Slide 6 of 18
Notes:
Lapsimäärän ja erillisverotuksen vaikutus käytettävissä
olevaan tuloon ja veromääriin on huomion arvoinen. Nelilapsisella
perheellä käytettävissä oleva tulo on vain 57% yksilapsiseen
verrattuna. Kun lapsimäärä lisääntyy neljästä,
käytettävissä oleva markkamäärä vielä
pienenee. Tämä johtaa hoito- ja elatusvastuun kasvamisen
kanssa ristiriitaan, jota on tukipohjaisesti poliittisesti vaikeaa korjata.
Alemmassa laskelmassa kulutusveroprosenttina on käytetty keskiarvoa,
joka monilapsisilla perheillä pelkästään autoinvestoinnit
huomioon ottaen on todennäköisesti liian pieni. Lapsimäärän
lisääntyessä kulutus ja kulutusverojen määrä
kasvaa. Välttämättömyyskulutuksen, kuten elintarvikkeet
ja vaatetus, verotuksen keventäminen kohdistuu lapsiperheisiin muita
väestöryhmiä voimakkaammin ja vähentää
monilapsisten perheiden kulutusverojen kokonaismäärää
lähemmäs muita. Käteen jäävän tulon kasvu
vähentää muiden tukimuotojen korotustarvetta.
Kansantaloudellisesti lapsiperheisiin kohdistetut tulonsiirrot ja
veronkevennykset kasvattavat kotimaista kulutuskysyntää ja tätä
kautta työllisyyttä jo lyhyellä tähtäimellä.
Monilapsisten talouksien kulutuksesta jää suurempi osa kotimaahan
kuin lapsettomien ja vähälapsisten. Esimerkiksi Ranskassa puoliso
ja lapset ja haluttaessa myös perheen opiskelijat ja isovanhemmat
otetaan huomioon veroprogressiota määritettäessä. Pitkällä
tähtäimellä suurempi lapsimäärä tuottaa yhteiskunnalle
suuremman työpanoksen ja veromäärän.
Pitkäaikaisen aviosopimussuhteen pitäisi kaikissa olosuhteissa
olla verotuksen ja elatusvelvollisuuden huomioonoton kannalta vähintään
samanveroinen elämismuoto, kuin avioero tai erillään asuminen.
Suvun jatkaminen ja jälkeläisistä huolehtiminen on pitkäaikainen
sitoumus, parisuhdetta erottavia taloudellisia paineita ei pidä luoda.
Yhden ja useamman tulonsaajan samatuloisia talouksia tulisi kohdella samanveroisesti.
Elatusvastuun kasvu tulisi huomioida verotuksessa.