Takaisin kaupunkiin, mutta varmaan pakko paeta Joutsenoon tässä vielä loppuviikosta. Hautajaiset arvokkaat ja maailmanparannusta maailmansyleilyn avulla sen jälkeen. Kristinuskosta, järjestä, tunteesta ja niiden yksityiskohtaisen erottelun mahdottomuudesta puhetta. Lisäksi puhetta hyvän- ja pahantahtoisesta jumalasta ja siitä miten en näe kristinuskon pelastuskertomusta lohduttavana vaan epä-älyllisenä ja ahdistavana. Ehkä joku onnistuu vielä vakuuttamaan minutkin herran teiden tuntemattomuuden lohduttavuudesta ja pystyy perustelemaan minulle 28-vuotiaan tytön tappamisen välttämättömyyden vallitsevan köyhyyden ja kuoleman maailmanpalon lisäksi. Ja se että pitää luottaa sokeasti tai uskoa, ei nyt tule riittämään vastaukseksi.

Matojen ruokaa.