meep. mietti tulevia palkkataulukkojaan. Ei huolta, Suomessa sentään ovat humanistit vallassa ja insinööreille päästään kostamalla progressiivisella verotuksella. Verojen jälkeen eroa ansiotasossa on enää muutamia hassuja satasia ;-)

Akateemisesta urasta unelmointi taitaa olla päivän sana: oikea työelämä tuntuu empiiristen kokemusten mukaan pääosin aika ikävältä paikalta, jossa täytyy keskeisesti olla olematta se, mitä oikeasti on. Vuosikausien epävarmuus, uuvuttava työtahti ja jatkuva sotiminen apurahoista tuttujen kanssa vaikuttavat aivan loistavilta motivaation lähteiltä.

Ja kauppatieteellisellä alalla on sentään jopa todennäköistä saada jotakin rahoitusta - jos nyt ei ihan heti, niin yleensä sentään aika pian.

Yritin korjata filosofian opintojani ja kävi ilmi, etteivät ne olleetkaan aivan peruuttamattomasti hajalla. Vain vähän. Ja opintotoimiston kommentit olivat positiivisia: "Kiva että joku joskus täälläkin opiskelee tälleen järkevästi, tutkintorakenteen mukaan". Katsotaan mitä ne nyt niistä ranskanopinnoista antavat - vaikutti siltä, että saisin niillä kuitattua aika pitkälle syventävät opintoni. Mikä olisi jees. Valitettavasti alkoivat nillittää jotain kandintutkinnosta ja opintojen ohjauksesta - pitää se vissiin ennen gradua sekin palauttaa.

Pitäisikö ruveta kandiksi? Ei oikein nappaisi, kun se kuitenkin tuntuu aika sellaiselta välitutkinnolta. Vähän kuin huijaisi ;-)