.
Koekäytän sääasemaa ennen lähtöä, ja teen mukaanottamispäätöksen vasta aivan lähtöä edeltäväninä päivinä.
- Muut tarvikkeet
  Tulitikkuja 4-5 rasiaa takkien, housujen ja rinkan taskuihin. Lisäksi yksi vesitiiviisti pakattu rasia, esimerkiksi filmipurkki, hätävaraksi!
  Gammaldags. Ysi filmipurkillinen vaelluskenkien kyllästysainetta (kiinteää).
  Ohut köysi, pituus vaikkapa 20m. Punainen nailonköysi on kevyttä ja kestävää, eikä se häviä helposti.
  Ompelutarvikkeet ovat hyvät olemassa pienten repeämien korvaamiseen. Mukaan neula ja vähän ohutta lankaan, karhulankaa varalle reilu pätkä.
  Leathermann monitoimityökalu voi olla varalta mukana, mutta varmaankin tarpeeton. Ainakin PSTII:n puukko on sen verran surkea, että mukaan pitää ottaa oikea puukko. Sakset, ruuvimeisseli, viila ja-mitä-niitä-siinä-onkaan eivät ole välttämättömiä.
  Kankaasta tehty vesisanko ei paina eikä vie tilaa, mutta mahdollistaa leirin perustamisen kohtuullisen kävelymatkan päähän vesipaikasta. Korvikkeena voi käyttää kahta muovipussia sisäkkäin (minä käytin vuosikymmenen!)
  Herätyskello, ken sellaista tarvitsee. Minä ainakin, sillä vaelluksella minulla on hyvät unenlahjat!
  Hyttysmyrkky, jos vaellus tapahtuu räkkäaikana. Räkkä päättyy yleensä syyskuun alkuun mennessä; ensimmäisten pakkasten myötä lentävät hyönteiset kuolevat, siksi minä menen Lappiin vasta syyskuussa.
  Rinkan sadesuojus on hyödyllinen, vaikka useimmat rinkat ovatkin vesitiiviitä. Silti sateen (ja syksyllä yökosteuden) aikana rinkka sisältöineen kastuu pikkuhiljaa. Kun rinkan päälle laittaa sadesuojan, niin varusteet pysyvät kuivina. Sanomattakin on selvää, että makuupussi ja vaihtovaatteet täytyy aina pitää kuivina!
  Paperinenäliinat ovat tarpeen syksyllä. Ne kannattaa sujauttaa vaikkapa minigrip-pussiin, sillä päivän mittaan taskussa olevat nenäliinat nyhvääntyvät valkeaksi mössöksi.
  Irtohihnoja varalle, sillä niitä tarvitsee usein ja niillä on taipumus kadota.
  Lämpömittari, muistilla oleva, on tarpeeton lisävaruste, mutta eliminoisi spekuloinnin yön pakkasennätyksistä. Tämä ominaisuus on jo sääasemassa, mutta jos sellaista ei ota mukaansa, niin tässä kelpo vaihtoehto.
  Piirustusvälineet harkinnan mukaan voi mukaan ottaa piirustuspaperia ja akvarellivärit, mikäli on aikaa istuskella ja piirrellä.

Kaikki tavarat kannattaa pakata erivärisiin pusseihin, jolloin on helpompi löytää etsimänsä varuste ("vaihtosukat ovat sinisessä pussissa, ja tuoltahan näkyykin jo sinistä"). Kannattaa valita vesitiiviitä pusseja, sillä ennemmin tai myöhemmin joutuu vesisateeseen, ja kosteus alkaa tunkeutua myös rinkan sisälle. Siis varusteet säiluvät rinkassa varmemmin kuivina, ne on helpompi löytää ja yleensäkin rinkka pysyy järjestyksessä kun käyttää erillisiä (pakkaus)pusseja.

Linkkisivulta löytyy linkit muiden laatimiin varustelutteloihin.


alkuunalkuun edellinenedelliselle sivulle