Dia 4 (15)

Porrastetuista lapsilisistä huolimatta maksettavaksi jäävä lasten laskennallisen kulutustarpeen ja lapsilisien erotus pääosin kasvaa, vaikka kulutustarve on laskettu lapsimäärän kasvaessa alenevin luvuin (kulutustarve: STM Säntti 1/1998).

STM:n julkaisussa "Kohti hyvää Suomea 2030" tavoitteeksi asetettiin lapsilisän nostaminen vuoteen 2000 mennessä 1200 markkaan (vuoden 1990 hintatason mukaan) kuukaudessa lasta kohti, mikä oli pohja verovähennyksistä ja lapsilisän porrastuksesta luopumiselle lasten lukumäärän mukaan. Perusteena oli, että lasten hankkiminen ei saisi olla oleellisesti perheen toimeentuloon vaikuttava tekijä. (STM/Säntti, 1993:8, s. 103). Niin kauan kuin vastaavaan markkamääräiseen tavoitteeseen ei olla päästy, tarvitaan lapsilisien porrastus tasaamaan lapsimäärän mukana vähenevää lapsikohtaista käytettävissä olevaa tuloa. (Vrt Kansan Uutiset, 2.3.1999).

Jos halutaan tasata tuloja elämänkaaren eri vaiheiden sekä lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden kesken, lapsilisän tulisi kattaa yhä suurempi osa lapsen välttämättömyyskulutuksesta aiheutuvista menoista. (STM/Säntti, 1993:8, s. 103). Asuminen ja liikenne liittyvät oleellisesti lapsista aiheutuviin välttämättömiin menoihin, joten asumis- ja liikennemenot tulisi myös ottaa huomioon lapsilisiä ja veroja mitoitettaessa. Lapsilisiin on kulukorvauksena syytä tehdä ainakin kustannustason nousuja vastaavat tarkistukset säännöllisesti. Lapsilisän tai opintotuen kestoa on myös tarvetta pidentää vähintään kouluajaksi, kulut kotona asuvasta ja koulua käyvästä lapsesta eivät suinkaan jyrkästi vähene lapsen täyttäessä 17 vuotta.

Menoleikkauksia tehtäessä on syytä harkita leikataanko vain nykyisiä kuluja vai samalla myös tulevaisuuden tuottoja - vähäisellä tai jopa nimellisellä säästöllä nyt saatetaan viedä edellytykset merkittäviin tuottoihin tulevaisuudessa.