Slide 3 of 18
Notes:
Jotta väestö uusiutuisi eli seuraava sukupolvi olisi ainakin
nykyisen suuruinen, tulisi keskimääräisen lapsiluvun olla
vähintään 2,1. Silloin Suomeen syntyisi noin 65 - 67
000 lasta vuodessa, kun vuonna 1999 syntyi noin 57 400.
Lapsiperheiden osuus perheistä on alentunut 30 vuodessa 65%:sta
45%:iin ja keskimääräinen lapsimäärä 60-luvun
2,3:sta 1,7:ään vuonna 1998. Tämä heijastaa
sitä, että monilapsisten perheiden osuus on alentunut selvästi
viime vuosikymmeninä. Tosin 80-luvulta alkaen monilapsisten osuus
on taas hiukan kohonnut. (Lähde: Väestöliitto/ Suomen väestö
2031, s.67 ja 47, Tilastokeskus 1999).
Jos naisille mieluisin oma lapsiluku toteutuisi, keskimääräinen
lapsiluku olisi 2,6. (Lähde: Tilastokeskus, Nikander/Naisen elämänkulku
ja perheellistyminen, 1992, s 96). Väestön uusiutumisen kannalta
perhekoon kasvu on siten muusta kuin mieluisuudesta kiinni, koska myös
miehet ovat kyselytutkimuksissa antaneet samansuuntaisia tuloksia.
Monilapsisuuden merkitys lapsilukuun on ollut ja voisi taas olla huomattava.
Synnyttävät ikäluokat pienenevät ja aktiivi-ikäisiä
suomalaisia muuttaa maasta syntyvyyteen nähden huomattavia määriä.
Sinkkujen määrän kasvu ja yleistyvä ensimmäisten
synnytysten myöheneminen vähentää syntyvyyttä
- tulee lapsettomuutta tai aika loppuu kesken, vaikka lapsia sitten haluttaisiinkin.
Synnytysiän ohittaneet suuret ikäluokat, joiden lapset lähtevät
kotoa, lisäävät lapsettomien perheiden määrää.
Jos taloudelliset edellytykset ovat kunnossa, lasten syntyminen sisarusjoukon
jatkoksi ja uusperheisiin uusiksi, yhteisiksi lapsiksi on todennäköisempää,
kuin lapsimäärän kasvu merkittävän ensisynnytysten
aikaistumisen tai sinkkujen pariutumisen kautta.
Perhepolitiikan kohdistaminen monilapsisuuden edellytysten parantamiseen
on realistisin vaihtoehto syntyvyyden kasvuun väestön uusiutumistasolle,
koska vain uusiutumistasoa 2,1 suuremmat lapsimäärät voivat
nostaa keskiarvoa.