Slide 17 of 18
Notes:
Työssäkäynti on yleisintä kotitalouksissa joissa
on lapsia, vähäisintä lapsettomissa ja yksinäiskotitalouksissa.
Eniten työtunteja Suomessa kertyy lapsiperheisiin, joissa on kaksi
vanhempaa ja alle 18-vuotiaita lapsia.
Noin puolessa perheistä, joissa nuorin lapsi oli alle 3-vuotias,
toinen vanhempi oli kokoaikaisessa työssä ja toinen työmarkkinoiden
ulkopuolella. Neljäsosassa perheistä molemmat vanhemmat olivat
vähintään kokoaikaisessa työssä. Pienimpien isät
- joka neljäs isä - tekivät paljon ylipitkää työpäivää.
Lasten kasvaessa vanhemmat nostavat nopeasti työpanostaan. Vain 6
prosenttia 3-6 -vuotiaiden lasten perheistä oli työssäkäymättömiä
ja joka toisessa vanhemmat tekivät täyttä tai pitempää
työpäivää. Johtopäätös on, että
lapsiperheiden työpanos on sekä työmarkkinoilla, että
kotitalouksissa suuri - “perheellisen on pakko yrittää” (Lähde:
Tilastokeskus, Tietoaika 12/1998).
Lapsiperheiden työssäkäyntiaste osoittaa, että
verotuki kohdistuu lapsiperheisiin hyvin, toimeentulokysymykset ovat lapsiperheille
tärkeitä. Pitkiä päiviä tehdään
mm. välttämättömiä asunnon ja auton suurennusinvestointeja
varten, joissa veroa on rahallisesti paljon. Etenkin pienten lasten vanhemmat
tarvitsevat lisää taloudellista pelivaraa, jotta aikaa ja voimia
jää vanhemmuuteen. On lyhytnäköistä uuvuttaa heidät,
kuten alkaa näkyä. Lapsimäärän kasvu korostaa
tätä tarvetta, pienten lasten kausi kestää perheessä
pitempään.
Kahden huoltajan lapsiperheet olivat vuonna 1996 kokonaiskulutukseltaan
suurin kotitalousryhmä, keskimäärin 182 000 mk vuodessa
per talous. Suurimmat kulutuskohteet olivat asunto ja vapaa-ajan asunto
25%, liikenne ym. 22% ja elintarvikkeet 15%.(Lähde: Suomen tilastollinen
vuosikirja 1998). Lapsiperheiden kautta kotitalouksien taloudellisen
pelivaran kasvu kanavoituu mitä todennäköisimmin kotimaisen
kulutuskysynnän kasvuun ja siten työllisyyteen, mikä
on elinkeinoelämälle huomionarvoista.